|
| taistelija1 = {{lippu|Afganistan|1880}}
| taistelija2 = {{lippu|Yhdistynyt kuningaskunta}} <br> *[[Englannin Itä-Intian kauppakomppania|Itä-Intian kauppakomppania]]
| komentaja1 = [[DustDost MuhammadMohammad Khan]] <br /> [[Muhammad Akbar Khan]]
| komentaja2 = [[John Keane (upseeri)|John Keane]] <br> [[Willoughby Cotton]] <br> [[William Elphinstone]] <br> [[Šudža'Shah ŠahShuja]]
| vahvuus1 =
| vahvuus2 =
| muut_taistelut =
}}
'''Ensimmäinen afgaanisota''' käytiin [[Afganistan]]issa vuosina [[1838]]–[[1842]]. Se oli yksi ensimmäisistä kiistoista, joita käytiin Britannian ja Venäjän välillä valtapiirien jakamiseksi Lähi-idässä, joita kutsutaan englantilaisessa historiantulkinnassa yhteisnimellä [[Suuri peli]]. Britit pelkäsivät, että Venäjän eteneminen Keski-Aasiassa uhkaisi brittien hallitsemaa Intiaa. Sota alkoi, kun britit halusivat vaihtaa venäläismielisenä pidetyn Afganistanin hallitsija [[DustDost MuhammadMohammad Khan|Dost Mohammad]]in brittien tukemaan [[Shah Shuja]]an (''Šudža' Šah]]iin''). Brittiarmeija valtasi aluksi [[Kabul]]in suhteellisen helposti ja Šudža' Šah nostettiin valtaistuimelle. HönHän osoittautui kuitenkin kyvyttömäksi ja maan hallinta jäi brittien varaan. Brittien vastainen mieliala Afganistanissa johti lisääntyvään vastarintaan ja [[Willian Elphistone]] päätti lopulta evakuoida Kabulin varuskunnan [[Jalalabad]]iin talvella tammikuussa 1842. Brittikolonna tuhottiin brittiarmeijan 1800-luvun nöyryyttävimmässä tappiossa. Britit tekivät vielä kostoretken Afgnaistaniin, mutta he päätyivät palauttamaan syrjäyttämänsä DustDost MuhammadinMohammadin maan valtaistuimelle, jonka jälkeen he vetäytyivät maasta.
==Tausta==
[[tiedosto:Afghan foot soldiers in 1841.jpg|thumb|vasen|Afgaanisotureja piirroksessa vuodelta 1841.]]
Nykyisen [[Afganistan]]in edeltäjä [[Dorrani-valtakunta]] oli 1830-luvulla lakannut olemasta. Valtakunta oli käytännössä jakaantunut eri [[paštut|paštupäällikköjen]] keskenään kahnaaviin pienoisvaltakuntiin. Dost [[Dust Muhammad]]Mohammad oli vallannut pääkaupungin vuonna 1826, mutta hän oli luopunut kuninkaan tittelistä ''šah'' ja alkoi käyttää titteliä [[emiiri]]. Poliittinen hajaannus merkitsi sitä, että luikuisat eri tahot etsivät omaksi tuekseen liittolaisia maan ulkopuolelta. [[Intian niemimaa]]n osia hallinneet [[Yhdistynyt kuningaskunta|britit]] olivat huolestuneita Afganistanin tilanteesta. Intiaa uhkasi [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] vaikutusvallan leviäminen ja britit halusivat nostaa Afganistanin vatlaistuimelle itselleen myötämielisen hallitsijan, joka olisi myös riittävän vahva torjumaan Venäjän laajenemisen alueelleen. DustDost MuhammadMohammad oli heille huono vaihtoehto. Hän kiisteli [[Sikhivaltio]]n kanssa [[Peshawar]]in kaupungin omistuksesta ja britit halusivat puolestaan pitää yllä hyviä suhteita sotilaallisesti vahvoihin sikheihin. Britit alkoivatkin tukea [[Šudža'Shah ŠahShuja]]inn pyrkimystä nousta hallitsijaksi. Vuonna 1834 hän yritti sikhien ja brittien tuella vallata [[Kabul]]ia, mutta DustDost MuhammadMohammad voitti hänen armeijansa [[Kandahar]]in lähistöllä.