Ero sivun ”Euran emännän puku” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Voihan ne molemmat kuvat olla artikkelissa. |
Laajennettu |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Euran muinaispuku.jpg|pienoiskuva|338x338px|Euran emännän puku.]]
Viikinkiaikaisen puvun jäännökset löydettiin vuonna 1969 niin kutsutun ''Euran emännän'' haudasta, joka on ajoitettu vuosille 1020–1050. Euran emäntä oli noin 45-vuotiaana kuollut nainen, joka oli oman yhteisönsä mahtinainen ja arvostettu jäsen.<ref name="eura">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Esihistorian Eura : kivikaudesta ristiretkiaikaan | Luku = Euran emäntä muinaispuvussa | Vuosi = 2017 | Sivu = 21 | Julkaisupaikka = Eura | Julkaisija = Euran kunta | www = http://www.eura.fi/upload/kulttuuripalvelut/esihistorianeura_esite_2017--3-.pdf | Tiedostomuoto = PDF}}</ref> Hänet haudattiin arvokkaassa juhlapuvussa, johon kuuluivat alus- ja päällysmekot sekä esiliina. Euran emännällä oli yllään myös runsaasti erilaisia koruja.<ref name="pellervo">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pellervo.fi/pellervo/11_01/valtiatar.htm | Nimeke = Muinaisen Euran valtiatar | Tekijä = Lounema, Risto | Julkaisija = Kodin Pellervo | Ajankohta = 2001 | Viitattu = 10.3.2018}}</ref> Löytö oli aikoinaan mullistava, sillä tuolloinen mielikuva muinaispuvuista perustui nykyisiin [[kansallispuku]]ihin, joiden mallit ovat vuosisatoja myöhemmältä ajalta. Ainoastaan kansallispukuihin liitetyt korut pohjautuvat esihistoriallisiin löytöihin.<ref name="lehtosalo 1982b"/> Euran puku on ainutlaatuinen myös muihin suomalaisiin muinaispukuihin verrattuna, koska kaikki sen elementit ovat peräisin samasta haudasta. Lisäksi se on värejä myöten pyritty tekemään mahdollisimman paljon alkuperäistä vastaavaksi.<ref name="kangasvuo">{{Kirjaviite | Tekijä = Kangasvuo, Jenny | Nimeke = Suomalainen muinaispuku – myöhäisrautakautinen vai nykyaikainen juhlapuku? | Selite = (proseminaarityö) | Vuosi = 1997 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Oulun yliopisto | www = http://jek.kapsi.fi/muinaispuku.html}}</ref>
Euran emännän puku on nähtävillä Eurassa toimivassa esihistorian opastuskeskus [[Naurava lohikäärme|Nauravassa lohikäärmeessä]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.eura.fi/fi/palvelut/kulttuuri/esihistorian-opastuskeskus-naurava-lohikaarme/info.html | Nimeke = Esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme | Julkaisija = Euran kunta | Ajankohta = 2016 | Viitattu = 10.3.2018}}</ref> Lisäksi se on esillä [[Helsinki|Helsingissä]] [[Kansallismuseo]]n esihistorian perusnäyttelyssä,<ref name="kalmistopiiri">{{Verkkoviite | Osoite = https://kalmistopiiri.wordpress.com/2017/04/11/arvostelussa-kansallismuseon-uusi-esihistorian-perusnayttely/ | Nimeke = Arvostelussa Kansallismuseon uusi esihistorian perusnäyttely | Tekijä = Etu-Sihvola, Heli | Julkaisija = Kalmistopiiri | Ajankohta = 11.4.2017 | Viitattu = 10.3.2018}}</ref> sekä [[Pori]]ssa [[Satakunnan Museo]]n vuonna 2018 