Wikipedia

Ero sivun ”Holokausti” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hylättiin viimeisimmät 4 tekstimuutosta (tehneet 88.113.60.164 ja 85.76.17.93) ja palautettiin versio 17054279, jonka on tehnyt Savir
Holokaustin kiistäminen: linkki riittää, kielto on vähemmistön näkemys. Osio siirretty tiivistelmäksi kyseisen artikkelin alkuun. Fix, kh, w. + Holokaustin muistaminen.
Rivi 1:
[[Tiedosto:Rows of bodies of dead inmates fill the yard of Lager Nordhausen, a Gestapo concentration camp.jpg|thumb|380pxpienoiskuva|Amerikkalaisten vapauttama Nordhausenin keskitysleiri hiukan ennen sodan loppua.]]
 
'''Holokausti''' (< {{k-grc|ὁλόκαυστον|holokauston}} ’polttouhri’’[[polttouhri]]’) oli [[natsiNatsi-Saksa|Saksan]] suorittama järjestelmällinen [[Juutalaiset|juutalaisten]] [[kansanmurha]] [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana. Kuuden miljoonan juutalaisen lisäksi holokaustissa surmattiin miljoonittain muitakin natsien halveksumia ihmisiä kuten [[Slaavit|slaaveja]], [[Romanit|romaneja]] ja kehitysvammaisia[[kehitysvamma]]isia.
 
Päävastuullinen holokaustista oli Saksan [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistinen hallitus]], joka [[Adolf Hitler]]in johdolla systemaattisesti hallinnoi, sääteli ja ohjasi joukkotuhon etenemistä, mutta siihen osallistuivat aktiivisesti myös monet Saksan [[akselivallatAkselivallat|liittolaisista]] ja niiden miehittämien maiden yhteistyöhön ryhtynyt väestö.
 
Saksan juutalaiset olivat joutuneet natsien kiihtyvien sortotoimenpiteiden kohteeksi jo vuodesta 1933 alkaen, ja vainot levisivät Saksan miehittämille alueille toisen maailmansodan alettua. Päätöksen kansanmurhasta ("”[[lopullinen ratkaisu]]"”) saksalaiset tekivät vuoden 1941 lopulla, ja sitä alettiin toteuttaa systemaattisestijärjestelmällisesti vuoden 1942 alusta. Aluksi juutalaisia oli teloitettu ampumalla. Sen osoittauduttua epäkäytännölliseksi saksalaiset perustivat Puolaan[[Puola]]an [[Tuhoamisleiri|tuhoamisleirejä]] ja ryhtyivät kuljettamaan [[ghetto]]ihin kokoamiaan juutalaisia niihin tapettavaksi myrkkykaasulla.
 
Holokausti loppui kun Saksa joutui vetäytymään miehittämiltään alueilta sodan loppuvuosina 1944–1945. Syylliset asetettiin sodan jälkeen oikeuteen ja moni sai kuolemantuomion. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä holokaustista on tullut pahuuden mittari, jota vasten ihmisten ja valtioiden epämoraalisia tekoja mitataan. [[Vainojen uhrien muistopäivä|Holokaustin kansainvälistä muistopäivää]] vietetään vuosittain 27. tammikuuta.
 
== Sanan etymologia ja nimityksiä eri kielillä ==
Sana holokausti ''ὁλόκαυστον'' (nykykreikassa ''όλοκαύτωμα'') on raamatullinen [[polttouhri]]a merkitsevä sana.<ref>{{verkkoviite|Osoite=https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/holokausti_miten_natsit_loivat_helvetin | Nimeke= Holokausti. Miten natsit loivat helvetin | Luettu=2017-12-18}}</ref>
Kreikankielinen sana merkitsee (liekkien uhria) uhria jumalalle, joka on kokonaan (''όλος'', ''holos'') poltettu (''καύστων'', ''καύσων'', ''kaustos'').<ref>https://www.etymonline.com/word/holocaust </ref>
1800-luvulta alkaen sanaa on pääasiassa käytetty tarkoittamaan suuronnettomuuksia tai katastrofeja, mutta 1970-luvulla sana vakiintui englannissa tarkoittamaan nimenomaan natsien suorittamaa kansanmurhaa. Suomen kieleen se vakiintui vasta 1990-luvulla.
 
Sana holokausti ''ὁλόκαυστον'' (nykykreikassa ''όλοκαύτωμα'') on [[Raamattu|raamatullinen]] polttouhria merkitsevä sana.<ref>{{verkkoviite|Osoite=https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/holokausti_miten_natsit_loivat_helvetin | Tekijä=Remes, Mika | Nimeke=Holokausti. Miten natsit loivat helvetin | Ajankohta=6/2011 | Julkaisu=Tiede | Viitattu=18.12.2017}}</ref> Kreikankielinen sana merkitsee jumalalle osoitettua uhria, joka on kokonaan (''όλος'', ''holos'') poltettu (''καύστων'', ''καύσων'', ''kaustos'').<ref>https://www.etymonline.com/word/holocaust</ref> 1800-luvulta alkaen sanaa on pääasiassa käytetty tarkoittamaan suuronnettomuuksia, mutta 1970-luvulla sana vakiintui englannissa tarkoittamaan nimenomaan natsien suorittamaa kansanmurhaa. Suomen kieleen se vakiintui vasta 1990-luvulla.
[[Raamattu|Raamatullinen]] sana ''šoa'' (שואה) on ollut vakiintunut [[heprea]]nkielinen ilmaus juutalaisten kansanmurhalle 1940-luvun alusta asti. Sanaa ''šoa'' on hepreassa yhä useammin käytetty sanan ''holokausti'' asemesta muun muassa alkuperäisen sanan mahdollisesti loukkaavan teologisen sisällön vuoksi. Muita holokaustista muissa kielissä kuin suomessa käytettyjä nimityksiä ovat [[romanit|romanien]] käyttämä ''porajmos'' (suomeksi ’ahmiminen’) ja [[jiddiš]]in ''khurbn'' (’tuho’, hepreaksi ''churban'',<ref name="columbia"/> myös ''churban Europa'' ’Euroopan tuho’, erotukseksi ''churbanista'' eli [[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin toisen temppeli]]n tuhosta). Natsit käyttivät siitä nimitystä ''juutalaiskysymyksen [[lopullinen ratkaisu]]'' ({{k-de|Endlösung der Judenfrage}}).
 
Raamatullinen sana ''šoa'' (שואä) on ollut vakiintunut [[heprea]]nkielinen ilmaus juutalaisten kansanmurhalle 1940-luvun alusta asti. Sanaa ''šoa'' on hepreassa yhä useammin käytetty sanan ''holokausti'' asemesta muun muassa alkuperäisen sanan mahdollisesti loukkaavan teologisen sisällön vuoksi. Muita holokaustista muissa kielissä kuin suomessa käytettyjä nimityksiä ovat romanien käyttämä ''porajmos'' (suomeksi ’ahmiminen’) ja [[jiddiš]]in ''khurbn'' (’tuho’, hepreaksi ''churban'',<ref name="columbia"/> myös ''churban Europa'' ’Euroopan tuho’, erotukseksi ''churbanista'' eli [[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin toisen temppeli]]n tuhosta). Natsit käyttivät siitä nimitystä ''juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu'' ({{k-de|Endlösung der Judenfrage}}).
 
== Tausta ja syyt ==
 
Juutalaisten joukkomurhan alullepanija oli Saksan valtakunnankansleriksi vuonna 1933 noussut [[Adolf Hitler]]. Hän oli vihannut juutalaisia syvästi [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] päättymisestä lähtien. Hitler uskoi juutalaisten [[Salaliittoteoria|salaliittoon]], jonka avulla nämä pyrkivät hallitsemaan maailmaa ja kaivamaan maata kaikkien kansakuntien alta edistämällä [[sosialismi]]a ja [[kommunismi]]a sekä manipuloimalla taloutta. Hitler [[Selkäänpuukotusteoria|syytti]] myös juutalaisia sosialisteja Saksan häviöstä ensimmäisessä maailmansodassa ja uskoi juutalaisten valvovan Saksan vihollismaiden hallituksia.<ref>McMillan 2015, s. 153–155.</ref>
 
Juutalaisviha eli [[antisemitismi]] oli ollut eri muodoissaan yleistä kautta Euroopan jo vuosisatojen ajan. Juutalaisia karsastettiin ja vainottiin etnisenä mutta epäilyttävästi kansainvälisenä ja siten mahdollisesti ”epäluotettavana” vähemmistönä, joka oli lisäksi näkyvästi edustettuna sosialistisissa ja kommunistisissa liikkeissä. Kristillisessä antisemitismissä juutalaisia pidettiin ”Kristuksen tappajina”. Teorioilla juutalaisten salaliitosta oli ollut kannatusta jo 1860-luvun loppupuolelta lähtien. Teoriat alettiin hyväksyä laajalti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mihin vaikutti paljon ranskalaisen väärennöksen ''[[Siionin viisaiden pöytäkirjat|Siionin viisaiden pöytäkirjojen]]'' leviäminen [[Venäjä]]n ulkopuolelle. Saksassa antisemitismiä vahvisti myös juutalaisten hyvä menestys yhteiskunnassa, etenkin sanomalehtien ja kirjojen kustantajina, minkä vuoksi jotkut alkoivat puhua ”juutalaisesta vaikutuksesta”.<ref>McMillan 2015, s. 154–159.</ref>
 
Juutalaisiin kohdistuvista epäluuloista huolimatta antisemitismi ei Saksassa ollut 1900-luvun alussa erityisen vakavaa verrattuna muihin Euroopan maihin. [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopassa]] juutalaisia oli surmattu [[Pogromi|pogromeissa]] sadoin tuhansin, mutta Saksassa ei vakavaa väkivaltaa juutalaisia kohtaan juurikaan esiintynyt ennen Hitlerin valtaannousua 1933. Juutalaisia ei myöskään syrjitty lain edessä. Antisemitistisiä ennakkoluuloja ja vastenmielisyyttä juutalaisia kohtaan kuitenkin esiintyi, ja moni tavallinen saksalainen ei pitänyt juutalaisia oikeina saksalaisina. Antisemitismi oli yleistä yliopistoissa, ja myös usea kansalaisjärjestö kielsi jäsenyytensä juutalaisilta. Saksan dramaattisen poliittisen kehityksen johdosta maan eliitti alkoi kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kääntyä juutalaisvastaiseksi. Asiaan vaikutti Saksan raskas ja nöyryyttävä tappio sodassa sekä sosialistipuolueen nousu maan suurimmaksi. Myös [[Lokakuun vallankumous|Venäjän vallankumous 1917]] vahvisti Saksassa antisemitismiä, sillä kommunismi ja [[Bolševikit|bolshevismi]] yhdistettiin juutalaisiin.<ref>McMillan 2015, s. 160–169.</ref> Ensimmäinen maailmansota oli lisäksi kiihdyttänyt Saksan yhteiskunnallisia ja poliittisia ristiriitoja, ja maan tuore demokratia ei ollut vielä juurtunut kansalaisten ajatteluun. Saksan poliittisessa retoriikassa oli käytetty 1860-luvulta asti juutalaisvastaisuutta hyväksi kansankiihotuksessa. Ensimmäinen maailmansota oli lisäksi tuottanut maahan suuren joukon väkivallan karaisemia ja tappamaan valmiita miehiä, joista tuli myöhemmin holokaustin toimeenpanijoita.<ref>McMillan 2015, s. 79–80, 227–231.</ref>
Juutalaisviha eli [[antisemitismi]] oli ollut eri muodoissaan yleistä kautta Euroopan jo vuosisatojen ajan. Juutalaisia karsastettiin ja vainottiin etnisenä mutta epäilyttävästi kansainvälisenä ja siten mahdollisesti ”epäluotettavana” vähemmistönä, joka oli lisäksi näkyvästi edustettuna sosialistisissa ja kommunistisissa liikkeissä. Kristillisessä antisemitismissä juutalaisia pidettiin ”Kristuksen tappajina”. Teorioilla juutalaisten salaliitosta oli ollut kannatusta jo 1860-luvun loppupuolelta lähtien. Teoriat alettiin hyväksyä laajalti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mihin vaikutti paljon ranskalaisen väärennöksen ''[[Siionin viisaiden pöytäkirjat|Siionin viisaiden pöytäkirjojen]]'' leviäminen Venäjän ulkopuolelle. Saksassa antisemitismiä vahvisti myös juutalaisten hyvä menestys yhteiskunnassa, etenkin sanomalehtien ja kirjojen kustantajina, minkä vuoksi jotkut alkoivat puhua ”juutalaisesta vaikutuksesta”.<ref>McMillan 2015, s. 154–159.</ref>
 
Tärkeä holokaustin mahdollistanut tekijä oli lisäksi [[Rasismi|rotuopillisen]] antisemitismin paluu, eli juutalaisten luokittelu muusta ihmiskunnasta biologisesti erilliseksi ryhmäksi.<ref>McMillan 2015, s. 160.</ref> Hitlerin mukaan juutalaiset eivät olleet edes alempi rotu vaan ”epärotu”, ”vastarotu”.<ref>Snyder 2015, s. 21.</ref> Opin mukaan juutalaiset olivat perintötekijöiltään taipuvaisia tuhoisaan käytökseen.<ref>McMillan 2015, s. 169.</ref>
Juutalaisiin kohdistuvista epäluuloista huolimatta antisemitismi ei Saksassa ollut 1900-luvun alussa erityisen vakavaa verrattuna muihin Euroopan maihin. Itä-Euroopassa juutalaisia oli surmattu [[Pogromi|pogromeissa]] sadoin tuhansin, mutta Saksassa ei vakavaa väkivaltaa juutalaisia kohtaan juurikaan esiintynyt ennen Hitlerin valtaannousua 1933. Juutalaisia ei myöskään syrjitty lain edessä. Antisemitistisiä ennakkoluuloja ja vastenmielisyyttä juutalaisia kohtaan kuitenkin esiintyi, ja moni tavallinen saksalainen ei pitänyt juutalaisia oikeina saksalaisina. Antisemitismi oli yleistä yliopistoissa, ja myös usea kansalaisjärjestö kielsi jäsenyytensä juutalaisilta. Saksan dramaattisen poliittisen kehityksen johdosta maan eliitti alkoi kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kääntyä juutalaisvastaiseksi. Asiaan vaikutti Saksan raskas ja nöyryyttävä tappio sodassa sekä sosialistipuolueen nousu maan suurimmaksi. Myös [[Lokakuun vallankumous|Venäjän vallankumous 1917]] vahvisti Saksassa antisemitismiä, sillä kommunismi ja [[bolshevismi]] yhdistettiin juutalaisiin.<ref>McMillan 2015, s. 160–169.</ref> Ensimmäinen maailmansota oli lisäksi kiihdyttänyt Saksan yhteiskunnallisia ja poliittisia ristiriitoja, ja maan tuore demokratia ei ollut vielä juurtunut kansalaisten ajatteluun. Saksan poliittisessa retoriikassa oli käytetty 1860-luvulta asti juutalaisvastaisuutta hyväksi kansankiihotuksessa. Ensimmäinen maailmansota oli lisäksi tuottanut maahan suuren joukon väkivallan karaisemia ja tappamaan valmiita miehiä, joista tuli myöhemmin holokaustin toimeenpanijoita.<ref>McMillan 2015, s. 79–80, 227–231.</ref>
 
