Ero sivun ”Nationalismi” versioiden välillä

9 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
== Historia ==
=== Synty ===
[[Johann Gottfried von Herder]] otti ''nationalismi''-termin yleiseen käyttöön 1770-luvulla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Blanning, Timothy | Nimeke=The culture of power and the power of culture: Old regime Europe 1660–1789 | Sivu=259–260 | Vuosi=2002 | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=Oxford University Press | Tunniste=ISBN 978-0198227458 | Kieli={{en}} }}</ref> Häntä pidetään kulttuurisen nationalismin perustajana.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Ollitervo, Sakari & Immonen, Kari (toim.) | Nimeke=Herder, Suomi, Eurooppa | Sivu=109–110 | Selite=Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1060 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 951-746-793-1}}</ref> Herder sekä esimerkiksi [[Johann Gottlieb Fichte]] ja [[Friedrich Jahn]] korostivat saksalaisen kulttuurin ainutlaatuisuutta ja ylivertaisuutta. Herder uskoi että jokaisen kansakunnan luovuuden lähde on sen ''Volksgeist'', 'kansanhenki', joka ilmenee sen lauluissa, myyteissä ja legendoissa. Kulttuurinen nationalismi vallitsi tyypillisimmillään etenkin 1800-luvun Saksassa. Sen myöhempiä ilmentymiä ovat esimerkiksi Yhdysvaltain [[musta nationalismi]] sekä [[Nationalismi Intiassa|intialainen nationalismi]].<ref>Heywood 2012, s. 180.</ref>
 
Poliittisen nationalismin ajatus syntyi [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksessa 1789]]. Siihen asti maat oli käsitetty ”valtakuntina”, ”ruhtinaskuntina” tai ”kuningaskuntina”. Maan asukkaat olivat ”alamaisia”, joiden poliittinen identiteetti muodostui kuuliaisuudesta hallitsijalle tai hallitsijadynastialle, mutta ei millekään kansalliselle identiteetille tai [[Isänmaallisuus|isänmaallisuudelle]]. Ranskan vallankumoukselliset nousivat kuningasta vastaan kuitenkin ”Ranskan kansan” nimissä. Heidän ajatuksiinsa vaikuttivat [[Jean-Jacques Rousseau]]n kirjoitukset ja uusi kansan itsehallinnon doktriini. Poliittinen nationalismi syntyi siis vallankumouksellisena ja demokraattisena oppina, joka heijasti ajatusta, että ”kruunun alamaisista” pitäisi tulla ”Ranskan kansalaisia”, ja että kansakunnasta pitäisi tulla oma herransa.<ref name=heywood-169>Heywood 2012, s. 169.</ref>
Rekisteröitymätön käyttäjä