Ero sivun ”Ensimmäinen afgaanisota” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
K-Pedia (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Taistelu
| nimi = Ensimmäinen afgaanisota
| osa_sotaa = [[Suuri peli|Suurta peliä]]
| kuva = The army of the Indus entering Kandahar.jpg
| kuvateksti = Induksen armeija saapuu Kandahariin
Rivi 8:
| casus =
| aluemuutokset =
| vaikutukset =
| lopputulos = britit vetäytyivät Afganistanista
| lopputulos =
| taistelija1 = {{lippu|Afganistan|1880}}
| taistelija2 = {{lippu|Yhdistynyt kuningaskunta}} <br> * [[Itä-Intian kauppakomppania]]
| komentaja1 = [[DostDust Mohammad KhanMuhammad]], <br /> [[Muhammad Akbar Khan]]
| komentaja2 = [[John Keane (kenraali)|John Keane]], <br /> [[William Elphinstone]]
| vahvuus1 =
| vahvuus2 =
| tappiot1 = yli 7&nbsp;000 kaatunutta ja haavoittunutta
| tappiot2 = 5&nbsp;062 kaatunutta
| huomautus =
| muut_taistelut =
}}
'''Ensimmäinen afgaanisota''' käytiin [[Afganistan]]issa vuosina [[1838]]–[[1842]]. Se oli yksi ensimmäisistä kiistoista, joita käytiin Britannian ja Venäjän välillä valtapiirien jakamiseksi Lähi-idässä, joita kutsutaan englantilaisessa historiantulkinnassa yhteisnimellä [[Suuri peli]]. Britit pelkäsivät, että Venäjän eteneminen Keski-Aasiassa uhkaisi brittien hallitsemaa Intiaa. Sota alkoi, kun britit halusivat vaihtaa venäläismielisenä pidetyn Afganistanin hallitsija [[Dust Muhammad]]in brittien tukemaan [[Šudža' Šah]]iin. Brittiarmeija valtasi aluksi [[Kabul]]in suhteellisen helposti ja Šudža' Šah nostettiin valtaistuimelle. Hön osoittautui kuitenkin kyvyttömäksi ja maan hallinta jäi brittien varaan. Brittien vastainen mieliala Afganistanissa johti lisääntyvään vastarintaan ja [[Willian Elphistone]] päätti lopulta evakuoida Kabulin varuskunnan [[Jalalabad]]iin talvella tammikuussa 1842. Brittikolonna tuhottiin brittiarmeijan 1800-luvun nöyryyttävimmässä tappiossa. Britit tekivät vielä kostoretken Afgnaistaniin, mutta he päätyivät palauttamaan syrjäyttämänsä Dust Muhammadin maan valtaistuimelle, jonka jälkeen he vetäytyivät maasta.
[[Tiedosto:Last-stand.jpg|thumb|300px|[[Gandamakin verilöyly]]]]
'''Ensimmäinen afgaanisota''' käytiin [[Afganistan]]issa vuosina [[1838]]–[[1842]]. Se oli yksi ensimmäisistä kiistoista, joita käytiin Britannian ja Venäjän välillä valtapiirien jakamiseksi Lähi-idässä, joita kutsutaan englantilaisessa historiantulkinnassa yhteisnimellä [[Suuri peli]]. Britit pelkäsivät, että Venäjän eteneminen Keski-Aasiassa aiheuttaisi epävakautta Intiassa. He pelkäsivät myös, että Venäjä kasvattaisi vaikutusvaltaansa Afganistanin emiiriin [[Dost Mohammad Khan]]iin.
 