Suosituksi noussut [[sosiaalidarvinismi]]n tulkinta katsoi ihmisten eriarvoisuuden olevan luonnollinen ja oikeutettu asia. Sitä käytettiin myös oikeutuksena sodalle, jossa ”ylemmät” kansat saivat valloittaa, riistää ja hävittää ”alempansa”.<ref>McMillan 2015, s. 175–176.</ref> Negatiivinen [[eugeniikka]] eli rotuhygienia oikeutti natsi-Saksassa aluksi ”epäsopivien” kuten mielisairaiden pakkosteriloinnit ja myöhemmin joukkomurhat.<ref>McMillan 2015, s. 182–183.</ref>
Tärkeä holokaustin mahdollistanut tekijä oli lisäksi rasistisen antisemitismin paluu, eli juutalaisten luokittelu muusta ihmiskunnasta biologisesti erilliseksi ryhmäksi.<ref>McMillan 2015, s. 160.</ref> Hitlerin mukaan juutalaiset eivät olleet edes alempi rotu vaan "epärotu", "vastarotu".<ref>Snyder 2015, s. 21.</ref> Teorian mukaan juutalaiset olivat geneettisesti taipuvaisia tuhoisaan käytökseen.<ref>McMillan 2015, s. 169.</ref>
 
Holokausti oli mahdollinen myös vain siksi, koska Saksa menestyi toisen maailmansodan alkuvuosina 1939–1941 erittäin hyvin ja onnistui miehittämään läntisen Neuvostoliiton. Hitlerin toistuvat ulko- ja sisäpoliittiset voitot nostivat hänet kansan silmissä suorastaan jumalhahmoksi, jota seurattiin millaisiin tahansa tekoihin.<ref>McMillan 2015, s. 231–232.</ref> Hitler ei yleensä itse sekaantunut arkipäiväisiin politiikan kysymyksiin, vaan juutalaiskysymyksessäkin eri tahot ja virastot työskentelivät itsenäisesti Hitlerin oletetun tahdon mukaisesti. Natsihallinnossa oli paljon jyrkkiä antisemiittejä, jotka toimivat oman aatteensa mukaisesti, toistensa kanssa kilpaillen holokaustin toteutuksessa.<ref>Holmila 2010, s. 70–72.</ref>
Suosituksi noussut [[sosiaalidarvinismi]]n tulkinta katsoi ihmisten eriarvoisuuden olevan luonnollinen ja oikeutettu asia. Sitä käytettiin myös oikeutuksena sodalle, jossa ”ylemmät” kansat saivat valloittaa, riistää ja hävittää ”alempansa”.<ref>McMillan 2015, s. 175–176.</ref> Negatiivinen [[eugeniikka]] oikeutti natsi-Saksassa aluksi ”epäsopivien” kuten mielisairaiden pakkosteriloinnit ja myöhemmin joukkomurhat.<ref>McMillan 2015, s. 182–183.</ref>
 
== Uhrit ==
Holokausti oli mahdollinen myös vain siksi, koska Saksa menestyi toisen maailmansodan alkuvuosina 1939–1941 erittäin hyvin ja onnistui miehittämään läntisen Neuvostoliiton. Hitlerin toistuvat ulko- ja sisäpoliittiset voitot nostivat hänet kansan silmissä suorastaan jumalhahmoksi, jota seurattiin millaisiin tahansa tekoihin.<ref>McMillan 2015, s. 231–232.</ref> Hitler ei yleensä itse sekaantunut arkipäiväisiin politiikan kysymyksiin, vaan juutalaiskysymyksessäkin eri tahot ja virastot työskentelivät itsenäisesti Hitlerin oletetun tahdon mukaisesti. Natsihallinnossa oli paljon radikaaleja antisemiittejä, jotka toimivat oman ideologiansa mukaisesti, toistensa kanssa kilpaillen holokaustin toteutuksessa.<ref>Holmila 2010, s. 70–72.</ref>
 
Euroopan juutalaiset olivat kansanmurhan pääasiallinen kohde, ja joidenkin määritelmien mukaan holokausti tarkoittaakin ainoastaan juutalaisten kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana. Arviolta noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista eli 5–7 miljoonaa kuoli holokaustissa.<ref>Levin, Brian: [https://www.huffingtonpost.com/brian-levin-jd/stone-cold-jew-baiting_b_659335.html Stone Cold Jew-Baiting]. ''Huffingtonpost.com'' 26.7.2010. {{en}}</ref> Noin kolme miljoonaa juutalaista surmattiin varsinaisilla tuhoamisleireillä, liikkuvat tuhoamisyksiköt (''[[Einsatzgruppen]]'') surmasivat noin miljoonan ja loput surmattiin ghetoissa tai näännytettiin tarkoituksella nälkään ja kovaan työhön työleireillä.<ref>[https://www.ushmm.org/learn/holocaust-encyclopedia United States Holocaust Memorial Museum: The Holocaust Encyclopedia]. {{en}}</ref>
==Uhrit==
[[Eurooppa|Euroopan]] [[juutalaiset]] olivat kansanmurhan pääasiallinen kohde, ja joidenkin määritelmien mukaan holokausti tarkoittaakin ainoastaan juutalaisten kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana. Arviolta noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista eli 5–7 miljoonaa kuoli holokaustissa.<ref>Brian Levin: Stone Cold Jew-Baiting. Huffingtonpost.com 26.7.2010. https://www.huffingtonpost.com/brian-levin-jd/stone-cold-jew-baiting_b_659335.html</ref> Noin kolme miljoonaa juutalaista surmattiin varsinaisilla [[tuhoamisleiri|tuhoamisleireillä]], liikkuvat tuhoamisyksiköt ([[Einsatzgruppen]]) surmasivat noin miljoonan ja loput surmattiin ghetoissa tai näännytettiin tarkoituksella nälkään ja kovaan työhön työleireillä.<ref>[https://www.ushmm.org/learn/holocaust-encyclopedia United States Holocaust Memorial Museum: The Holocaust Encyclopedia]</ref>
 
Juutalaisten lisäksi holokaustin yhteydessä tapettiin [[Slaavit|slaaveja]] kuten [[Puolalaiset|puolalaisia]] ja [[Venäläiset|venäläisiä]], [[neuvostoliitto]]laisia [[sotavankiSotavanki|sotavankeja]], [[romanit|romaneja]], natsien ideologisiaaatteellisia vastustajia, [[Vapaamuurarit|vapaamuurareita]], [[Jehovan todistajat|Jehovan todistajia]], [[Ruusuristiläisyys|ruusuristiläisiä]], [[Negridinen rotu|mustia]]<ref>[https://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10005479 Blacks during the Holocaust]. ''Holocaust Encyclopedia''. {{en}}</ref>, [[homoseksuaalisuusHomoseksuaalisuus|homoseksuaaleja]] sekä [[eugeniikka|eugeniikan]] eli rotuhygienianrodunjalostuksen nimissä [[kehitysvamma]]isiakehitysvammaisia ja psyykkisesti sairaita. Jos holokaustin määritelmään sisällytetään kaikki natsien systemaattisissajärjestelmällisissä vainoissa kuolleet, nousee uhrien määrä arviosta riippuen 11–17 miljoonaan henkeen.<ref name="five million">[http://www.holocaustforgotten.com/non-jewishvictims.htm Non-Jewish Victims of the Holocaust · Five Milion Forgotten]. Who Were the Five Million Non-Jewish Holocaust Victims? {{en}}</ref><ref name="columbia">Niewyk, Donald L.; & Nicosia, Francis R.: Defining the Holocaust. Teoksessa ''The Columbia guideGuide to the Holocaust''. "Defining the Holocaust", s. 45. New York: Columbia University Press, New2000. York,ISBN 20000231112009. [http://books.google.ca/books?id=lpDTIUklB2MC&pg=PP1&dq=Niewyk,+Donald+L.+The+Columbia+Guide+to+the+Holocaust&sig=4igufxQHRCNrkjwRuMt1if_mf5M#v=onepage&q=&f=false Google booksBooks]. {{en}}</ref>
 
Uhrien määrän laskeminen on vaikeaa, sillä natseilta ei jäänyt sodanaikaista dokumenttia tapettujen määrästä. Uhrien määrät on arvioitu sodan jälkeen erilaisista dokumenteista ja väestötilastoista. [[United States Holocaust Memorial Museum]]in mukaan holokaustissa ja sen yhteydessä kuoli:<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10008193 | Nimeke = Documenting Numbers of Victims of the Holocaust and Nazi Persecution | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Holocaust Encyclopedia | Julkaisija = United States Holocaust Memorial Museum | Viitattu = 29.7.2017 | Kieli={{en}} }}</ref>
 
* juutalaisia enintään 6 miljoonaa
Rivi 41:
* neuvostoliittolaisia sotavankeja noin 3 miljoonaa, joista 50&nbsp;000 juutalaisia
* ei-juutalaisia puolalaisia siviilejä noin 1,8 miljoonaa
* [[Serbit|serbisiviilejä]] 312&nbsp;000
* vammaisia enintään 250&nbsp;000
* romaneja 196&nbsp;000 – 220&nbsp;000
* Jehovan todistajia noin 1 900
* rikollisia ja epäsosiaalisia vähintään 70&nbsp;000
* saksalaisten poliittisia vastustajia ja [[Vastarintaliike|vastarintajoukkojen]] jäseniä tuntematon määrä
* homoseksuaaleja satoja, ehkä tuhansia
 
== Juutalaisten tuhoaminen ==
 
=== Vainojen alku ===
Hitlerin hallitus nousi valtaan keväällä 1933 ja aloitti pian Saksan juutalaisten aseman heikentämisen. Juutalaisia alettiin syrjäyttää virkamiehistöstä, koulutuslaitoksista, lehdistöstä, asepalvelusta ja muista ammateista. [[Nürnbergin lait]] vuonna 1935 tekivät Saksan juutalaisista toisen luokan kansalaisia ja muun muassa kielsivät avioliitot juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä. Muutamassa vuodessa juutalaisilta oli viety kaikki avustukset ja oikeudet ammatinharjoittamiseen. Juutalaisten liikkumista julkisilla paikoilla rajoitettiin monin tavoin. Saksan tavoitteena oli vainojen avulla ajaa maan juutalaiset muuttamaan itään, mutta Puola sulki juutalaisilta rajansa vuonna 1938. Marraskuussa 1938 natsit panivat toimeen "[[Kristalliyö]]n", jossa satoja [[Synagoga|synagogia]] ja tuhansia juutalaisten yrityksiä tuhottiin, satoja juutalaisia tapettiin ja 30&nbsp;000 juutalaismiestä vietiin väliaikaisesti keskitysleireille. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin pian sen jälkeen, ja maan talouselämästä tehtiin kokonaan "arjalainen". Natsijohto jatkoi samalla keskustelua toimenpiteistä, joilla juutalaiset voitaisiin lopullisesti eristää yhteiskunnasta.<ref>Benz 2000, s. 27–34.</ref>
 
Hitlerin hallitus nousi valtaan keväällä 1933 ja aloitti pian Saksan juutalaisten aseman heikentämisen. Juutalaisia alettiin syrjäyttää virkamiehistöstä, koulutuslaitoksista, lehdistöstä, asepalvelusta ja muista ammateista. [[Nrnbergin lait]] vuonna 1935 tekivät Saksan juutalaisista toisen luokan kansalaisia ja muun muassa kielsivät avioliitot juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä. Muutamassa vuodessa juutalaisilta oli viety kaikki avustukset ja oikeudet ammatinharjoittamiseen. Juutalaisten liikkumista julkisilla paikoilla rajoitettiin monin tavoin. Saksan tavoitteena oli vainojen avulla ajaa maan juutalaiset muuttamaan itään, mutta Puola sulki juutalaisilta rajansa vuonna 1938. Marraskuussa 1938 natsit panivat toimeen ”[[Kristalliyö]]n”, jossa satoja [[Synagoga|synagogia]] ja tuhansia juutalaisten yrityksiä tuhottiin, satoja juutalaisia tapettiin ja 30&nbsp;000 juutalaismiestä vietiin väliaikaisesti keskitysleireille. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin pian sen jälkeen, ja maan talouselämästä tehtiin kokonaan ”arjalainen”. Natsijohto jatkoi samalla keskustelua toimenpiteistä, joilla juutalaiset voitaisiin lopullisesti eristää yhteiskunnasta.<ref>Benz 2000, s. 27–34.</ref>
Vaikka natsihallinto halusikin juutalaisten muuttavan pois Saksasta, köyhtyminen esti monelta sen. Osa juutalaisista pakeni kuitenkin muualle Eurooppaan, Yhdysvaltoihin tai Palestiinaan. Britannia otti vastaan viitisenkymmentä tuhatta juutalaista vuoteen joulukuuhun 1938 mennessä ja Yhdysvallat kaikkiaan 130&nbsp;000. Yksistään vuoden 1939 aikana Saksasta pakeni lähes 80&nbsp;000 juutalaista. Vuoden 1939 alussa Saksa asetti juutalaisten maastamuutolle jo huomattavia esteitä, ja lokakuussa 1941 maastamuutto kiellettiin kokonaan kun kansanmurha oli jo täydessä käynnissä.<ref>Benz 2000, s. 35–38.</ref>
 
Vaikka natsihallinto halusikin juutalaisten muuttavan pois Saksasta, köyhtyminen esti monelta sen. Osa juutalaisista pakeni kuitenkin muualle Eurooppaan, [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] tai [[Palestiina]]an. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]] otti vastaan viitisenkymmentä tuhatta juutalaista vuoteen joulukuuhun 1938 mennessä ja Yhdysvallat kaikkiaan 130&nbsp;000. Yksistään vuoden 1939 aikana Saksasta pakeni lähes 80&nbsp;000 juutalaista. Vuoden 1939 alussa Saksa asetti juutalaisten maastamuutolle jo huomattavia esteitä, ja lokakuussa 1941 maastamuutto kiellettiin kokonaan kun kansanmurha oli jo täydessä käynnissä.<ref>Benz 2000, s. 35–38.</ref>
[[Kuva:Electrical workshop.JPG|thumb|Juutalaisten oli kannettava vaatteissaan [[keltainen daavidintähti|keltaista daavidintähteä.]]]]
 