<ref name="afg">{{Kirjaviite | Tekijä = Andrei Sergejeff | Nimeke = Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen | Vuosi = 2011 | Luku = | Sivu = 161-168 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus Helsinki University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-495-219-4 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Vuonna 1837 Intian kenraalikuvernööri [[Aucklandin jaarli George Eden]] lähetti kapteeni [[Alexander Burns]]in Afganistaniin tehtävänään suostutella DustDost MuhammadMohammad luopumaan Peshawarista. Hänen ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan DustDost MuhammadiaMohammadia ennen, kuin tilanne kärjistyi yllättäen Venäjän ja [[Persia]]n lähentyessä. Persian [[qadžarit|Qadžar]]-hallitsija [[Muhammad Šah]] [[Heratin piiritys (1837)|piiritti Heratin]] kaupungin Venäjän tuella. Heratin valtaaminen olisi uhannut Intiaa. Lisäksi joulukuussa 1837 DustDost MuhammadinMohammadin hoviin saapui venäläinen [[Ivan Viktorovitš Vitkevitš]]. DustDost MuhammadMohammad oli nyt hankalassa asemassa. Hän ei halunnut suututtaa venäläisiä ja näiden valtakunbtaansa uhkaavia persialaisia liittolaisia, mutta toisaalta hän halusi saada Peshawarin takaisin sikheiltä. Hän uskoi voivansa painostaa brittejä luovuttamaan kaupungin itselleen avaamalla suhteet venäläisten kanssa, jolloin britit saattaisivat vaihtaa kaupungin vastineeksi liitosta. Vaikutus oli kuitenkin toisenlainen. Perersialaiset vetäytyivät Heratista brittien lähetettyä laivasto-osaston [[Persianlahti|Persianlahdelle]], mutta britit olivat myös päättäneet vakaasti vaihtaa afganistanin hallitsijan Šudža' Šahiin. Britit, Šudža' Šah ja sikhien [[Randžit Singh]] solmivat sopimuksen, jolla sikheille jäisivät alueet [[Indus|Induksen]] länsipuolella ja nämä tukisivat vastineeksi sotaretkeä Afganistaniin. 1. elokuuta 1839 George Eden antoi Simlan julistuksen, jonka mukaan Šudža' Šah tuli asettaa Afganistan in valtaistuimelle Intian hyvinvoinnin takaamiseksi.<ref name="afg" />
==Sota==
Operaatioon Afganistanin hallitsijan vaihtamiseksi ryhdyttiin joidenkin tahojen vastustuksesta huolimatta. Pian kävi ilmi, että sikhit pyrkivät luistamaan omasta osuudestaan ja lopulta operaatiosta jäivät huolehtimaan [[Englannin Itä-Intian kauppakomppania|Itä-Intian kauppakomppanian]] virkamiehet. He kokosivat syksyyn 1838 mennessä 22 000:n miehen vahvuisen Induksen armeijan. Induksen armeijan suurin osa koostui intialaisista [[sepoy]]-sotilaista, joita komensivat brittiupseerit. Heidän lisäkseen armeijan mukana liikkui noin 40 000 siviiliä ja 30 000:n kamelin kuormasto.<ref name="afg" /> Armeijaa komensi kenraali [[John Keane (upseeri)|John Keane]].<ref name="vaw" /> Mukana olivat myös [[William Hay Macnaghten]], Alexander Burnes ja Šudža' Šah. Joukko lähti liikkeelle [[Quetta]]sta joulukuussa 838 ja se suuntasi kohti [[Bolanin sola]]a.<ref name="afg" />