== Sodan kulku Tausta==
[[tiedosto:Afghan foot soldiers in 1841.jpg|thumb|vasen|Afgaanisotureja piirroksessa vuodelta 1841.]]
Nykyisen [[Afganistan]]in edeltäjä [[Dorrani-valtakunta]] oli 1830-luvulla lakannut olemasta. Valtakunta oli käytännössä jakaantunut eri [[paštut|paštupäällikköjen]] keskenään kahnaaviin pienoisvaltakuntiin. [[Dust Muhammad]] oli vallannut pääkaupungin vuonna 1826, mutta hän oli luopunut kuninkaan tittelistä ''šah'' ja alkoi käyttää titteliä [[emiiri]]. Poliittinen hajaannus merkitsi sitä, että luikuisat eri tahot etsivät omaksi tuekseen liittolaisia maan ulkopuolelta. [[Intian niemimaa]]n osia hallinneet [[Yhdistynyt kuningaskunta|britit]] olivat huolestuneita Afganistanin tilanteesta. Intiaa uhkasi [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] vaikutusvallan leviäminen ja britit halusivat nostaa Afganistanin vatlaistuimelle itselleen myötämielisen hallitsijan, joka olisi myös riittävän vahva torjumaan Venäjän laajenemisen alueelleen. Dust Muhammad oli heille huono vaihtoehto. Hän kiisteli [[Sikhivaltio]]n kanssa [[Peshawar]]in kaupungin omistuksesta ja britit halusivat puolestaan pitää yllä hyviä suhteita sotilaallisesti vahvoihin sikheihin. Britit alkoivatkin tukea [[Šudža' Šah]]in pyrkimystä nousta hallitsijaksi. Vuonna 1834 hän yritti sikhien ja brittien tuella vallata [[Kabul]]ia, mutta Dust Muhammad voitti hänen armeijansa [[Kandahar]]in lähistöllä.<ref name="afg">{{Kirjaviite | Tekijä = Andrei Sergejeff | Nimeke = Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen | Vuosi = 2011 | Luku = | Sivu = 161-168 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus Helsinki University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-495-219-4 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Vuonna 1837 Intian kenraalikuvernööri [[Aucklandin jaarli George Eden]] lähetti kapteeni [[Alexander Burns]]in Afganistaniin tehtävänään suostutella Dust Muhammad luopumaan Peshawarista. Hänen ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan Dust Muhammadia ennen, kuin tilanne kärjistyi yllättäen Venäjän ja [[Persia]]n lähentyessä. Persian [[qadžarit|Qadžar]]-hallitsija [[Muhammad Šah]] [[Heratin piiritys (1837)|piiritti Heratin]] kaupungin Venäjän tuella. Heratin valtaaminen olisi uhannut Intiaa. Lisäksi joulukuussa 1837 Dust Muhammadin hoviin saapui venäläinen [[Ivan Viktorovitš Vitkevitš]]. Dust Muhammad oli nyt hankalassa asemassa. Hän ei halunnut suututtaa venäläisiä ja näiden valtakunbtaansa uhkaavia persialaisia liittolaisia, mutta toisaalta hän halusi saada Peshawarin takaisin sikheiltä. Hän uskoi voivansa painostaa brittejä luovuttamaan kaupungin itselleen avaamalla suhteet venäläisten kanssa, jolloin britit saattaisivat6 vaihtaa kaupungin vastineeksi liitosta. Vaikutus oli kuitenkin toisenlainen. Perersialaiset vetäytyivät Heratista brittien lähetettyä laivasto-osaston [[Persianlahti|Persianlahdelle]], mutta britit olivat myös päättäneet vakaasti vaihtaa afganistanin hallitsijan Šudža' Šahiin. Britit, Šudža' Šah ja sikhien [[Randžit Singh]] solmivat sopimuksen, jolla sikheille jäisivät alueet [[Indus|Induksen]] länsipuolella ja nämä tukisivat vastineeksi sotaretkeä Afganistaniin. 1. elokuuta 1839 George Eden antoi Simlan julistuksen, jonka mukaan Šudža' Šah tuli asettaa Afganistan in valtaistuimelle Intian hyvinvoinnin takaamiseksi.<ref name="afg" />
Britit aloittivat sodan ''Simlan manifestilla'', jossa he julistivat, että turvatakseen Intian turvallisuuden, he tarvitsevat luotettavan liittolaisen maan länsipuolelle.<ref>[http://www.gl.iit.edu/govdocs/afghanistan/FirstAnglo-AfghanWar.html First Anglo-Afghan war] Illinois Inst. of Technology</ref>
 