Kun Saksan juutalaiset oli syrjäytetty ja ryöstetty, rajoitukset levisivät heidän yksityiselämäänsäkin. Juutalaisille asetettiin esimerkiksi asumisrajoituksia, liikkumisrajoituksia ja ostorajoituksia. Syyskuusta 1941 alkaen juutalaiset joutuivat pitämään vaatteisiin ommeltua keltaista [[Daavidintähti|daavidintähteä]], minkä seurauksena heidän valvonnastaan oli tullut aukotonta.<ref>Benz 2000, s. 39–41.</ref>
[[Kuva:Electrical workshop.JPG|pienoiskuva|Juutalaisten oli kannettava vaatteissaan [[Keltainen daavidintähti|keltaista daavidintähteä.]]]]
Kun Saksan juutalaiset oli syrjäytetty ja ryöstetty, rajoitukset levisivät heidän yksityiselämäänsäkin. Juutalaisille asetettiin esimerkiksi asumisrajoituksia, liikkumisrajoituksia ja ostorajoituksia. Syyskuusta 1941 alkaen juutalaiset joutuivat pitämään vaatteisiin ommeltua [[Keltainen daavidintähti|keltaista daavidintähteä]], minkä seurauksena heidän valvonnastaan oli tullut aukotonta.<ref>Benz 2000, s. 39–41.</ref>
 
=== Kansanmurhan valmistelu ===
Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939 kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Heti sen jälkeen saksalaiset alkoivat koota valloittamiensa alueiden juutalaisia rautateiden varrella sijaitsevien kaupunkien [[ghetto]]ihin väestönsiirtojen läpikulkupaikoiksi. Ghettojen asukkaita alettiin heinäkuusta 1942 alkaen siirtää tuhoamisleireille, mutta vielä sodan alussa ghetot olivat vasta täydellisen kansanmurhan välivaihe.<ref>Benz 2000, s. 42–49.</ref>
 
Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939 kun [[Puolan offensiivi|Saksa hyökkäsi Puolaan]]. Heti sen jälkeen saksalaiset alkoivat koota valloittamiensa alueiden juutalaisia rautateiden varrella sijaitsevien kaupunkien ghettoihin väestönsiirtojen läpikulkupaikoiksi. Ghettojen asukkaita alettiin heinäkuusta 1942 alkaen siirtää tuhoamisleireille, mutta vielä sodan alussa ghetot olivat vasta täydellisen kansanmurhan välivaihe.<ref>Benz 2000, s. 42–49.</ref>
Yhtenä vaihtoehtona "juutalaiskysymyksen" ratkaisuksi oli esitetty juutalaisten siirtämistä johonkin kaukana sijaitsevaan paikkaan. Etenkin [[Madagaskar-suunnitelma]]a kehitettiin vakavissaan vuoden 1940 aikana. Tarkoituksena oli käytännössä perustaa saarelle suurghetto, jonka huonoissa elinoloissa juutalaiset eivät selviäisi hengissä. Suunnitelmaan sisältyivät jo kaikki myöhempien kyyditys- ja tuhoamiskäytäntöjen ainekset. Koska Britannia ei antautunutkaan, Madagaskar-suunnitelmasta luovuttiin ja "lopullisen ratkaisun" eli juutalaisten hävittämisen paikaksi valittiin Itä-Eurooppa.<ref>Benz 2000, s. 64–68.</ref>
 
Yhtenä vaihtoehtona ”juutalaiskysymyksen” ratkaisuksi oli esitetty juutalaisten siirtämistä johonkin kaukana sijaitsevaan paikkaan. Etenkin [[Madagaskar-suunnitelma]]a kehitettiin vakavissaan vuoden 1940 aikana. Tarkoituksena oli perustaa saarelle suurghetto, jonka huonoissa elinoloissa juutalaiset eivät selviäisi hengissä. Suunnitelmaan sisältyivät jo kaikki myöhempien kyyditys- ja tuhoamiskäytäntöjen ainekset. Koska Britannia ei antautunutkaan, Madagaskar-suunnitelmasta luovuttiin ja ”lopullisen ratkaisun” eli juutalaisten hävittämisen paikaksi valittiin Itä-Eurooppa.<ref>Benz 2000, s. 64–68.</ref>
 
Saksalaiset käyttivät sanoja "asuttaminen"”asuttaminen”, "raivaaminen"”raivaaminen” ja "evakuointi"”evakuointi” vielä vuosina 1939–1941 kirjaimellisesti. Sitä mukaa kun saksalaisten suunnitelmat radikalisoituivat, sanoista tuli vähitellen joukkomurhan synonyymeja. Juutalaisten kuolema alettiin ottaa kuljetussuunnitelmissa huomioon vuodesta 1941 alkaen. Menestyksellinen hyökkäys Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 aiheutti sen, että suunnaksi otettiin kansanmurha.<ref>Steinbacher 2008, s. 84–88.</ref>
 
=== Järjestelmällisen tuhoamisen alku 1941 ===
 
Hitlerin kesäkuussa 1941 antama käsky, jossa määrättiin muun muassa neuvostovaltion, [[puna-armeija]]n tai [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|kommunistisen puolueen]] palveluksessa olevien juutalaisten miesten murhaamisesta oli natsi-Saksan ensimmäinen suorasanainen juutalaisten systemaattisenjärjestelmällisen tuhoamisen valtuuttanut määräys.<ref name="pow">{{Verkkoviite | Tekijä=North, Jonathan North| Nimeke=Soviet Prisoners of War: Forgotten Nazi Victims of World War II | Ajankohta=June 12, .6.2006 | Osoite=http://www.historynet.com/soviet-prisoners-of-war-forgotten-nazi-victims-of-world-war-ii.htm | Julkaisu=Historynet | Julkaisija=Weider History Group. | LuettuViitattu=7.4. 2008 | Kieli= {{en}} }}</ref> [[Operaatio Barbarossa]]n alusta asti turvallisuuspoliisin yksiköt (''[[Einsatzgruppen]]'') ja armeija aloittivat kaikkien poliittisina tai rodullisina vihollisina pitämiensä<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ushmm.org/wlc/article.php?ModuleId=10005130 | Nimeke = EINSATZGRUPPEN (MOBILE KILLING UNITS) | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = United States Holocaust Memorial Museum, Washington, D.C.| Viitattu = 11.10.2008 | Kieli = {{en}} }}</ref> ihmisten tuhoamisen, jota auttoivat monet paikallisesta väestöstä värvätyt antisemiittiset ryhmät.<ref name="einsatz">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=EINSATZGRUPPENEinsatzgruppen (MOBILEmobile KILLINGkilling UNITSunits) | Ajankohta=February 19, .2.2008 | Osoite=https://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10005130 | Julkaisija=United States Holocaust Memorial Museum | LuettuViitattu=7.4. 2008 | Kieli= {{en}} }}</ref>
 
Vaikka tuhoamiskäskyn toimeenpano oli epäjärjestelmällistä ja vaihteli alueittain, on arvioitu, että yli miljoona juutalaista tapettiin miehitetyillä alueilla sodan alussa toimeenpannuissa vainoissa. Vuonna 1942 toimeenpantu [[lopullinen ratkaisu]], joka koski myös Saksan ja Keski-Euroopan juutalaisia oli siis looginen jatke operaatio Barbarossan aikana aloitetulle politiikalle.<ref name="einsatz"/>
 
Vuoden 1941 syksyyn mennessä Hitler oli päättänyt tuhota tyystin Euroopan juutalaiset, ja päätös lopullisesta ratkaisusta eli juutalaisten täydellisestä kansanmurhasta tehtiin. Tammikuussa 1942 pidetyssä [[Wannseen konferenssi]]ssa useat natsijohtajat keskustelivat lopullisen ratkaisun toteutuksesta ja yksityiskohdista. Joukkoteloitukset oli havaittu epäkäytännöllisiksi, tekijöilleen rasittaviksi sekä vaikeasti salassapidettäväksi. Sen vuoksi saksalaiset olivat alkaneet kokeilla vaihtoehtoisia tappomenetelmiä kuten myrkkykaasuja. Neuvostoliitosta ei enää suunniteltu keskeistä murhapaikkaa, vaan juutalaisten tuhoamisen painopiste siirrettiin Puolaan. SystemaattisetJärjestelmälliset kuljetukset ghetoista [[Puola]]anPuolaan rakennetuille [[Tuhoamisleiri|tuhoamisleireille]] alkoivat.<ref>Steinbacher 2008, s. 89–92.</ref>
 
Hitler piti juutalaisten tuhoamista niin tärkeänä tavoitteena, että jopa sodan loppuvaiheen sotilaallisessa ahdingossa natsi-Saksan polttoaine-, kuljetuskapasiteetti-, ampumatarvike-, sotilas- ja teollisuusresursseja kulutettiin kuolemanleireihin sotatoimien sijaan.
 
=== Maittain ===
Sodan loppuun mennessä suurin osa Euroopan juutalaisväestöstä oli tapettu. Puolanjuutalaisista, joka ennen sotaa oli Euroopan suurin juutalaisvähemmistö, arvioidaan tapetun yli 90 prosenttia eli noin kolme miljoonaa. Tämän lisäksi murhattiin yli 70 prosenttia [[Kreikka|Kreikan]], [[Jugoslavia]]n, [[Unkari]]n, [[Liettua]]n, [[Alankomaat|Alankomaiden]], [[Slovakia]]n ja [[Latvia]]n juutalaisvähemmistöistä. [[Belgia]], [[Romania]], [[Luxemburg]], [[Norja]] ja [[Viro]] menettivät juutalaisväestöstään noin puolet, Neuvostoliitto yli kolmanneksen sekä jopa [[Ranska]] ja [[Italia]] noin neljäsosan. Useimmissa näistä maista keskeisessä osassa juutalaisvainojen toteutuksessa olivat paikalliset kollaboraattorit, ja monesti jopa miehityksenalaisten hallintojen virkamiehet.
 
Sodan loppuun mennessä suurin osa Euroopan juutalaisväestöstä oli tapettu. Puolanjuutalaisista, joka ennen sotaa oli Euroopan suurin juutalaisvähemmistö, arvioidaan tapetun yli 90 prosenttia eli noin kolme miljoonaa. Tämän lisäksi murhattiin yli 70 prosenttia [[Kreikka|Kreikan]], [[Jugoslavia]]n, [[Unkari]]n, [[Liettua]]n, [[Alankomaat|Alankomaiden]], [[Slovakia]]n ja [[Latvia]]n juutalaisvähemmistöistä. [[Belgia]], [[Romania]], [[Luxemburg]], [[Norja]] ja [[Viro]] menettivät juutalaisväestöstään noin puolet, Neuvostoliitto yli kolmanneksen sekä jopa [[Ranska]] ja [[Italia]] noin neljäsosan. Useimmissa näistä maista keskeisessä osassa juutalaisvainojen toteutuksessa olivat paikalliset kollaboraattorit (miehittäjän kanssa yhteistoiminnassa olleet), ja monesti jopa miehityksenalaisten hallintojen virkamiehet.
====Saksa====
 
Saksassa, Itävallassa sekä valtakunnanprotektoraatti Böömissä ja Määrissä vielä olleiden juutalaisten evakuointi aloitettiin lokakuussa 1941. Heidän omaisuutensa takavarikoitiin, he menettivät kansalaisuutensa ja heidät kuljetettiin junilla itään pakkotyöhön ja tapettavaksi marraskuusta 1941 alkaen.<ref>Benz 2000, s. 81–85.</ref> Saksan viimeiset juutalaiset karkotettiin kesäkuussa 1943.<ref>Benz 2000, s. 98.</ref> Monien saksankielisistä maista karkotettujen juutalaisten väliasemana oli [[Theresienstadt]]in keskitysleiri pohjois-Böömissä.<ref>Benz 2000, s. 95.</ref>
==== Saksa ====
 
Saksassa, [[Itävalta|Itävallassa]] sekä [[Böömin ja Määrin protektoraatti|Böömin ja Määrin protektoraatissa]] vielä olleiden juutalaisten evakuointi aloitettiin lokakuussa 1941. Heidän omaisuutensa takavarikoitiin, he menettivät kansalaisuutensa ja heidät kuljetettiin junilla itään pakkotyöhön ja tapettavaksi marraskuusta 1941 alkaen.<ref>Benz 2000, s. 81–85.</ref> Saksan viimeiset juutalaiset karkotettiin kesäkuussa 1943.<ref>Benz 2000, s. 98.</ref> Monien saksankielisistä maista karkotettujen juutalaisten väliasemana oli [[Theresienstadt]]in keskitysleiri pohjois-Böömissä.<ref>Benz 2000, s. 95.</ref>
 
