Avaa päävalikko

Muutokset

13 merkkiä poistettu ,  1 vuosi sitten
Juutalaisviha eli [[antisemitismi]] oli ollut eri muodoissaan yleistä kautta Euroopan jo vuosisatojen ajan. Juutalaisia karsastettiin ja vainottiin etnisenä mutta epäilyttävästi kansainvälisenä ja siten mahdollisesti ”epäluotettavana” vähemmistönä, joka oli lisäksi näkyvästi edustettuna sosialistisissa ja kommunistisissa liikkeissä. Kristillisessä antisemitismissä juutalaisia pidettiin ”Kristuksen tappajina”. Teorioilla juutalaisten salaliitosta oli ollut kannatusta jo 1860-luvun loppupuolelta lähtien. Teoriat alettiin hyväksyä laajalti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mihin vaikutti paljon ranskalaisen väärennöksen ''[[Siionin viisaiden pöytäkirjat|Siionin viisaiden pöytäkirjojen]]'' leviäminen [[Venäjä]]n ulkopuolelle. Saksassa antisemitismiä vahvisti myös juutalaisten hyvä menestys yhteiskunnassa, etenkin sanomalehtien ja kirjojen kustantajina, minkä vuoksi jotkut alkoivat puhua ”juutalaisesta vaikutuksesta”.<ref>McMillan 2015, s. 154–159.</ref>
 
Juutalaisiin kohdistuvista epäluuloista huolimatta antisemitismi ei Saksassa ollut 1900-luvun alussa erityisen vakavaa verrattuna muihin Euroopan maihin. [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopassa]] juutalaisia oli surmattu [[Pogromi|pogromeissa]] sadoin tuhansin, mutta Saksassa ei vakavaa väkivaltaa juutalaisia kohtaan juurikaan esiintynyt ennen Hitlerin valtaannousua 1933. Juutalaisia ei myöskään syrjitty lain edessä. Antisemitistisiä ennakkoluuloja ja vastenmielisyyttä juutalaisia kohtaan kuitenkin esiintyi, ja moni tavallinen saksalainen ei pitänyt juutalaisia oikeina saksalaisina. Antisemitismi oli yleistä yliopistoissa, ja myös usea kansalaisjärjestö kielsi jäsenyytensä juutalaisilta. Saksan dramaattisen poliittisen kehityksen johdosta maan eliitti alkoi kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kääntyä juutalaisvastaiseksi. Asiaan vaikutti Saksan raskas ja nöyryyttävä tappio sodassa sekä sosialistipuolueen nousu maan suurimmaksi. Myös [[Lokakuun vallankumous|Venäjän vallankumous 1917]] vahvisti Saksassa antisemitismiä, sillä kommunismi ja [[BolševikitBolševikit|bolshevismiBolsevismin]] yhdistettiin juutalaisiin.<ref>McMillan 2015, s. 160–169.</ref> Ensimmäinen maailmansota oli lisäksi kiihdyttänyt Saksan yhteiskunnallisia ja poliittisia ristiriitoja, ja maan tuore demokratia ei ollut vielä juurtunut kansalaisten ajatteluun. Saksan poliittisessa retoriikassa oli käytetty 1860-luvulta asti juutalaisvastaisuutta hyväksi kansankiihotuksessa. Ensimmäinen maailmansota oli lisäksi tuottanut maahan suuren joukon väkivallan karaisemia ja tappamaan valmiita miehiä, joista tuli myöhemmin holokaustin toimeenpanijoita.<ref>McMillan 2015, s. 79–80, 227–231.</ref>
 
Tärkeä holokaustin mahdollistanut tekijä oli lisäksi [[Rasismi|rotuopillisen]] antisemitismin paluu, eli juutalaisten luokittelu muusta ihmiskunnasta biologisesti erilliseksi ryhmäksi.<ref>McMillan 2015, s. 160.</ref> Hitlerin mukaan juutalaiset eivät olleet edes alempi rotu vaan ”epärotu”, ”vastarotu”.<ref>Snyder 2015, s. 21.</ref> Opin mukaan juutalaiset olivat perintötekijöiltään taipuvaisia tuhoisaan käytökseen.<ref>McMillan 2015, s. 169.</ref>
Rekisteröitymätön käyttäjä