Ero sivun ”Terijoen hallitus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 31:
 
== Vaikutukset ==
Hallituksen vaikutus oli ollut lähinnä päinvastainen suomalaisten keskuudessa. Terijoen hallituksen perustaminen sai Neuvostoliittoa myötäilleet vakuuttuneiksi Neuvostoliiton valloitushaluista, varsinkin kun Neuvostoliitto tunnusti sen ainoaksi Suomen lailliseksi hallitukseksi ja ilmoitti ”kansan vihaaman” Rytin hallituksen paenneen Helsingistä.<ref>Huttunen 1974, s. 49.</ref> SKP:n pääsihteeri Arvo Tuominen lähetti Tukholmasta suomalaisille kommunisteille viestejä, ettei Kuusisen hallitukseen ja sen julistuksiin pitänyt uskoa.<ref>Huttunen 1974, s. 46.</ref>

Kun Neuvostoliitto ylitti [[Tarton rauha]]n rajan, vastaanotto oli heille suuri yllätys. Suomalaiset siirsivät väestön [[Karjala]]sta ja raja-alueilta sisä-Suomeen, joten paikallista väestöä oli hyvin vähän. Suuri osa suomalaisista kommunisteista oli edelleen vankilassa, ja poliittinen toiminta oli ollut kiellettyä jo 1930-luvun alkupuolelta niin sanottujen [[Kommunistilait|kommunistilakien]] mukaan, joten tukitoimet Suomen Kansanhallitukselle jäivät vähäisiksi. Presidentti [[Kyösti Kallio]] oli lokakuussa 1939 vahvistanut [[tasavallan suojelulaki|tasavallan suojelulain]], jonka nojalla oli varotoimena suljettu lukuisia tunnettuja suomalaisia kommunisteja [[turvasäilö]]ön juuri ennen talvisodan syttymistä. Suomalaista kommunismia tutkinut brittiläinen [[Anthony F. Upton]] on huomauttanut, ettei ole todisteita siitä, mitä Suomen vasemmistossa todella ajateltiin Terijoen hallituksesta, koska sotasensuuri tukahdutti kaiken virallisesta linjasta poikenneen mielipiteenmuodostuksen.<ref>Huttunen 1974, s. 49.</ref>
 
[[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue]] ja [[Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö]] (SAK) antoivat 2. joulukuuta 1939 julkilausuman, jossa vakuutettiin Suomen työväenluokan antavan täyden ja varauksettoman tukensa juuri muodostetulle Rytin hallitukselle ja Suomen kamppailulle vapautensa ja riippumattomuutensa puolesta: ''”Suomen työväenluokan rauhantahto on vilpitön. Elleivät hyökkääjät kuitenkaan tahdo antaa arvoa sen rauhantahdolle, ei Suomen työväenluokalle jää muuta mahdollisuutta kuin ase kädessä taistella väkivaltaa vastaan maan itsemääräämisoikeuden, demokratian ja rauhan puolesta.”''<ref>Ensio Siilasvuo ym. (toim.): ''Talvisota-kronikka'', s. 20. Jyväskylä: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3446-8.</ref>