==== Itä-Eurooppa ====
 
====Itä-Eurooppa====
Puola on holokaustin kannalta keskeinen maa. Maassa asui kolme miljoonaa juutalaista, ja se oli sodassa Saksan ensimmäisenä valloittama maa. Puolan [[Katowice]]n alueella suoritettiin ensimmäiset joukkoampumiset, ja maan alueelle perustettiin kaikki tuhoamisleirit. Puola oli myös yksi Euroopan juutalaisvastaisimmista maista, ja juutalaisten tappamiseen osallistui siellä paikallistakin väestöä.<ref>Holmila 2010, s. 157–161.</ref>
 
Itä-Euroopan juutalaisia alettiin murhata heti kun Saksan ja sen liittolaisten armeijat olivat vyöryneet Neuvostoliittoon. Yli miljoona juutalaista ammuttiin kotiseuduillaan.<ref>Holmila 2010, s. 178.</ref>
 
Viro oli ensimmäinen maa, jonka saksalaiset julistivat vapaaksi juutalaisista, mikä tapahtui helmikuussa 1942 kun maahan jääneet tuhat juutalaista oli ammuttu. Latviassa ja Liettuassa juutalaisia surmattiin paljon enemmän. Paikalliset osallistuivat tekoihin aktiivisesti, sillä juutalaisia syytettiin yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa miehitysaikana 1940–1941.<ref>Holmila 2010, s. 161–166.</ref> [[Liettua]]ssaLiettuassa vain kolme päivää hyökkäyksen alkamisen jälkeen Saksan turvallisuusjoukot kehottivat paikallisia [[puolisotilaallisuusPuolisotilaallisuus|puolisotilaallisia]] joukkoja toimeenpanemaan [[pogromi]]npogromin [[Kaunas]]issa ja 1&nbsp;500 juutalaista tapettiin yhdessä yössä.<ref name="kovno">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=KOVNO | Ajankohta=February 19, .2.2008 | Osoite=https://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10005174 | Julkaisija=United States Holocaust Memorial Museum | LuettuViitattu=7.4. 2008 | Kieli= {{en}} }}</ref>
 
Ukrainassa[[Ukraina]]ssa oli 2,45 miljoonaa juutalaista, ja myös siellä paikalliset antisemiitit ja ryöstelijät tekivät innokkaasti likaista työtä saksalaisten puolesta.<ref>Holmila 2010, s. 166.</ref> [[Kiova]]n lähellä sijaitsevassa [[Babi Jar]]issa saksalaiset Einsatzgruppenit toimeenpanivat 29. ja 30. syyskuuta 1941 joukkomurhan, jossa kuoli saksalaisten raporttien mukaan 33&nbsp;771 juutalaista.<ref name="babi">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=KIEVKiev ANDand BABIBabi YARYar | Ajankohta=February 19, .2.2008 | Osoite=https://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10005421 | Julkaisija=United States Holocaust Memorial Museum | LuettuViitattu=7.4. 2008 | Kieli= {{en}} }}</ref> [[Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta|Valko-Venäjän]] juutalaisista surmattiin 80 prosenttia.<ref>Holmila 2010, s. 167.</ref>
 
==== Saksan liittolaisvaltiot ====
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-N0827-318, KZ Auschwitz, Ankunft ungarischer Juden.jpg|thumb|Unkarinjuutalaisia vankeja Auschwitzissa 1944.]]
Saksan liittolaisvaltioista Romania, Kroatia ja Slovakia toteuttivat juutalaisten tuhoamista omista lähtökohdistaan käsin. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Romania osallistui hyökkäykseen suurella armeijalla. Romanialaiset tappoivat vuoden aikana noin 300&nbsp;000 juutalaista Neuvostoliitossa. Romanialaisten tappomenetelmät olivat niin brutaaleja että Saksan armeija ja SS valittivat niistä toistuvasti. Romaniassakin maan diktaattori [[Ion Antonescu]] pani toimeen julmia vainoja kuten [[Iasin pogromi]]n. Hän kuitenkin lopetti juutalaisvainot äkisti lokakuussa 1942 havaittuaan Saksan sotaonnen kääntyneen. Kaikkiaan Romania oli vastuussa noin 400&nbsp;000 juutalaisen tuhoamisesta, Saksan jälkeen useammasta kuin mikään toinen maa.<ref>Holmila 2010, s. 169–172.</ref>
 
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-N0827-318, KZ Auschwitz, Ankunft ungarischer Juden.jpg|pienoiskuva|Unkarinjuutalaisia vankeja Auschwitzissa 1944.]]
Unkarin juutalaiset olivat viimeinen suuri juutalaisyhteisö, johon saksalaiset pääsivät käsiksi. Maassa oli vielä 725&nbsp;000 juutalaista vuoden 1944 alussa, sillä [[Miklos Horthy]]n hallitus oli suojellut heitä. Saksan miehitettyä Unkarin maan juutalaisista 440&nbsp;000 kuljetettiin Auschwitziin, ja heistä selvisi hengissä 60&nbsp;000.<ref>Holmila 2010, s. 175–176.</ref> Bulgaria vastusti juutalaistensa luovutusvaatimuksia koko sodan ajan, ja maassa olikin sodan jälkeen jopa enemmän juutalaisia kuin ennen sotaa. Bulgaria lähetti kuitenkin miehittämiensä Makedonian ja Traakian juutalaiset tuhoamisleireihin, eivätkä suojelleet maahan paenneita juutalaisia.<ref>Holmila 2010, s. 176–177.</ref> Kreikan [[Thessaloniki]]n kaikki 46&nbsp;000 juutalaista tuhottiin Auschwitzissa vuoden 1943 aikana, minkä seurauksena kaupunki muuttui aavekaupungiksi.<ref>Holmila 2010, s. 154.</ref>
Saksan liittolaisvaltioista Romania, [[Itsenäinen Kroatian valtio|Kroatia]] ja Slovakia toteuttivat juutalaisten tuhoamista omista lähtökohdistaan käsin. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Romania osallistui hyökkäykseen suurella armeijalla. Romanialaiset tappoivat vuoden aikana noin 300&nbsp;000 juutalaista Neuvostoliitossa. Romanialaisten tappomenetelmät olivat niin raakoja että Saksan armeija ja [[SS]] valittivat niistä toistuvasti. Romaniassakin maan diktaattori [[Ion Antonescu]] pani toimeen julmia vainoja kuten [[Iasin pogromi]]n. Hän kuitenkin lopetti juutalaisvainot äkisti lokakuussa 1942 havaittuaan Saksan sotaonnen kääntyneen. Kaikkiaan Romania oli vastuussa noin 400&nbsp;000 juutalaisen tuhoamisesta, Saksan jälkeen useammasta kuin mikään toinen maa.<ref>Holmila 2010, s. 169–172.</ref>
 
Unkarin juutalaiset olivat viimeinen suuri juutalaisyhteisö, johon saksalaiset pääsivät käsiksi. Maassa oli vielä 725&nbsp;000 juutalaista vuoden 1944 alussa, sillä [[Miklos Horthy]]n hallitus oli suojellut heitä. Saksan miehitettyä Unkarin maan juutalaisista 440&nbsp;000 kuljetettiin Auschwitziin, ja heistä selvisi hengissä 60&nbsp;000.<ref>Holmila 2010, s. 175–176.</ref> [[Bulgaria]] vastusti juutalaistensa luovutusvaatimuksia koko sodan ajan, ja maassa olikin sodan jälkeen jopa enemmän juutalaisia kuin ennen sotaa. Bulgaria lähetti kuitenkin miehittämiensä [[Makedonia]]n ja [[Traakia]]n juutalaiset tuhoamisleireihin, eivätkä suojelleet maahan paenneita juutalaisia.<ref>Holmila 2010, s. 176–177.</ref> Kreikan [[Thessaloniki]]n kaikki 46&nbsp;000 juutalaista tuhottiin Auschwitzissa vuoden 1943 aikana, minkä seurauksena kaupunki muuttui aavekaupungiksi.<ref>Holmila 2010, s. 154.</ref>
Italian juutalaisista holokaustissa surmattiin vain 6000–8000 eli 20 prosenttia kaikista maan juutalaisista. Italian armeija jopa suojeli toiminta-alueensa juutalaisia eri maissa. Saksalaiset saattoivat aloittaa juutalaisten surmaamisen Italiassa vasta vuonna 1943 kun [[Benito Mussolini|Mussolini]] oli syösty vallasta.<ref>Holmila 2010, s. 177–178.</ref>
 
Italian juutalaisista holokaustissa surmattiin vain 6000–8000 eli 20 prosenttia kaikista maan juutalaisista. Italian armeija jopa suojeli toiminta-alueensa juutalaisia eri maissa. Saksalaiset saattoivat aloittaa juutalaisten surmaamisen Italiassa vasta vuonna 1943 kun [[Benito Mussolini]] oli syösty vallasta.<ref>Holmila 2010, s. 177–178.</ref>
====Länsi-Eurooppa====
 
[[Kuva:Ebensee concentration camp prisoners 1945.jpg|thumb|Vapautettuja vankeja [[Mauthausen]]in keskitysleiriltä 1945]]
==== Länsi-Eurooppa ====
 
[[Kuva:Ebensee concentration camp prisoners 1945.jpg|pienoiskuva|Vapautettuja vankeja [[Mauthausen]]in keskitysleiriltä 1945.]]
Länsi-Euroopan juutalaisia ei tapettu omissa maissaan, vaan heitä alettiin kuljettaa Itä-Eurooppaan tapettavaksi tai orjatyöhön. Länsi-Euroopan maat eivät osallistuneet omien juutalaistensa murhaamiseen. Ranskassa [[Vichyn hallinto]] tosin kuljetti lähinnä maahan paenneet valtiottomat juutalaiset kokoamisleireille, joista heidät sen jälkeen kuljetettiin pois. Ranskan juutalaisista holokaustissa murhattiin noin 20 prosenttia.<ref>Holmila 2010, s. 178–180.</ref>
 
Alankomaiden juutalaisista surmattiin 75 prosenttia, Norjan juutalaisista 40 prosenttia ja Belgian juutalaisista 60 prosenttia. Alankomaissa ei ollut yhtä hyviä piilopaikkoja kuin esimerkiksi Ranskan ja Norjan maaseudulla. Norjasta pakeni juutalaisia myös Ruotsiin[[Ruotsi]]in, samoin kuin Tanskasta[[Tanska]]sta.<ref>Holmila 2010, s. 180–181.</ref>
 
==== Suomi ====
Suomi oli ainoa Saksan vaikutuspiirissä ollut maa, joka ei osallistunut holokaustin toteuttamiseen. Suomi ei luovuttanut saksalaisille yhtään [[Suomen juutalaiset|suomenjuutalaista]], mutta luovutti kuitenkin [[Suomen juutalaisluovutukset|yhteensä ainakin kymmenen juutalaispakolaista]]. Sen lisäksi [[Valpo]]n jäsenet osallistuivat Lapissa juutalaisten ja kommunistien seulontaan tietoisina siitä, että saksalaiset surmaisivat erotellut juutalaiset.<ref>Holmila 2010, s. 195–197.</ref>
 
[[Suomi]] oli ainoa Saksan vaikutuspiirissä ollut maa, joka ei osallistunut holokaustin toteuttamiseen. Suomi ei luovuttanut saksalaisille yhtään [[Suomen juutalaiset|suomenjuutalaista]], mutta luovutti kuitenkin [[Suomen juutalaisluovutukset|yhteensä ainakin kymmenen juutalaispakolaista]]. Sen lisäksi [[Valpo]]n jäsenet osallistuivat Lapissa juutalaisten ja kommunistien seulontaan tietoisina siitä, että saksalaiset surmaisivat erotellut juutalaiset.<ref>Holmila 2010, s. 195–197.</ref>
Heinrich Himmler vieraili kesällä 1942 Suomessa yhtenä tarkoituksenaan vaatia Suomea luovuttamaan Saksaan juutalaisia. Kun Himmler tiedusteli pääministeri [[Jukka Rangell]]ilta Suomen "juutalaiskysymyksestä", Rangell kuvaili Suomen juutalaisia kunnollisiksi ja kunnioitetuiksi sekä kielsi että Suomessa olisi mitään juutalaiskysymystä. Saksalaiset eivät sen jälkeen halunneet vaarantaa maiden välistä sotilasyhteistyötä ja luopuivat toistaiseksi vaatimuksistaan suomenjuutalaisten luovuttamisesta.<ref>Holmila 2010, s. 202.</ref> Suomeen saapuneista noin 350 juutalaispakolaisesta Suomi sen sijaan luovutti marraskuussa 1942 saksalaisille kahdeksan, joista vain yksi selvisi hengissä. Luovutuksen syistä ei ole selvyyttä.<ref>Holmila 2010, s. 202–213.</ref>
 
Heinrich Himmler vieraili kesällä 1942 Suomessa yhtenä tarkoituksenaan vaatia Suomea luovuttamaan Saksaan juutalaisia. Kun Himmler tiedusteli pääministeri [[Jukka Rangell]]ilta Suomen ”juutalaiskysymyksestä”, Rangell kuvaili Suomen juutalaisia kunnollisiksi ja kunnioitetuiksi sekä kielsi että Suomessa olisi mitään juutalaiskysymystä. Saksalaiset eivät sen jälkeen halunneet vaarantaa maiden välistä sotilasyhteistyötä ja luopuivat toistaiseksi vaatimuksistaan suomenjuutalaisten luovuttamisesta.<ref>Holmila 2010, s. 202.</ref> Suomeen saapuneista noin 350 juutalaispakolaisesta Suomi sen sijaan luovutti marraskuussa 1942 saksalaisille kahdeksan, joista vain yksi selvisi hengissä. Luovutuksen syistä ei ole selvyyttä.<ref>Holmila 2010, s. 202–213.</ref>
 
== Muiden ryhmien tuhoaminen ==
 
==Muiden ryhmien tuhoaminen==
=== Slaavit ===
[[Kuva:Execution of Poles by German Einsatzkommando Oktober 1939.jpg|thumb|Saksalaisten Einsatzkommando tappamassa puolalaisia 1939]]
[[Puolalaiset|Puolalaisten]] tuhoamisen Hitler määräsi jo ennen [[Puolan offensiivi|Puolan valtausta]] vuonna 1939. Vainon kohteena olivat pääasiassa vaikutusvaltaiset henkilöt ja puolalainen sivistyneistö, mutta myös tavalliseen kansaan kohdistui joitakin joukkomurhia. Puolan valtaus oli toisen maailmansodan brutaaleimpia episodeja: kolmen miljoonan murhatun puolanjuutalaisen lisäksi yli kuusi miljoonaa puolalaista kuoli.
 