uusitussa perusnäyttelyssä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/tallainen-on-uusittu-satakunnan-museo-eriskummallisia-esineita-kurkistuksia-koteihin-ja-10-000-vuotta-historiaa-kolmessa-kerroksessa-200788412 | Nimeke = Tällainen on uusittu Satakunnan museo: Eriskummallisia esineitä, kurkistuksia koteihin ja 10 000 vuotta historiaa kolmessa kerroksessa | Tekijä = Kuvaja, Sini | Julkaisija = Satakunnan Kansa | Ajankohta = 7.3.2018 | Viitattu = 10.3.2018}}</ref> Vuonna 1985 Euran emännän puku oli muiden suomalaisten muinaispukujen ohella mukana ''[[Kalevala]]n'' 150-vuotisjuhlanäyttelyssä, joka Helsingin lisäksi kiersi myös [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]], [[Iso-Britannia]]ssa ja [[Länsi-Saksa]]ssa.<ref name="hs031184">{{Lehtiviite | Otsikko = Moninainen muinaispku | Tekijä = Anttikoski, Riitta | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 3.11.1984 | Sivut = 23 | www = https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1984-11-03/39 | www-teksti = HS Aikakone (vain tilaajille) | Viitattu = 10.3.2018}}</ref>
== Korut ==▼
==
=== Vainaja ===
Euran Luistari on Suomen suurin esihistoriallinen kalmisto, jonne 500–600-lukujen vaihteesta lähtien haudattiin yli 1 300 vainajaa.<ref name="pellervo"/> Puvun jäännökset löydettiin haudasta numero 56, jonka arkeologi [[Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander]] avasi vuonna 1969. Se oli säilynyt lähes ehjänä, vaikka useat muut haudat ovat vaurioituneet kalmiston päällä myöhempinä vuosisatoina tapahtuneen maanviljelyksen myötä. Hautaan oli puiselle alustalle laskettu noin 45-vuotias nainen, joka oli vielä peitetty tuohesta valmistetulla katteella. Haudasta löydettiin myös jäänteitä turkistaljasta sekä muun muassa [[sirppi]], [[keritsimet]], [[kuolaimet]] ja rikkoontunut saviastia.<ref name="lehtosalo 1982a">{{Kirjaviite | Tekijä = Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa | Nimeke = Luistari 1 : The Graves | Selite = (Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja) | Vuosi = 1982 | Sivu = 89–94 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomen muinaismuistoyhdistys | Isbn = 951-90564-6-7}}</ref> Luuaineiston perusteella vainajan pituudeksi arvioitiin 160–170 senttimetriä. Jäljellä oli osia leukaluista ja muutama hammas, sekä lonkan ja raajojen luita.<ref name="lehtosalo 1982b">{{Kirjaviite | Tekijä = Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa; Sarkki, Seija; Tomanterä, Leena | Nimeke = Euran puku ja sen edeltäjät | Vuosi = 1982 | Sivu = 14–24, 30–31 | Julkaisupaikka = Eura | Julkaisija = Euran muinaispukutoimikunta | Isbn = 951-96964-1-5}}</ref> Haudasta löydettyjen korujen ja rahojen perusteella se ajoitettiin aivan viikinkiajan lopulle. Nuorin kolikoista oli vuonna 1018 lyöty englantilainen raha.<ref name="lehtosalo 1982a"/>
===
[[File:Eura costume reconstruction, from 10th and 11th century graves - National Museum of Finland - DSC04196.JPG|pienoiskuva|upright|Euran emännän puku Kansallismuseon kokoelmissa.]]