Afganistanin valloitus vaikutti alukksi erittäin helpolta. Britit saivat paikallisia liittolaisia ja vähäinen vastarinta kukistettiin ilman suurempia vaikeuksia. [[Kandahar]] vallattiin huhtikuusa 1839 ja pian sen jälkeen kukistui [[Ghazni]]. Jo smaan vuodel elokuussa armeija valtasi pääkaupunki Kabulin, jossa Šudža' Šah nostettiin valtaistuimelle. DustDost MuhammadMohammad pakeni pohjoiseen, jossa hän yritti turhaan herättä vastarintaa brittejä vastaan. Kun hän ei tässä onnjistunut, hän antautui briteille. Vangittua emiiriä kohdeltiin melko hyvin ja hänet majoitettiin Šudža' Šahin entiseen kiinteistöön Intiassa. Sotaretki vaikutti onnistuneelta ja osa Induksen armeijasta palasi takaisin Intiaan.<ref name="afg" /> Keanen korvasi brittijoukkojen komentajana [[Willoughby Cotton]], joka toimi virassaan vuoteen 1841 saakka.<ref name="vaw" />
Šudža' Šah osoittautui pian heikoksi hallitsijaksi. Hänellä ei ollut joukkoja tai poliittista kannatusta. Henkivartoineen hän linnoittautui Kabulin [[Bala Hisar]]in linnoitukseen jättäen käytännön hallitsemisen briteille. Brittien komentoon oli lähetetty Kabulin valtauksen jälkeen vanha kenraaliluutnantti [[William Elphistone]], jolla ei ollut realistista tilannekuvaa mahdollisesti vanhuutensa vaikutettua hänen henkisiin kykyihinsä. Macnaghten pyrki puolestaan lähinnä etenemään urallaan ja hän lähetti Intiaan vain suotuisia tilannekatsauksia. Briteistä vain Burns oli perillä Afganistanin tilanteen todellisesta luonteesta, mutta Macnaghten ja Elphistone eivät häntä kuunnelleet. Brittivaruskuntien läsnäolo alkoi puolestaan herättää närää paikallisissa. Sotilaiden ostovoima aiheutti inflaation, joka heikenssi esimerkiksi muiden yhteiskuntaluokkien ostovoimaa ja myös brittien maksamien lahjusten arvoa. Sotilaiden käytöstä pidettiin myös epäislamilaisena ja paikallisia tapoja loukkaavana. Vuoden 1841 lopussa afgaanit alkoivat hyökkäillä brittien kaukaisempia varuskuntia vastaan samalla, kun talven [[lumi]]sateet tukkivat Intiaan johtavat solat.<ref name="afg" />
2. marraskuuta 1841 Alexander Burns murhattiin. Murhan tarkemmat yksityiskohdat tai sen motiivi ovat jääneet epäselväksi. Brittien hallintokoneist eei reagoinut murhaan mitenkään ja tämä oli heikkouden osoitus. Kolme viikoa murhan jälkeen Kabuliin saapui DustDost MuhammadinMohammadin vanhin poika [[Muhammad Akbar Khan]], joka oli huomannut tilaisuuden koota yhteen brittejä vastustaneet hajanaiset ryhmät. Kabulissa britit huomasivat olevansa käytännössä piiritettyjä.<ref name="afg" /> Afgaanit olivat tuoneet tykkejä brittiarmeijan leirin lähistön kukkuloille, josta he tulittivat leiriin. Yritys ajaa afgaanit tiehensä 23. marraskuuta päättyi tappioon.<ref name="vaw" /> Macnaghten murhattiin neuvotteluissa kapinallisten johtajien kanssa ja brittien johtoon jäi näin Elphistone. Elphistone päätti evakuoida koko Kabulin 16 500:n miehen varuskunnan [[Jalalabad]]iin talvella ilman asianmukaisia varustuksia. Samalla hän luotti Akbar Khanin sanaan brittien häiriöttömästä vetäytymisestä. Brittikolonna lähti Kabulista 6. tammikuuta 1842 mukanaan armeijaan liittyneet siviilit, naiset ja lapset.