[[Kuva:Execution of Poles by German Einsatzkommando Oktober 1939.jpg|pienoiskuva|Saksalaisten Einsatzkommando tappamassa puolalaisia 1939.]]
Natsit kohtelivat kaltoin myös muita [[slaavit|slaavi]]laisia kansoja. [[Jugoslavia]]ssa kuoli saksalaisten miehityksen 1941–1945 aikana saksalaisten miehitysjoukkojen ja heidän paikallisten [[itsenäinen Kroatian valtio|kroatialaisten liittolaistensa]] vainoissa jopa yli puoli miljoonaa ihmistä. Neuvostoliittolaiset siviilit kohtasivat myös vainoa, vaikkakin saksalaisten miehittämien Neuvostoliiton alueiden väestö oli järjestetty jonkinlaiseen hierarkiaan: [[venäläiset]] olivat esimerkiksi [[ukrainalaiset|ukrainalaisia]] ja [[valkovenäläiset|valkovenäläisiä]] alempiarvoisia. Tuhansia kyliä hävitettiin kokonaan ja asumuksia tuhottiin paljon. Siviiliväestöä vastaan kohdistettiin vainoa joka johti satojen tuhansien kuolemaan ja osa pakotettiin pakkotyöhön epäinhimillisiin oloihin. Esimerkiksi [[Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta|Valko-Venäjän]] väestöstä neljännes kuoli [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]], ja maan juutalainen kansanosa tuhottiin miltei tyystin.
Puolalaisten tuhoamisen Hitler määräsi jo ennen Puolan valtausta vuonna 1939. Vainon kohteena olivat pääasiassa vaikutusvaltaiset henkilöt ja puolalainen sivistyneistö, mutta myös tavalliseen kansaan kohdistui joitakin joukkomurhia. Puolan valtaus oli toisen maailmansodan raaimpia jaksoja: kolmen miljoonan murhatun puolanjuutalaisen lisäksi yli kuusi miljoonaa puolalaista kuoli.
 
Natsit kohtelivat kaltoin myös muita slaavilaisia kansoja. Jugoslaviassa kuoli saksalaisten miehityksen 1941–1945 aikana saksalaisten miehitysjoukkojen ja heidän paikallisten kroatialaisten liittolaistensa vainoissa jopa yli puoli miljoonaa ihmistä. Neuvostoliittolaiset siviilit kohtasivat myös vainoa, vaikkakin saksalaisten miehittämien Neuvostoliiton alueiden väestö oli järjestetty jonkinlaiseen hierarkiaan: venäläiset olivat esimerkiksi [[Ukrainalaiset|ukrainalaisia]] ja [[Valkovenäläiset|valkovenäläisiä]] alempiarvoisia. Tuhansia kyliä hävitettiin kokonaan ja asumuksia tuhottiin paljon. Siviiliväestöä vastaan kohdistettiin vainoa joka johti satojen tuhansien kuolemaan ja osa pakotettiin pakkotyöhön epäinhimillisiin oloihin. Esimerkiksi Valko-Venäjän väestöstä neljännes kuoli toisessa maailmansodassa, ja maan juutalainen kansanosa tuhottiin miltei tyystin.
Yksi suurimmista vainon kohteista olivat neuvostoliittolaiset [[sotavanki|sotavangit]], joiden kohtelu oli usein erittäin huonoa. Monet joko ammuttiin heti antautumisen jälkeen tai tuhottiin tuhoamisleireillä osana holokaustia.<ref name="five million"/> Suuri osa saksalaisten sotavangeista kuoli talvella 1941–1942, jolloin vangeiksi jäi paljon ennakoitua suurempia määriä sotilaita ja [[Wehrmacht|Saksan armeija]] ei kyennyt huolehtimaan niistä kaikista. Vankeja säilytettiin [[piikkilanka|piikkilangalla]] eristetyillä, [[konekivääri|konekiväärein]] vartioiduilla, alueilla ilman suojaa luonnonvoimilta ja puutteellisesti ruokittuina. Hitlerin näkemys [[idän yleissuunnitelma|valloitussodasta itään]] vaikutti myös vankien kohteluun: suunnitelman mukaan miljoonien slaavien haluttiin kuolevan uuden imperiumin luomisessa. Hitler komensi joukkoja olemaan välittämättä [[Leningradin piiritys|piiritetyn Leningradin]] 3,3 miljoonasta asukkaasta ja sanoi, että [[Moskova]] ja sen asukkaat tullaan hävittämään maan päältä.<ref name="leningrad_siege">{{Verkkoviite | Tekijä= Manuela Muhm| Nimeke=New Book: Hitler Didn’t Want to Take Leningrad | Ajankohta= | Osoite=https://web.archive.org/web/20120621230917/http://www.sptimes.ru/story/15365 | Julkaisija=The St. Petersburg Times | Luettu= 7.4. 2008| Kieli= {{en}} }}</ref> Vaikka Hitler oli aluksi jyrkästi sotavankien Saksaan tuomista vastaan pitäen näitä biologisena ja poliittisena uhkana,<ref name="persecution">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=NAZI PERSECUTION OF SOVIET PRISONERS OF WAR | Ajankohta=February 19, 2008 | Osoite=http://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10007178 | Julkaisija=United States Holocaust Memorial Museum | Luettu= 7.4. 2008| Kieli= {{en}} }}</ref> alettiin vankeja siirtää työleireille Keski-Eurooppaan talvella 1942, mutta maaliskuuhun mennessä vasta 166&nbsp;800 oli kuljetettu. Suurimittaisten kuljetusten alettua huhtikuussa, oli iso joukko vankeja jo kuollut. Saksalaiset vartiosotilaat teloittivat arviolta 600&nbsp;000 sotavankia joko rodun tai kommunistiepäilyjen vuoksi.<ref name="pow">{{Verkkoviite | Tekijä= Jonathan North| Nimeke=Soviet Prisoners of War: Forgotten Nazi Victims of World War II | Ajankohta=June 12, 2006 | Osoite=http://www.historynet.com/soviet-prisoners-of-war-forgotten-nazi-victims-of-world-war-ii.htm | Julkaisija=Weider History Group. | Luettu=7.4. 2008 | Kieli= {{en}} }}</ref> Leireillä esiintyneiden epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi 3,3 miljoonaa neuvostoliittolaista sotavankia kuoli vankileirillä. Tämä tarkoittaa 57&nbsp;% kuolleisuutta, kun vertailun vuoksi [[Yhdysvallat|yhdysvaltalais]]- ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittivangeista]] kuoli vain 3,6&nbsp;%.<ref name="persecution"/> Saksalaisten kuolleisuus neuvostovankileireillä oli sekin korkea, mutta sekin arviosta riippuen korkeintaan noin 14–30&nbsp;%.
 
Yksi suurimmista vainon kohteista olivat neuvostoliittolaiset sotavangit, joiden kohtelu oli usein erittäin huonoa. Monet joko ammuttiin heti antautumisen jälkeen tai tuhottiin tuhoamisleireillä osana holokaustia.<ref name="five million"/> Suuri osa saksalaisten sotavangeista kuoli talvella 1941–1942, jolloin vangeiksi jäi paljon ennakoitua suurempia määriä sotilaita ja [[Wehrmacht|Saksan armeija]] ei kyennyt huolehtimaan niistä kaikista. Vankeja säilytettiin piikkilangalla eristetyillä, konekiväärein vartioiduilla, alueilla ilman suojaa luonnonvoimilta ja puutteellisesti ruokittuina. Hitlerin näkemys [[Idän yleissuunnitelma|valloitussodasta itään]] vaikutti myös vankien kohteluun: suunnitelman mukaan miljoonien slaavien haluttiin kuolevan uuden imperiumin luomisessa. Hitler komensi joukkoja olemaan välittämättä [[Leningradin piiritys|piiritetyn Leningradin]] 3,3 miljoonasta asukkaasta ja sanoi, että [[Moskova]] ja sen asukkaat tullaan hävittämään maan päältä.<ref name="leningrad_siege">{{Verkkoviite | Tekijä=Muhm, Manuela | Nimeke=New Book: Hitler Didn’t Want to Take Leningrad | Ajankohta=30.8.2005 | Osoite=https://web.archive.org/web/20120621230917/http://www.sptimes.ru/story/15365 | Julkaisu=The St. Petersburg Times | Viitattu=7.4.2008 | Kieli={{en}} }}</ref> Vaikka Hitler oli aluksi jyrkästi sotavankien Saksaan tuomista vastaan pitäen näitä biologisena ja poliittisena uhkana,<ref name="persecution">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Nazi Persecution of Soviet Prisoners of War | Ajankohta=19.2.2008 | Osoite=http://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10007178 | Julkaisija=United States Holocaust Memorial Museum | Viitattu=7.4.2008 | Kieli= {{en}} }}</ref> alettiin vankeja siirtää työleireille Keski-Eurooppaan talvella 1942, mutta maaliskuuhun mennessä vasta 166&nbsp;800 oli kuljetettu. Suurimittaisten kuljetusten alettua huhtikuussa, oli iso joukko vankeja jo kuollut. Saksalaiset vartiosotilaat teloittivat arviolta 600&nbsp;000 sotavankia joko rodun tai kommunistiepäilyjen vuoksi.<ref name="pow"/> Leireillä esiintyneiden epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi 3,3 miljoonaa neuvostoliittolaista sotavankia kuoli vankileirillä. Tämä tarkoittaa 57&nbsp;% kuolleisuutta, kun vertailun vuoksi yhdysvaltalais- ja brittivangeista kuoli vain 3,6&nbsp;%.<ref name="persecution"/> Saksalaisten kuolleisuus neuvostovankileireillä oli sekin korkea, mutta sekin arviosta riippuen korkeintaan noin 14–30&nbsp;%.
 
=== Romanit ===
 
{{Pääartikkeli|[[Porajmos]]}}
Saksan maaperällä olleiden noin 30&nbsp;000 [[Romanit|romanin]] pakkokuljetukset [[Puola]]an pakkotyöleireille aloitettiin toukokuussa 1940. Vuodesta 1943 alkaen saksalaiset ryhtyivät tuhoamaan romaneja Puolan [[Tuhoamisleiri|tuhoamisleireillä]] sekä joukkoteloituksissa valloittamillaan alueilla. Murhiin osallistuivat saksalaisten lisäksi myös paikalliset miliisit ja muut saksalaisten apurijoukot.<ref>Benz 2000, s. 114–117.</ref>
 
Saksan maaperällä olleiden noin 30&nbsp;000 romanin pakkokuljetukset Puolaan pakkotyöleireille aloitettiin toukokuussa 1940. Vuodesta 1943 alkaen saksalaiset ryhtyivät tuhoamaan romaneja Puolan tuhoamisleireillä sekä joukkoteloituksissa valloittamillaan alueilla. Murhiin osallistuivat saksalaisten lisäksi myös paikalliset miliisit ja muut saksalaisten apurijoukot.<ref>Benz 2000, s. 114–117.</ref>
Kansanmurhassa kuolleiden romanien määrää on vaikea arvioida, sillä Itä- ja Etelä-Euroopan romaneita ei ollut juurikaan tilastoitu. Myös murhien dokumentointi oli puutteellista. Arviot kuolonuhreista vaihtelevat 200&nbsp;000:n ja 500&nbsp;000:n välillä.<ref>[http://www.radoc.net/radoc.php?doc=art_e_holocaust_porrajmos&lang=en&articles=true ROMANIES AND THE HOLOCAUST: A REEVALUATION AND AN OVERVIEW]</ref><ref>Benz 2000, s. 117.</ref>
 
Kansanmurhassa kuolleiden romanien määrää on vaikea arvioida, sillä Itä- ja Etelä-Euroopan romaneita ei ollut juurikaan tilastoitu. Myös murhien dokumentointi oli puutteellista. Arviot kuolonuhreista vaihtelevat 200&nbsp;000:n ja 500&nbsp;000:n välillä.<ref>Hancock, Ian: [https://web.archive.org/web/20160305105001/http://www.radoc.net/radoc.php?doc=art_e_holocaust_porrajmos&lang=en&articles=true Romanies and the Holocaust: A Re-evaluation and Overview]. Teoksesta Stone, Dan (toim.): ''The Historiography of the Holocaust'', s. 383–396. New York: Palgrave-Macmillan, 2004. ISBN 978-0-333-99745-1. {{en}}</ref><ref>Benz 2000, s. 117.</ref>
 
=== Homoseksuaalit ===
Natsit tuomitsivat [[Homoseksuaalisuus|homoseksuaalisen]] käyttäytymisen, koska homoseksuaalit heikensivät yhteiskuntaa eivätkä osallistuneet arjalaisen rodun kasvattamiseen. Saksan homokulttuuri lakkautettiin ja homot ajettiin piiloon. Vuosien 1933 ja 1945 välillä noin 100&nbsp;000 homomiestä pidätettiin ja heistä puolet vangittiin. Keskitysleireille lähetettiin arviolta 5000 – 10&nbsp;000 homomiestä, joista tuntematon määrä kuoli. Homomiehet kantoivat leireillä vaatteissaan pinkkiä kolmiota. Heitä kohdeltiin usein huonommin kuin muita vankeja, eikä heillä ollut samanlaisia verkostoja. Jotkut heistä [[Kastraatio|kastroitiin]].<ref name="homosexuals">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10005261 | Nimeke = Persecution of Homosexuals in the Third Reich | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Holocaust Encyclopedia | Julkaisija = United States Holocaust Memorial Museum | Viitattu = 29.7.2017 }}</ref>
 