==Sota==
Brittien tavoitteena oli asettaa Afganistaniin Englannille ystävällismielinen hallitsija. Samalla brittien vaikutusvallan piti kasvaa Punjabissa. Britit tunkeutuivat helposti maahan ja etenivät ilman mainittavaa vastarintaa Kabuliin asti. He vangitsivat Dost Mohammadin ja asettivat uudeksi emiiriksi [[Shuja Shah Durrani]]n, joka oli toiminut emiirinä aikaisemminkin. Dost Mohammad onnistui pakenemaan ja yritti saada asemansa takaisin. Hän epäonnistui ja hänet karkotettiin Intiaan, joka tuolloin oli Englannin siirtomaa. Shujan hallinto ei kuitenkaan ollut uskottava Afganistanin heimojohtajien ja [[mullah]]ien silmissä, sillä britit olivat nostaneet hänet valtaan ja hänen hallintoaan pidettiin moraalisesti turmeltuneena. Kenraalimajuri [[William Elphinstone]] johti brittien joukkoja maassa, mutta joukot eivät pystyneet tukahduttamaan kasvavia levottomuuksia. Vastarinnan ja ankaran talven vuoksi brittien Kabulin varuskunta lähti tammikuussa 1842 vetäytymään Kabulista ja yritti saada [[Khyberin sola]]n uudelleen valvontaansa. Väsymys ja afgaanien väijytyksissä aiheuttamat tappiot hidastivat brittien vetäytymistä. Lopulta afgaanisoturit hyökkäsivät vetäytyvien brittien kimppuun [[Gandamakin verilöyly|Gandamakissa]] ja tuhosivat koko osaston. Taistelussa kaatui 4500 brittiä. Saman vuoden syyskuussa brittien rankaisuretkikunta eteni takaisin Kabuliin vapauttaakseen vangitut britit, kukistaakseen kapinalliset heimojohtajat ja opettaakseen muslimeille Pekingistä Istanbuliin, että brittien ylivaltaa on turha vastustaa. Retkikunta valtasi Kabulin ja palautti osittain Britannian sotilaallisen maineen, minkä jälkeen retkikunta palasi takaisin Intiaan lokakuussa 1842. Dost Mohammad palasi valtaan vuonna 1843.
[[Tiedosto:Last-stand.jpg|thumb|300px|[[Gandamakin verilöyly]]]]
Operaatioon Afganistanin hallitsijan vaihtamiseksi ryhdyttiin joidenkin tahojen vastustuksesta huolimatta. Pian kävi ilmi, että sikhit pyrkivät luistamaan omasta osuudestaan ja lopulta operaatiosta jäivät huolehtimaan [[Englannin Itä-Intian kauppakomppania|Itä-Intian kauppakomppanian]] virkamiehet. He kokosivat syksyyn 1838 mennessä 22&nbsp;000:n miehen vahvuisen Induksen armeijan. Induksen armeijan suurin osa koostui intialaisista [[sepoy]]-sotilaista, joita komensivat brittiupseerit. Heidän lisäkseen armeijan mukana liikkui noin 40&nbsp;000 siviiliä ja 30&nbsp;000:n kamelin kuormasto. Mukana olivat myös [[William Hay Macnaghten]], Alexander Burnes ja Šudža' Šah. Joukko lähti liikkeelle [[Quetta]]sta joulukuussa 838 ja se suuntasi kohti [[Bolanin sola]]a.<ref name="afg" />
 
Afganistanin valloitus vaikutti alukksi erittäin helpolta. Britit saivat paikallisia liittolaisia ja vähäinen vastarinta kukistettiin ilman suurempia vaikeuksia. [[Kandahar]]vallattiin huhtikuusa 1839 ja pian sen jälkeen kukistui [[Ghazni]]. Jo smaan vuodel elokuussa armeija valtasi pääkaupunki Kabulin, jossa Šudža' Šah nostettiin valtaistuimelle. Dust Muhammad pakeni pohjoiseen, jossa hän yritti turhaan herättä vastarintaa breittejä vastaan. Kun hän ei tässä onnjistunut, hän antautui briteille. Vangittua emiiriä kohdeltiin melko hyvin ja hänet majoitettiin Šudža' Šahin entiseen kiinteistöön Intiassa. Sotaretki vaikutti onnistuneelta ja osa Induksen armeijasta palasi takaisin Intiaan.<ref name="afg" />
Britit epäonnistuivat tavoitteensa saavuttamisessa, koska afgaanien vastarinta ei loppunut. Afganistanissa valta ei ollut keskittynyt yhteen paikkaan, jonka valtaamalla britit olisivat voineet alistaa eri afgaaniheimot. Jos Britannian armeija oli ryhtynyt pitkään ja kalliiseen sotaan Afganistanissa, olisi se johtanut Britanniassa sodan poliittiseen vastustukseen. Brittien Afganistanin epäonnistuminen aikaansaa Intiassa brittien vastaista toimintaa, jonka vuoksi britit kävivät sotaa Sindhin ja sikhien kanssa vuoteen 1849 asti. Venäjän tekemät aluelisäykset Keski-Aasiassa 1860-luvulla poistivat brittien Afganistanin valloituksessa mahdollisesti saamat taloudelliset hyödyt. Samoin brittien ja Venäjän välien parantuminen vuonna 1844 vähensi Afganistanin strategista merkitystä briteille.
 