<ref name="afg" /> Sotilaiden määrä olio noin 4 500 ja heistä eurooppalaisia oli noin 700.<ref name="vaw">{{Kirjaviite | Tekijä = Harold E. Raugh, Jr | Nimeke = The Victorians at war, 1815–1914 :an encyclopedia of British military history | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 7-8 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 1-57607-926-0 | Kieli = {{en}} }}</ref> Akbar Khan halusi todennäkköisesti tuhota britit matkalla, eikä päästää heitä Jalalabadiin, josta he olisivat palanneet kesän tullen. Sitä paitsi hän tuskin olisi edes voinut pitää lupaustaan häiriöttömästä kulusta. Brittien käyttämät solat olivat Dorranien vaikutusvallan ulkopuolella olevien [[Ghelzait|Ghelzaiden]] hallussa. Brittikolonna päätyikin hyölkkäyksen kohteeksi kaikilta suunnilta. Heimosoturit surmasivat tai ottivat heidät vangeiksi. 150 kilometrin matkasta selviytyi vain muutama sepoy ja vain yksi britti, kirurgi William Brydon, joka saapui Jalalabadiin 13. tammikuuta. Elphistone oli jäänyt vangiksi ja hän kuoli vankeutensa aikana. Šudža' Šah oli saanut surmansa heti poistuttuaan Bala Hisarin suojista.<ref name="afg" />
==Seuraukset==
Akbar Khan otti pian kunnian voittamattomina pidettyjen brittien ajamisesta Afganistanista. Tämä kohotti hänen arvovaltansa selvästi Afganistanin muiden hallitsijoiden ohitse. Sodan vähemmän kunniakkaat yksityiskohdat unohdettiin nopeasti ja tapahtumat värittyivät moinien afganistanilaisten mielessä brittien sankarilliseksi mkarkottamiseksi, jollaisena se musitetaan usein Afganistanissa yhä edelleen. Ensimmäinen afgaanisota vaikutti myös eurooppalaiseen käsitykseen Afganistanista mana, jota on mahdoton valloittaa.<ref name="afg" />
Intian kauppakomppania veti joukkonsa Afganistanista. Vaikkakaan brittejä ei oltu voitettu sotilaallisesti kokonaan, vetäytyminen Kabulista oli nöyryyttävin brittiarmeijan kärsimä tapio 1800-luvulla<ref name="vaw" />. Maan muut varuskunnat olivat pitäneet puolensa tähän saakka. Lumien sulettua kesällä seurasi brittien kostoretki. Kaksi armeijaa eteni jälleen Afganistaniin Kandaharista ja Jalalabadista. Kapinaan osallistumisesta epäiltyjä tapettiin ja Kabul ryöstettiin. Hajanainen vastarinta kukistettiin. Kauppakomppania ei kuitenkaan halunnut sitoa joukkojaan uuteen miehitykseen Afgansitanissa. Alun perinkään tarkoituksena ei ollut Afgansitanin pidempiaikainen miehitys, vaan yksinkertaisesti hallitsijan vaihto. Nyt he päättivätkin vapauttaa DustDost MuhammadinMohammadin toivoen tämän palaamisen palauttavan jonkinlaisen järjestyksen Afganistaniin. Päätös olla sekaantumatta Afganistanin tilanteeseen liian suureellisesti osoittautui viisaaksi, sillä pian alokoivat kaksi sikhisotaa ([[ensimmäinen sikhisota|ensimmäinen]] 1845–1846, [[toinen sikhisota|toinen]] 1848–1849) ja [[sepoy-kapina]] vuonna 1857.<ref name="afg" /> Brittien kostoretkikunta lähti Kabulista lokakuussa 1842 ja se saapui takaisin Intian [[Firozpur]]iin 23. joulukuuta.<ref name="vaw" />
==Lähteet==
| 