Natsit tuomitsivat homoseksuaalisen käyttäytymisen, koska homoseksuaalit heikensivät yhteiskuntaa eivätkä osallistuneet arjalaisen rodun kasvattamiseen. Saksan homokulttuuri lakkautettiin ja homot ajettiin piiloon. Vuosien 1933 ja 1945 välillä noin 100&nbsp;000 homomiestä pidätettiin ja heistä puolet vangittiin. Keskitysleireille lähetettiin arviolta 5000 – 10&nbsp;000 homomiestä, joista tuntematon määrä kuoli. Homomiehet kantoivat leireillä vaatteissaan [[Vankitunnukset natsien keskitysleireillä|vaaleanpunaista kolmiota]]. Heitä kohdeltiin usein huonommin kuin muita vankeja, eikä heillä ollut samanlaisia verkostoja. Jotkut heistä [[Kastraatio|kastroitiin]].<ref name="homosexuals">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10005261 | Nimeke=Persecution of Homosexuals in the Third Reich | Tekijä= | Ajankohta= | Julkaisu=Holocaust Encyclopedia | Julkaisija=United States Holocaust Memorial Museum | Viitattu=29.7.2017 | Kieli={{en}} }}</ref>
Lesboja tai ei-saksalaisia homomiehiä ei juurikaan vainottu. Natsit uskoivat homoseksuaalisuuden olevan parannettavissa kurilla ja kovalla työllä, ja elämäntyylistään luopuneet homomiehet hyväksyttiin yleensä takaisin "rotuyhteisöön".<ref name="homosexuals" />
 
[[Lesbo]]ja tai ei-saksalaisia homomiehiä ei juurikaan vainottu. Natsit uskoivat homoseksuaalisuuden olevan parannettavissa kurilla ja kovalla työllä, ja elämäntyylistään luopuneet homomiehet hyväksyttiin yleensä takaisin ”rotuyhteisöön”.<ref name="homosexuals" />
 
=== Sairaat ja vammaiset ===
 
Saksassa tuhottiin satojatuhansia psyykkisesti ja fyysisesti sairaita tai vammaisia ihmisiä. Natsit pitivät heitä taakkana yhteiskunnalle, koska heidän huoltamisensa vei valtion varoja.<ref name="five million"/> Lisäksi heidän olemassaolonsa oli epäkohta täydellisen arjalaisen rodun tavoittelussa. Noin 400&nbsp;000 joutui pakkosterilisoinnin uhriksi vastoin tahtoaan. Vuonna 1939 aloitetun [[Aktion T4|T4-eutanasiaohjelman]] tarkoitus oli systemaattisesti tuhota eri tavoin vammaisia lapsia ja aikuisia.
Saksassa tuhottiin satojatuhansia psyykkisesti ja fyysisesti sairaita tai vammaisia ihmisiä. Natsit pitivät heitä taakkana yhteiskunnalle, koska heidän huoltamisensa vei valtion varoja.<ref name="five million"/> Lisäksi heidän olemassaolonsa oli epäkohta täydellisen arjalaisen rodun tavoittelussa. Noin 400&nbsp;000 joutui pakkosterilisoinnin uhriksi vastoin tahtoaan. Vuonna 1939 aloitetun [[Aktion T4|T4-eutanasiaohjelman]] tarkoitus oli järjestelmällisesti tuhota eri tavoin vammaisia lapsia ja aikuisia.
 
=== Muut uskonnolliset ryhmät ===
 
Etnisen alkuperän lisäksi natsit vainosivat ihmisiä uskonnollisin perustein. Noin 2&nbsp;000–5&nbsp;000 [[Jehovan todistajat|Jehovan todistajaa]] kuoli keskitysleireillä, joihin heidät vangittiin poliittisista ja ideologisista syistä. Jehovan todistajat kieltäytyivät asepalveluksesta, eivät halunneet osallistua politiikkaan ja kieltäytyivät [[natsitervehdys|natsitervehdyksistä]] sekä uskollisuuden vannomista kansallissosialistiselle hallitukselle. Natsien epäluulot kohdistuivat jo varhain myös moniin katolisiin ja muihin kristittyihin pappeihin, jotka kieltäytyivät Hitleriin kohdistetusta [[henkilöpalvonta (politiikka)|henkilönpalvonnasta]]. Suurin osa vangituista papeista joko teloitettiin tai näännytettiin leireillä nälkään.<ref name="five million"/>
Etnisen alkuperän lisäksi natsit vainosivat ihmisiä uskonnollisin perustein. Noin 2&nbsp;000 – 5&nbsp;000 Jehovan todistajaa kuoli keskitysleireillä, joihin heidät vangittiin poliittisista ja ideologisista syistä. Jehovan todistajat [[Aseistakieltäytyjä|kieltäytyivät asepalveluksesta]], eivät halunneet osallistua politiikkaan ja kieltäytyivät [[Natsitervehdys|natsitervehdyksistä]] sekä uskollisuuden vannomista kansallissosialistiselle hallitukselle. Natsien epäluulot kohdistuivat jo varhain myös moniin katolisiin ja muihin kristittyihin [[Pappi|pappeihin]], jotka kieltäytyivät Hitleriin kohdistetusta [[Henkilöpalvonta (politiikka)|henkilönpalvonnasta]]. Suurin osa vangituista papeista joko teloitettiin tai näännytettiin leireillä nälkään.<ref name="five million"/>
 
== Tuhoamisen menetelmät ==
 
[[Kuva:WW2-Holocaust-Europe.png|thumb|400px|Natsien perustamat tuhoamisleirit (pääkallo mustalla pohjalla), keskitysleirit (pieni musta neliö) ja ghetot (keltapunainen tähti) Euroopan kartalla. Keltaisella pääkallokuviolla on merkitty tärkempien joukkomurhien paikat. Punaiset ympyrät ovat kokoamiskaupunkeja. Nuolet kuvaavat tärkeimpiä siirtoreittejä.]]
[[Kuva:WW2-Holocaust-Europe.png|pienoiskuva|400px|Natsien perustamat tuhoamisleirit (pääkallo mustalla pohjalla), keskitysleirit (pieni musta neliö) ja ghetot (keltapunainen tähti) Euroopan kartalla. Keltaisella pääkallokuviolla on merkitty tärkempien joukkomurhien paikat. Punaiset ympyrät ovat kokoamiskaupunkeja. Nuolet kuvaavat tärkeimpiä siirtoreittejä.]]
 
=== Keskitys- ja työleirit ===
 
{{Pääartikkeli|[[Luettelo natsien keskitysleireistä]]}}
 
Natsit perustivat poliittisten vankien ja ei-toivottujen kansalaisten säilömiseen [[Keskitysleiri|keskitysleirejä]] eri puolille Eurooppaa vuodesta 1933 alkaen. Vuoteen 1939 mennessä oli perustettu kuusi suurta leiriä. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] puhjettua natsit käyttivät leirejä valloitusten myötä aina vain kasvavien sotavanki- ja juutalaisjoukkojen keskittämiseen ja tuhoamiseen. Vangit joko tapettiin välittömästi leirille saapumisen jälkeen tai pakotettiin työskentelemään tehtaissa aliravittuina ja vartijoiden mielivallan alaisina. Myös työnteon tarkoitus oli vankien surmaaminen, mutta sitä ennen heidän työpanoksensa haluttiin käyttää hyväksi sota- tai muussa teollisuudessa.
 
Sodan aikana leirejä syntyi etenkin ei-toivottujen kansanosien, lähinnä juutalaisten, puolalaisen älymystön, kommunistien tai romanien asutuskeskusten läheisyyteen. KriteerinäEhtona leirin sijainnille olivat myös hyvät rautatieyhteydet. Näistä kansanosista eroon hankkiutuminen katsottiin niin tärkeäksi, että Saksan sotatoimien kipeästi kaipaama kuljetuskapasiteetti uhrattiin suuressa määrin vankikuljetuksiin. Kuljetukset tapahtuivat usein hirvittävissä olosuhteissa, ja monet vangeista kuolivat jo matkan aikana.
 
Saksalaiset siirsivät keskitysleirien vankeja sodan loppuvaiheessa lähestyvien rintamalinjojen tieltä sisemmälle Saksaan. Tuhannet heikkokuntoiset vangit pakotettiin tällaisille [[Kuolemanmarssi|kuolemanmarsseille]] pääasiassa talvella 1944–1945.
 
=== Ghetot ===
 
{{Pääartikkeli|[[Ghetto]]}}
 
Ghetot olivat holokaustin välivaihe ennen varsinaista tuhoamista, mutta myös niissä kuoli tuhansittain ihmisiä. Ghetot olivat natsien valloitettujen alueiden kaupunkeihin syksystä 1939 alkaen perustamia aidattuja ja vartioituja kortteleita, joihin juutalaiset ja jotkut romanit kerättiin odottamaan kuljetusta keskitysleireille. Ghetoista suurimmat olivat [[Varsovan ghetto]], jossa eli 380&nbsp;000 ihmistä, ja [[Łódźin ghetto]], jossa oli noin 160&nbsp;000 asukasta. Ghettojen elinolosuhteet olivat usein epäinhimillisen kurjat, kun suuria ihmismääriä ahdettiin asumaan hyvin pienelle alueelle. Siksi kulkutaudit levisivät ghetoissa nopeasti, ja tuhansittain juutalaisia kuoli nälkään.
 
Rivi 154 ⟶ 174:
 
=== Eutanasiaohjelma ===
 
{{Pääartikkeli|[[Aktion T4]]}}
Aktion T4 -ohjelma oli pakotettua [[eutanasia]]a, osa natsien [[eugeniikka]]- eli rotuhygieniaohjelmaa. Sen avulla hankkiuduttiin eroon vammaisista ja henkisesti sairaista, joita pidettiin rodullisesti epäpuhtaina sekä taloudellisena rasitteena Saksalle. Ohjelmassa murhattiin vuosien 1939–1944 aikana Saksassa yli 70&nbsp;000 aikuista ja noin 6000 lasta. T4-ohjelmaa pidetään usein holokaustin valmisteluna, sillä T4:n yhteydessä ensi kertaa suoritetut toimenpiteet, kuten tappaminen kaasulla, otettiin käyttöön myös holokaustissa. Lisäksi suuri määrä T4-ohjelmassa vaikuttanutta henkilökuntaa siirtyi merkittäviin tehtäviin holokaustin toteuttamisen hallinnoinnissa.<ref>Holmila 2010, s. 63–67.</ref>
 
Aktion T4 -ohjelma oli pakotettua [[eutanasia]]a, osa natsien eugeniikkaohjelmaa. Sen avulla hankkiuduttiin eroon vammaisista ja henkisesti sairaista, joita pidettiin rodullisesti epäpuhtaina sekä taloudellisena rasitteena Saksalle. Ohjelmassa murhattiin vuosien 1939–1944 aikana Saksassa yli 70&nbsp;000 aikuista ja noin 6000 lasta. T4-ohjelmaa pidetään usein holokaustin valmisteluna, sillä T4:n yhteydessä ensi kertaa suoritetut toimenpiteet, kuten tappaminen kaasulla, otettiin käyttöön myös holokaustissa. Lisäksi suuri määrä T4-ohjelmassa vaikuttanutta henkilökuntaa siirtyi merkittäviin tehtäviin holokaustin toteuttamisen hallinnoinnissa.<ref>Holmila 2010, s. 63–67.</ref>
===Joukkoteloitukset===
 
[[Kuva:Jew Killings in Ivangorod (1942).jpg|thumb|Juutalaisten murhaamista Ukrainan Ivangorodin lähellä 1942]]
=== Joukkoteloitukset ===
 
{{Pääartikkeli|[[Einsatzgruppen]]}}
 
[[Kuva:Jew Killings in Ivangorod (1942).jpg|pienoiskuva|Juutalaisten murhaamista Ukrainan Ivangorodin lähellä 1942.]]
Einsatzgruppen eli Saksan turvallisuuspoliisin muodostamat tuhoamisryhmät ryhtyivät surmaamaan natsihallinnon "ei-toivotuksi" määrittelemää väestöä [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintaman]] valloitetuilta alueilta kesästä 1941 alkaen. Ryhmien arvioidaan teloittaneen 1,5 miljoonaa juutalaista, kommunistia, sotavankia ja [[romani]]a. He myös avustivat Wehrmachtia ja paikallisia antisemiittejä surmatöissä. Yleinen toimintatapa ryhmillä oli antaa määräys kaikkien alueen juutalaisten ja muun ei-toivotun aineksen kokoontua tietylle paikalle tiettynä aikana. Tämän jälkeen paikalle saapuneet johdatettiin riittävän kauas asutuksesta, jonne [[Joukkohauta|joukkohaudat]] oli kaivettu valmiiksi. Surmattavat pakotettiin riisuutumaan, jonka jälkeen heidät asetettiin kuopan reunalle tai kuoppaan ja ammuttiin.
Einsatzgruppen eli Saksan turvallisuuspoliisin muodostamat tuhoamisryhmät ryhtyivät surmaamaan natsihallinnon ”ei-toivotuksi” määrittelemää väestöä [[Itärintama (toinen maailmansota)|itärintaman]] valloitetuilta alueilta kesästä 1941 alkaen. Ryhmien arvioidaan teloittaneen 1,5 miljoonaa juutalaista, kommunistia, sotavankia ja romania. He myös avustivat Wehrmachtia ja paikallisia antisemiittejä surmatöissä. Yleinen toimintatapa ryhmillä oli antaa määräys kaikkien alueen juutalaisten ja muun ei-toivotun aineksen kokoontua tietylle paikalle tiettynä aikana. Tämän jälkeen paikalle saapuneet johdatettiin riittävän kauas asutuksesta, jonne [[Joukkohauta|joukkohaudat]] oli kaivettu valmiiksi. Surmattavat pakotettiin riisuutumaan, jonka jälkeen heidät asetettiin kuopan reunalle tai kuoppaan ja ammuttiin.
 
[[Pogromi|Pogromeiksi]] kutsutaan erityisesti Venäjällä ja muualla Itä-Euroopassa paikallisten tekemiä hyökkäyksiä juutalaisia kohtaan. Pogromit jatkuivat myös holokaustin aikana.
 