Šudža' Šah osoittautui pian heikoksi hallitsijaksi. Hänellä ei ollut joukkoja tai poliittista kannatusta. Henkivartoineen hän linnoittautui Kabulin [[Bala Hisar]]in linnoitukseen jättäen käytännön hallitsemisen briteille.Brittien komentoon oli lähetetty Kabulin valtauksen jälkeen vanha kenraaliluutnantti [[Willian Elphistone]], jolla ei ollut realistista tilannekuvaa mahdollisesti vanhuutensa vaikuttettua häönen henkisiin kyukyihinsä. Macnaghten pyrki puolestaan lähinnä etenemään urallaan ja häön lähetti Intiaan vain suotuisia tilannekatsauksia. Briteistä vain Burns oli perillä Afganistanin tilanteen todellisesta luonteesta, mutta Macnaghten ja Elphistone eivät häntä kuunnelleet. Brittivaruskuntien läsnäolo alkoi puolestaan herättää närää paikallisissa. Sotilaiden ostovoima aiheutti inflaation, joka heikenssi esimerkiksi muiden yhteiskuntaluokkien ostovoimaa ja myös brittien maksamien lahjusten arvoa. Sotilaiden käytöstä pidettiin myös epäislamilaisena ja paikallisia tapoja loukkaavana. Vuoden 1841 lopussa afgaanit alkoivat hyökkäillä brittien kaukaisempia varuskuntia vastaan samalla, kun talven [[lumi]]sateet tukkivat Intiaan johtavat solat.<ref name="afg" />
Sota päättyi brittien vetäytymiseen Afganistanista. Brittien menetykset olivat yli viisituhatta sotilasta ja 12 tuhatta siviiliä. Afganistanilaisia menetti henkensä ainakin seitsemäntuhatta.
 
2. marraskuuta 1841 Alexander Burns murhattiin. Murhan tarkemmat yksityiskohdat tai sen motiivi ovat jääneet epäselväksi. Brittien hallintokoneist eei reagoinut murhaan mitenkään ja tämä oli heikkouden osoitus. Kolme viikoa murhan jälkeen Kabuliin saapui Dust Muhammadin vanhin poika [[Muhammad Akbar Khan]], joka oli huomannut tilaisuuden koota yhteen brittejä vastustaneet hajanaiset ryhmät. Macnaghten murhattiin neuvotteluissa kapinallisten johtajien kanssa ja brittien johtoon jäi näin Elphistone. Elphistone päätti evakuoida koko Kabulin 16&nbsp;500:n miehen varuskunnan [[Jalalabad]]iin talvella ilman asianmukaisia varustuksia. Samalla hän luotti Akbar Khanin sanaan brittien häiriöttömästä vetäytymisestä. Brittikolonna lähti Kabulista 6. tammikuuta 1842 mukanaan armeijaan liittyneet siviilit, naiset ja lapset.<ref name="afg" /> Sotilaiden määrä olio noin 4&nbsp;500 ja heistä eurooppalaisia oli noin 700.<ref name="vaw">{{Kirjaviite | Tekijä = Harold E. Raugh, Jr | Nimeke = The Victorians at war, 1815–1914 :an encyclopedia of British military history | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 7-8 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 1-57607-926-0 | Kieli = {{en}} }}</ref> Akbar Khan halusi todennäkköisesti tuhota britit matkalla, eikä päästää heitä Jalalabadiin, josta he olisivat palanneet kesän tullen. Sitä paitsi hän tuskin olisi edes voinut pitää lupaustaan häiriöttömästä kulusta. Brittien käyttämät solat olivat Dorranien vaikutusvallan ulkopuolella olevien [[Ghelzait|Ghelsaiden]]hallussa. Brittikolonna päätyikin hyölkkäyksen kohteeksi kaikilta suunnilta. Heimosoturit surmasivat tai ottivat heidät vangeiksi. 150 kilometrin matkasta selviytyi vain muutama sepooy ja vain yksi britti, kirurgi William Brydon, joka saapui Jalalabadiin 13. tammikuuta. Elphistone oli jäänyt vangiksi ja hän kuoli vankeutensa aikana. Šudža' Šah oli saanut surmansa heti poistuttuaan Bala Hisarin suojista.<ref name="afg" />
Britit yrittivät Afganistanin valloitusta seuraavan kerran [[Toinen afgaanisota|toisessa afgaanisodassa]] vuonna 1878.
 