=== Tuhoamisleirit ===
 
[[Kuva:Birkenau Extermination Camp - Oswiecim, Poland - NARA - 305904.jpg|thumb|Ilmakuva Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiristä]]
{{Pääartikkeli|[[Tuhoamisleiri]]}}
 
[[Kuva:Birkenau Extermination Camp - Oswiecim, Poland - NARA - 305904.jpg|pienoiskuva|Ilmakuva Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiristä.]]
Kun juutalaisten surmaaminen ampumalla oli osoittautunut epäkäytännölliseksi, saksalaiset alkoivat etsiä vaihtoehtoisia tappomenetelmiä. Juutalaisten tuhoamisen painopiste päätettiin siirtää miehitetystä Neuvostoliitosta Puolaan, jonne rakennettiin tuhoamisleirejä.<ref>Steinbacher 2008, s. 89–91.</ref>
 
Rivi 175 ⟶ 199:
Chełmnossa murhattiin yhteensä vähintään 152&nbsp;000 ihmistä. Bełżecissä surmattiin noin 600&nbsp;000 juutalaista. Sobibórissa tapettiin 200&nbsp;000 – 250&nbsp;000 juutalaista. Treblinkassa kuoli 750&nbsp;000 – 900&nbsp;000 juutalaista. Majdanekissa surmattiin noin 180&nbsp;000 ihmistä, joista 50&nbsp;000 – 120&nbsp;000 oli juutalaisia.<ref>Steinbacher 2008, s. 91–92.</ref> Auschwitzissa surmattiin vähintään 1,1 miljoonaa, mahdollisesti jopa 1,5 miljoonaa ihmistä, joista juutalaisia oli 960&nbsp;000.<ref>Steinbacher 2008, s. 137–138.</ref>
 
== Ulkomaailman suhtautuminen ==
 
Koska holokausti sai niin massiiviset mittasuhteet, saksalaiset eivät pystyneet pitämään sitä piilossa. Natsien sotaa edeltäneen ajan juutalaisvastainen politiikka oli myös ollut täysin avointa, joten muualla maailmassa juutalaisten kohtaloa osattiin odottaa. Brittilehti ''[[Times]]'' kertoi jo joulukuussa 1939 natsien tavoitteena olevan perustaa alue, jossa juutalaiset voitaisiin hiljalleen tuhota. Kesästä 1942 alkaen lehdet esimerkiksi Britanniassa ja Ruotsissa tiesivät kertoa [[Chelmno]]nChełmnon kaasuvaunuista ja muista tuhoamisoperaatioista. Puolalaiset maanalaiset järjestöt tarjosivat valtavan määrän tietoa Lontoossa[[Lontoo]]ssa toimineelle [[Puolan pakolaishallitus|Puolan pakolaishallitukselle]], joka jakoi tiedot eteenpäin länsiliittoutuneille. Juutalaisten murhista saatiin tietoa myös saksalaisten koodisanomista, jotka onistuttiinonnistuttiin purkamaan. Monta muutakin tiedonlähdettä oli, ja maailmalla liikkuikin paljon tietoa siitä, mitä juutalaisille oli tapahtumassa.<ref>Holmila 2010, s. 259–260.</ref>
 
Kaikesta tiedosta huolimatta länsiliittoutuneet eivät ryhtyneet juurikaan toimenpiteisiin juutalaisten auttamiseksi, vaikka niillä olisi ollut kuljetuskapasiteettia pakolaisten pelastamiseksi ja mahdollisuudet pommittaa tuhoamislaitoksia ja niille johtavia rautateitä. Länsiliittoutuneiden hallitusviranomaiset asettivat juutalaisten kohtalon Euroopassa poliittisen agendan pohjalle. Britanniassa ja Yhdysvalloissa uskottiin sodan yleisempään päämäärään, että juutalaiset pelastuisivat kun kansallissosialistinen Saksa tuhotaan. Toisaalta Yhdysvallat kyllä perusti vuonna 1944 Euroopan juutalaisten pelastamiseksi tarkoitetun organisaation The War Refugee Board, joka auttoi 200&nbsp;000 juutalaisen pelastamisessa. Juutalaisilta pakolaisilta oli kuitenkin rajoitettu maahanmuuttoa sodan aikana ja sitä ennen, sillä heitä pelättiin Hitlerin vakoojiksi. Britit pelkäsivät lisäksi suuren määrän juutalaisia maassa vaikeuttavan Britannian Palestiinan-politiikkaa.<ref>Holmila 2010, s. 263–265.</ref>
 
Tavallisten ihmisten huolet olivat sodan aikana keskittyneet oman lähiympäristön ongelmiin. Monet eivät edes uskoneet huhuja juutalaisten täydellisestä kansanmurhasta tai eivät kyenneet sisäistämään jotain niin kauheaa. Jotkin brittiläiset ja yhdysvaltalaiset lehdet pyrkivät jopa perustelemaan käsittämätöntä väkivaltaa rationaalisestijärkeistämällä sen osittain juutalaisten omaksi syyksi.<ref>Holmila 2010, s. 260–263.</ref>
 
Neuvostoliitto siirsi paljon maan läntisten osien juutalaisia turvaan Saksan hyökättyä, joskaan ei systemaattisestijärjestelmällisesti juutalaisina. Monet neuvostokansalaiset osallistuivat kuitenkin miehitysvallan apuna juutalaisten tuhoamiseen, ja vähemmistökansallisuuksien edustajat pitivät juutalaisia usein [[Josif Stalin|Stalinin]] kätyreinä. Sodan jälkeen Neuvostoliitto jatkoi jiddishinkielisenjiddišinkielisen kulttuurin tuhoamista.<ref>Holmila 2010, s. 266–268.</ref>
 
Euroopan puolueettomat maat kuten [[Sveitsi]] ja Ruotsi pyrkivät eri tavoin suojelemaan ja pelastamaan juutalaisia. Ruotsi pelasti Tanskan 8000 juutalaista, ja Ruotsin, Sveitsin ja Vatikaanin[[Vatikaani]]n suurlähetystöt yrittivät pelastaa Unkarin juutalaiset myöntämällä heille [[Viisumi|viisumeita]].<ref>Holmila 2010, s. 268–270.</ref> [[Vatikaani]]nVatikaanin linja oli melko juutalaisvastainen ja välinpitämätön Euroopan ja Italian juutalaisten auttamisen suhteen.<ref>Holmila 2010, s. 271–274.</ref> Palestiinan puolen miljoonan juutalaisyhteisö oli hajanainen ja pelkäsi omankin turvallisuutensa puolesta pystyäkseen auttamaan Euroopan juutalaisia kovinkaan paljon.<ref>Holmila 2010, s. 275–277.</ref>
 
== Vastarinta ==
 
[[Kuva:Ghetto Vilinus.gif|thumb|Juutalaisia vastarintataistelijoita [[Vilna]]n ghetossa]]
[[Kuva:Ghetto Vilinus.gif|pienoiskuva|Juutalaisia vastarintataistelijoita [[Vilna]]n ghetossa.]]
Natsi-Saksan ylivoimaisen aseellisen mahdin ja huolellisen organisaation vuoksi vain harvat holokaustin uhrit kykenivät tekemään vastarintaa. Epätoivoisissa tilanteissa sitä kuitenkin yritettiin monta kertaa.
 
Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan metsissä taistelevissa [[Partisaani|partisaanijoukoissa]] oli mukana noin 30&nbsp;000 juutalaista. Useassa ghetossa yritettiin tuhoontuomittua [[Gheton kansannousu|aseellista vastarintaa]], joista tunnetuin esimerkki on [[Varsovan geton kansannousu]]. Juutalaiset aloittivat aseellisia ja aseettomia kapinoita myös keskitys- ja tuhoamisleireillä. SobiborissaSobibórissa kapinoitiin elokuussa 1943, Treblinkassa lokakuussa 1943 ja Birkenaussa lokakuussa 1944. Birkenaussa kapinoinut [[Sonderkommando (tuhoamisleiri)|Sonderkommando]] (vanki, joka oli pakotettu osallistumaan toisten vankien tappamiseen) sai räjäytettyä yhden krematorioista, ja Treblinkan ja SobiborinSobibórin leirit lakkautettiin pian kapinoiden jälkeen.<ref>Holmila 2010, s. 242–243.</ref>
 
Juutalaisten aseellisella vastarinnalla ei ollut sodan lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, ja yleensä se vain joudutti ghettojen asukkaiden kuolemaa. Aseeseen tartuttiinkin usein koston saamiseksi tai protestiksivastalauseeksi. Ulkopuolista tukea juutalaiset saivat vain harvoin. Paikallisväestöt tai partisaanit eivät yleensä halunneet auttaa juutalaisia, osin välinpitämättömyydestä ja osin siksi että heillä oli omiakin vaikeuksia. Juutalaisten avustamisesta seurasi myös varma kuolema. Maan alla toimineet juutalaisjärjestöt yrittivät pelastaa juutalaisia esimerkiksi väärentämällä heille henkilöllisyyspapereita, hankkimalla ruokaa ja lääkkeitä sekä piilottelemalla lapsia.<ref>Holmila 2010, s. 244–254.</ref>
 
Aseellisen vastarinnan lisäksi ghetoissa vastustettiin saksalaisia jättämällä säädöksiä noudattamatta esimerkiksi salakuljettamalla ruokaa. Juutalaiset myös harrastivat ghetoissa kulttuuritoimintaa pitääkseen yllä elämänuskoaan ja sosiaalista koheesiotayhteenkuuluvuuttaan.<ref>Holmila 2010, s. 245, 252.</ref>
 
== Holokaustin jälkeen ==
 
=== Selviytyjien asuttaminen ===
 
Kun liittoutuneiden joukot vapauttivat keskitysleirit vuonna 1945, niillä oli yhä tuhansia nälkiintyneitä ja sairaita vankeja. Euroopassa oli edelleen juutalaisvastaisuutta, ja monet selviytyjistä pelkäsivät paluuta kotimaihinsa. Puolassa juutalaisvainot jatkuivatkin sodan jälkeen, ja niistä suurimmassa, [[Kielce]]n pogromissa 1946 tapettiin 42 juutalaista. Kymmenet tuhannet kodittomat siirtyivätkin läntiseen Eurooppaan perustettuihin pakolaisleireihin, joita hallinnoivat [[YK]] sekä Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan armeijat. Pakolaisilla oli aluksi vaikea saada lupaa muuttaa Yhdysvaltoihin tai Palestiinaan, ja Britannia käännytti Palestiinaan pyrkiviä laivoja ja pidätteli pakolaisia [[Kypros|Kyprokseen]] perustamillaan leireillä. Kun [[Israel|Israelin valtio]] perustettiin toukokuussa 1948, maahan alkoi muuttaa juutalaispakolaisia, ja vuoteen 1953 mennessä maahan oli muuttanut ehkä jopa 170&nbsp;000 sodassa kodittomaksi jäänyttä juutalaista. Myös Yhdysvaltoihin päästettiin vuosina 1945–1952 kymmeniä tuhansia juutalaisia, ja juutalaispakolaisia muutti myös muihin länsimaihin, [[Australia]]an, Amerikkaan ja [[Etelä-Afrikka]]an.<ref name="ushmm-aftermath">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10005129 | Nimeke = The Aftermath of the Holocaust | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = United States Holocaust Memorial Museum | Viitattu = 6.8.2017 }}</ref>
Kun liittoutuneiden joukot vapauttivat keskitysleirit vuonna 1945, niillä oli yhä tuhansia nälkiintyneitä ja sairaita vankeja. Euroopassa oli edelleen juutalaisvastaisuutta, ja monet selviytyjistä pelkäsivät paluuta kotimaihinsa. Puolassa juutalaisvainot jatkuivatkin sodan jälkeen, ja niistä suurimmassa, [[Kielce]]n pogromissa 1946 tapettiin 42 juutalaista. Kymmenet tuhannet kodittomat siirtyivätkin läntiseen Eurooppaan perustettuihin pakolaisleireihin, joita hallinnoivat [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]] sekä Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan armeijat. Pakolaisilla oli aluksi vaikea saada lupaa muuttaa Yhdysvaltoihin tai Palestiinaan, ja Britannia käännytti Palestiinaan pyrkiviä laivoja ja pidätteli pakolaisia [[Kypros|Kyprokseen]] perustamillaan leireillä. Kun [[Israel|Israelin valtio]] perustettiin toukokuussa 1948, maahan alkoi muuttaa juutalaispakolaisia, ja vuoteen 1953 mennessä maahan oli muuttanut ehkä jopa 170&nbsp;000 sodassa kodittomaksi jäänyttä juutalaista. Myös Yhdysvaltoihin päästettiin vuosina 1945–1952 kymmeniä tuhansia juutalaisia, ja juutalaispakolaisia muutti myös muihin länsimaihin, [[Australia]]an, Amerikkaan ja [[Etelä-Afrikka]]an.<ref name="ushmm-aftermath">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10005129 | Nimeke=The Aftermath of the Holocaust | Tekijä=| Ajankohta=| Julkaisija=United States Holocaust Memorial Museum | Viitattu=6.8.2017 | Kieli={{en}} }}</ref>
 
=== Syyllisten tuomitseminen ===
Vuonna 1946 pidettiin [[Nürnbergin oikeudenkäynnit]]. Niissä monet huomattavimmat natsi-Saksan poliitikot tuomittiin kuolemanrangaistukseen tai pitkäaikaiseen vankeuteen muun muassa [[rikos ihmisyyttä vastaan|rikoksista ihmisyyttä vastaan]], millä viitattiin myöhemmin holokaustiksi nimettyyn joukkotuhontaan. Samalla päätettiin, että myös sen toimeenpanoon osallistuneita oli rangaistava. Monet heistä olivat kuitenkin paenneet maasta, niin että heidät voitiin jäljittää ja tuomita vasta paljon myöhemmin. Tunnetuimpia heistä ovat olleet [[Adolf Eichmann]], [[Josef Mengele]] ja [[Klaus Barbie]]. Erityisesti [[Simon Wiesenthal]] on tullut tunnetuksi monien asiaan syyllistyneiden etsimisestä ja saattamisesta vastuuseen.
 