== Katso myös Seuraukset==
[[tiedosto:Remnants of an army2.jpg|thumb|William Brydon saapuu Jalalabadiin. [[Elizabeth Thompson]]in maalaus vuodelta 1879.]]
*[[Afganistanin sotahistoria]]
Akbar Khan otti pian kunnian voittamattomina pidettyjen brittien ajamisesta Afganistanista. Tämä kohotti hänen arvovaltansa selvästi Afganistanin muiden hallitsijoiden ohitse. Sodan vähemmän kunniakkaat yksityiskohdat unohdettiin nopeasti ja tapahtumat värittyivät moinien afganistanilaisten mielessä brittien sankarilliseksi mkarkottamiseksi, jollaisena se musitetaan usein Afganistanissa yhä edelleen.<ref name="afg" />
 
Intian kauppakomppania veti joukkonsa Afganistanista. Vaikkakaan brittejä ei oltu voitettu sotilaallisesti kokonaan, vetäytyminen Kabulista oli nöyryyttävin brittiarmeijan kärsimä tapio 1800-luvulla<ref name="vaw" />. Maan muut varuskunnat olivat pitäneet puolensa tähän saakka. Lumien sulettua kesällä seurasi brittien kostoretki. Kaksi armeijaa eteni jälleen Afganistaniin Kandaharista ja Jalalabadista. Kapinaan osallistumisesta epäiltyjä tapettiin ja Kabul ryöstettiin. Hajanainen vastarinta kukistettiin. Kauppakomppania ei kuitenkaan halunnut sitoa joukkojaan uuteen miehitykseen Afgansitanissa. Alun perinkään tarkoituksena ei ollut Afgansitanin pidempiaikainen miehitys, vaan yksinkertaisesti hallitsijan vaihto. Nyt he päättivätkin vapauttaa Dust Muhammadin toivoen tämän palaamisen palauttavan jonkinlaisen järjestyksen Afganistaniin. Päätös olla sekaantumatta Afganistanin tilanteeseen liian suureellisesti osoittautui viisaaksi, sillä pian alokoivat kaksi sikhisotaa ([[ensimmäinen sikhisota|ensimmäinen]] 1845–1846, [[toinen sikhisota|toinen]] 1848–1849) ja [[sepoy-kapina]] vuonna 1857.<ref name="afg" /> Brittien kostoretkikunta lähti Kabulista lokakuussa 1842 ja se saapui takaisin Intian [[Firozpur]]iin 23. joulukuuta.<ref name="vaw" />
==Lähteet==
*{{kirjaviite | Tekijä=Kohn, George C. | Vuosi=1999 | Nimeke=Dictionary of Wars | Selite=Revised Edition | Julkaisija=Checkmark Books| Tunniste=ISBN 0-8160-4157-1}}
*{{kirjaviite | Tekijä=Porch, Douglas | Vuosi=2000 | Nimeke=Wars of Empire | Selite= | Sivu=77, 145–148 | Julkaisija=Lontoo: Cassell | Tunniste=ISBN 0-304-36128-3}}
{{Viitteet}}
 
==KirjallisuuttaLähteet==
{{viitteet}}
*Sergejeff, Andrei 2011. ''Afganistanin historia''. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 978-952-495-219-4
 
== Aiheesta muualla ==