Vuonna 1946 pidettiin [[Nürnbergin oikeudenkäynnit]]. Niissä monet huomattavimmat natsi-Saksan poliitikot tuomittiin kuolemanrangaistukseen tai pitkäaikaiseen vankeuteen muun muassa [[Rikos ihmisyyttä vastaan|rikoksista ihmisyyttä vastaan]], millä viitattiin myöhemmin holokaustiksi nimettyyn joukkotuhontaan. Samalla päätettiin, että myös sen toimeenpanoon osallistuneita oli rangaistava. Monet heistä olivat kuitenkin paenneet maasta, niin että heidät voitiin jäljittää ja tuomita vasta paljon myöhemmin. Tunnetuimpia heistä ovat olleet [[Adolf Eichmann]], [[Josef Mengele]] ja [[Klaus Barbie]]. Erityisesti [[Simon Wiesenthal]] on tullut tunnetuksi monien asiaan syyllistyneiden etsimisestä ja saattamisesta vastuuseen. [[Adolf Eichmannin oikeudenkäynti]] Israelissa vaikutti maailmanlaajuisesti holokaustin muistamiseen julkisessa keskustelussa <ref>Holmila 2010, s. 283–285.</ref>.
== Holokaustin kiistäminen ==
{{Pääartikkeli|[[Holokaustin kiistäminen]]}}
Melko pian toisen maailmansodan jälkeen alkoi esiintyä väitteitä, joiden mukaan holokaustia ei todellisuudessa tapahtunut tai se tapahtui väitettyä olennaisesti pienemmässä mittakaavassa. Näiden väitteiden mukaan toisen maailmansodan voittajavallat väärensivät massiivisen todistusaineiston, jolla maailma harhautettiin uskomaan ”valhe” miljoonien juutalaisten murhaamisesta. Harhautuksen tarkoituksena olisi ollut huomion kääntäminen pois [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] omista raakuuksista, kuten Saksan kaupunkien [[strateginen ilmapommitus|strategisista pommituksista]], sekä saksalaisten itsekunnioituksen murskaaminen ja sympatioiden hankkimisen juutalaisille [[Israel]]in valtion perustamisen aikoihin.
 
=== Holokaustin muistaminen ===
Nykyisin holokaustin kieltäminen kuuluu olennaisena osana monien [[antisemitismi|juutalaisvastaisten]] liikkeiden maailmankuvaan. Tieteellisen historiankirjoituksen näkökulmasta holokausti on kuitenkin kiistaton historiallinen tositapahtuma, eikä sen kieltämiselle katsota olevan mitään vakavasti otettavia perusteluita.
 
{{Pääartikkeli|[[Holokaustin muistaminen]]}}
Tunnetuin holokaustin kiistäjä lienee brittiläinen [[David Irving]]. Irvingillä on historiantutkijan taustaa ja julkaisuja, mutta tiedeyhteisö pitää häntä nykyisin pseudotieteilijänä ja todistusaineiston vääristelijänä. Oikeuden päätöksellä vuodelta 2001 Irvingiä saa julkisesti kutsua historian vääristelijäksi, antisemiitiksi ja rasistiksi.<ref>Steinbacher 2008, s. 160.</ref>
 
Holokaustin muistoa ja tietoisuutta tapahtumista pidetään nykyisin aktiivisesti yllä. Aiheesta julkaistaan paljon kirjoja ja elokuvia, ja sille perustetaan muistomerkkejä ja ylläpidetään museoita.<ref>Holmila 2010, s. 278.</ref> Holokaustimuseoita ovat keskitysleirien museoiden lisäksi esimerkiksi [[Yad Vashem]] Isralissa ja [[United States Holocaust Memorial Museum]] Washingtonissa.<ref>Holmila 2010, s. 289.</ref> [[YK:n yleiskokous]] virallisti vuonna 2005 kunkin vuoden tammikuun 27. päivän, Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivän, ”holokaustin kansainväliseksi muistopäiväksi”. Suomessa päivää vietetään nimellä ”[[vainojen uhrien muistopäivä]]”.<ref>Holmila 2010, s. 291.</ref>
== Holokaustin muistaminen ==
Holokaustin muistoa ja tietoisuutta tapahtumista pidetään nykyisin hyvin aktiivisesti yllä. Aiheesta julkaistaan paljon kirjoja ja elokuvia, ja sille perustetaan muistomerkkejä ja ylläpidetään museoita. Holokaustiin viitataan kaikkialla politiikasta erilaisiin kampanjoihin, sillä holokaustista on tullut pahuuden mittari, jota vasten ihmisten ja valtioiden epämoraalisia tekoja mitataan.<ref>Holmila 2010, s. 278.</ref>
 
== Lähteet ==
Holokaustin muistamisessa voidaan nähdä kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa 1940- ja 1950-luvuilla muistamisen tarve oli lähes yksinomaan riippuvainen selviytyjien tarpeesta muistaa, jäljittää ja säilöä tietoa holokaustin ajalta. Juutalaisten ulkopuolista maailmaa ei holokaustin muistelu tuolloin vielä kiinnostanut. 1960- ja 1970-luvuilla holokaustin muistamisesta alkoi muodostua julkisen muistamisen rituaali ja selviytyjistä ”pyhiä” myös julkisessa keskustelussa. Tähän vaikutti paljolti [[Adolf Eichmannin oikeudenkäynti]] Israelissa, jolloin holokaustin tapahtumat saivat paljon julkisuutta koko maailmassa. 1970-luvun lopulla alkoi holokaustin katsominen mikrohistorian näkökulmasta tavallisten ihmisten kokemuksena. Holokaustin muistoa ylläpiti Yhdysvalloissa televisiosarja ''[[Polttouhrit (televisiosarja)|Polttouhrit]]'' (1978), joka näytettiin myös muualla maailmassa, Suomessakin. [[Kommunismin romahdus Itä-Euroopassa 1989|Kommunismin luhistumisen]] myötä myös Itä-Eurooppa joutui tekemään tiliä kipeän natsimenneisyytensä kanssa päästäkseen Länsi-Euroopan yhteyteen.<ref>Holmila 2010, s. 283–285.</ref> Puola hyväksyi vuonna 2018 lain, jonka mukaan Puolaa ei saa syyttää osasyylliseksi holokaustiin, ja esimerkiksi puolalaisista keskitysleireistä puhuminen on kielletty. Lain rikkomisesta voi saada vankeusrangaistuksen.<ref>https://yle.fi/uutiset/3-10045134</ref><ref>https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005541868.html</ref> Holokaustimuisteluun alkoi tulla myös kyseenalaisia piirteitä, kun se valjastettiin eri tarkoituksiin, ja myös useita väärennettyjä muistelmia julkaistiin.<ref>Holmila 2010, s. 285.</ref>
 
=== Kirjallisuus ===
Sodan jälkeen perustetut holokaustimuistomerkit kunnioittivat lähinnä vastarintaliikkeitä ja leireiltä selviytyjiä. Auschwitziin rakennettiin vaatimaton muistomerkki leirin uhrien muistolle vuonna 1967. Muistomerkkien määrä alkoi lisääntyä 1970- ja 1980-luvuilla niin Israelissa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.<ref>Holmila 2010, s. 286–287.</ref> Holokaustimuseoita ovat keskitysleirin museoiden lisäksi esimerkiksi [[Yad Vashem]] Isralissa ja [[United States Holocaust Memorial Museum]] Washingtonissa.<ref>Holmila 2010, s. 289.</ref> Kaikissa Pohjoismaissa Suomea lukuun ottamatta on ”holokaustin ja kansanmurhan tutkimuslaitokset”.<ref>Holmila 2010, s. 292.</ref> [[Holocaust Task Force]] -järjestö perustettiin 1998 [[Göran Persson]]in aloitteesta. Järjestö edistää juutalaisten joukkotuhon muistamista, arkistojen avaamista tutkijoille ja opetuksen järjestämistä kouluissa ja yliopistoissa. Jäsenmaita on 27 (2010). Suomi liittyi jäseneksi järjestöön vuonna 2010.<ref>[https://web.archive.org/web/20140910132223/http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Holokaustin+opetuksesta+tuli+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ys+opetussuunnitelmiin/1135259324418 Holokaustin opetuksesta tuli määräys opetussuunnitelmiin, Helsingin Sanomat 14.8.2010 A6]</ref>
* {{Kirjaviite | Tekijä=Benz, Wolfgang | Nimeke=[[Holokausti (kirja)|Holokausti]] | Selite=(Der Holocaust, 1995.) Suomentanut Tapani Hietaniemi | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=2000 | Isbn=951-768-075-9}}
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Holmila, Antero | Nimeke=Holokausti. Tapahtumat ja tulkinnat | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=2010 | Isbn=978-951-796-652-8 }}
Euroopan maat ovat 2000-luvun alussa ottaneet kalentereihinsa holokaustin muistopäivän. [[YK:n yleiskokous]] virallisti vuonna 2005 kunkin vuoden tammikuun 27. päivän, Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivän, ”holokaustin kansainväliseksi muistopäiväksi”. Suomessa päivää vietetään nimellä ”[[vainojen uhrien muistopäivä]]”.<ref>Holmila 2010, s. 291.</ref>
* {{Kirjaviite | Tekijä=McMillan, Dan | Nimeke=Polttouhrit. Holokaustin syyt | Selite=(How Could This Happen. Explaining the Holocaust, 2014.) Suomentanut Petri Stenman | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Like | Vuosi=2015 | Isbn=978-952-01-1164-9}}
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Snyder, Timothy | Nimeke=Musta maa. Holokausti: tapahtumat, opetukset | Selite=(Black Earth. The Holocaust as History and Warning, 2010.) Suomentanut Antero Helasvuo | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Siltala | Vuosi=2015 | Isbn=978-952-234-304-8}}
== Lähteet ==
* {{ Kirjaviite | Tekijä=BenzSteinbacher, WolfgangSybille | Nimeke=Auschwitz. [[HolokaustiLyhyt (kirja)|Holokausti]]historia | Selite= (DerAuschwitz. Geschichte und HolocaustNachgeschichte, 19952004.) |Suomentanut SuomentajaTuomas = Tapani HietaniemiKauko | Julkaisupaikka=TampereHelsinki | Julkaisija= VastapainoLike | Vuosi= 20002008 | TunnisteIsbn= ISBN 951978-952-76801-0750081-90}}
* {{ Kirjaviite | Tekijä= Holmila, Antero | Nimeke= Holokausti. Tapahtumat ja tulkinnat | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija= Atena | Vuosi= 2010 | Tunniste= ISBN 978-951-796-652-8 }}
* {{ Kirjaviite | Tekijä = McMillan, Dan | Nimeke = Polttouhrit: Holokaustin syyt | Vuosi = 2015 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Like | Suomentaja = Stenman, Petri | Tunniste = ISBN 978-952-01-1164-0 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Snyder, Timothy | Nimeke=Musta maa. Holokausti: tapahtumat, opetukset | Selite=(Black Earth. The Holocaust as History and Warning, 2010.) Suomentanut Antero Helasvuo | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Siltala | Vuosi=2015 | Tunniste=ISBN 978-952-234-304-8}}
* {{ Kirjaviite | Tekijä=Steinbacher, Sybille | Nimeke= Auschwitz: Lyhyt historia | Selite= (Auschwitz: Geschichte und Nachgeschichte, 2004.) | Suomentaja = Kauko, Tuomas | Julkaisupaikka= | Julkaisija= Like | Vuosi= 2008 | Sivu = | Tunniste= ISBN 978-952-01-0081-0 }}
 
=== Viitteet ===
Rivi 233 ⟶ 251:
 
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Bruchfeld, StéphaneStיphane & Levine, Paul A. | Nimeke=Kertokaa siitä lapsillenne. Kirja juutalaisten joukkotuhosta Euroopassa 1933–1945 | Selite=(Om detta måmו ni berätta. En bok om Förintelsen i Europa 1933–1945, 1998.) | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Opetushallitus | Vuosi=2001 (2. painos 2006) | TunnisteIsbn=ISBN 952-13-1056-1 | www=http://www.levandehistoria.se/sites/default/files/material_file/om-detta-ma-ni-beratta-finska.pdf | Tiedostomuoto=PDF | Viitattu= 22.2.2014}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Muir, Simo & Worthen, Hana (toim.) | Nimeke=Finland’s Holocaust. Silences of History | Julkaisupaikka=Basingstoke | Julkaisija=Palgrave Macmillan | Vuosi=2013 | Isbn=978-1-137-30264-9 | Kieli={{en}} }}
* [[Polttouhrit]], 1978, [[Gerald Green]]. Kirja ISBN 951-643-127-5, sekä elokuva joka perustuu tositapahtumiin.
* {{Kirjaviite | Tekijä=McMillanMyllykoski, DanMatti |& Nimeke=Polttouhrit. HolokaustinLundgren, syytSvante | SeliteNimeke=(HowMurhatun CouldJumalan This Happenvarjo. ExplainingAntisemitismi thekristinuskon Holocaust, 2014.) Suomentanut Petri Stenmanhistoriassa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=LikeYliopistopaino | Vuosi=20152005 | TunnisteIsbn=ISBN 978-952951-01570-1164614-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=MuirSem-Sandberg, SimoSteve –| Worthen,Nimeke=Łódźin Hana (toim.)kurjat | NimekeSelite=Finland’s(De Holocaust:fattiga Silencesi ofŁódź, History2009.) |Suomentanut Julkaisija=PalgraveLeena MacmillanPeltomaa | Julkaisupaikka=BasingstokeHelsinki | Julkaisija=Like | Vuosi=20132011 | Isbn=978-1952-13701-302640450-9 4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Myllykoski, Matti & Lundgren, Svante | Nimeke=Murhatun Jumalan varjo. Antisemitismi kristinuskon historiassa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Yliopistopaino | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-570-614-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Sem-Sandberg, Steve | Nimeke=Łódźin kurjat | Selite=(De fattiga i Łódź, 2009.) Suomentanut Leena Peltomaa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Like | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-952-01-0450-4}}
 
== Dokumentit ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Holokausti”