Vainaja oli puettu pitkään siniseen alusmekkoon, vihreään [[peplos]]tyyppiseen päällysmekkoon sekä vaaleanvihreään esiliinaan, joka oli kiinnitetty vyötärölle punaisella [[lautanauha]]vyöllä.<ref name="lehtosalo 1982b"/> [[Villa]]kankaiseen pukuun kuuluivat myös ulkomailta tuoduista rahoista ja helmistä koottu kaulanauha, olkapäiden kupurasoljet ketjulaitteineen, rintasolki sekä vyötäröllä ollut koristeltu nahkainen puukontuppi, jonka sisällä oli pieni rautainen veitsi.<ref name="lehtosalo 2000">{{Kirjaviite | Tekijä = Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa | Nimeke = Kalastajista kauppanaisiin : Euran esihistoria | Vuosi = 2000 | Sivu = 243 | Julkaisupaikka = Eura | Julkaisija = Euran kunta | Isbn = 951-96964-1-5}}</ref> Arvokas puku osoittaa, että sen käyttäjä oli yhteisössään arvostetussa asemassa ollut nainen. Ne kertovat myös Luistarissa asustaneiden ihmisten vauraudesta ja kansainvälisistä yhteyksistä.<ref name="rauma"/> Esimerkiksi kankaan värjäämiseen käytetty [[Väri-indigo|indigo]] oli arvokasta tuontitavaraa [[Aasia]]sta.<ref name="pellervo"/>
Haudasta löydetyt korut on valmistettu pääosin [[pronssi]]sta. Vainajan olkapäillä oli pyöreät [[Kupurasolki|kupurasoljet]], joiden ketjuissa roikkui mahdollisesti [[Birka]]sta peräisin olleet pronssiset kulkuset. Vasemmanpuoleisessa ketjussa oli lisäksi soikea reiällinen riipus. Kaulakorussa oli [[Välimeri|Välimeren]] itäosista tuotuja maalattuja ja emaloituja lasihelmiä sekä 12 ulkomaista hopearahaa. Ne olivat peräisin [[Arabian niemimaa]]lta, [[Venäjä|Keski-Venäjältä]], [[Samarkand]]sta, [[Taškent]]ista, [[Brittein saaret|Brittein saarilta]] sekä nykyisen [[Saksa]]n alueelta. Nuorin kolikoista on lyöty Englannin [[Hertford]]issa vuonna 1018, jonka mukaan hauta myös ajoitettiin.<ref name="lehtosalo 1982b"/> Esiliinan helmakoristeena oli pronssispiraaleja. ''Euran emännän'' vyötäröllä olleen noin 25 senttimetrin pituisen pronssikoristeisen puukontupen sisällä oli vain viiden sentin pituinen veitsenterä, joten kyseessä oli ilmeisesti lähinnä koriste-esine.<ref name="lehtosalo 1984">{{Kirjaviite | Tekijä = Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa | Nimeke = Ancient Finnish costumes | Vuosi = 1984 | Sivu = 45–46, 72–74 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomen Arkeologinen Seura | Isbn = 951-99605-4-6}}</ref> Veitsi on taottu viereisestä [[Pyhäjärvi (Säkylä)|Pyhäjärvestä]] nostetusta [[järvimalmi]]sta.<ref name="pellervo"/>
Pukuun kuuluvien korujen lisäksi haudasta löytyi pronssivartaasta kierrettyjä spiraalimallisia rannerenkaita sekä neljä sormusta, joita kummassakin kädessä oli kaksi.<ref name="lehtosalo 2000"/>
Puvusta oli säilynyt lähes sata pientä kankaanpalaa. Talteen saatiin osia päällys- ja alushameesta, esiliinasta, vyöstä sekä neulakintaista, joita tutkimalla pysyttiin selvittämään minkälainen puku alun perin oli. Ne olivat säilyneet, kun vainajan runsaat korut peittivät suuria osia puvusta ja suojasivat allaan olleita kankaita. Pronssiesineiden muodostama myrkyllinen [[pronssioksidi]] eli niin sanottu ”pronssihome” esti [[lahottaja]]mikrobeja hajottamasta koruihin kosketuksessa olleita kankaita.<ref name="lehtosalo 1982a"/>
== Rekonstruktio ==
Euran emännän puvun vuosina 1976–1982 ennallistaneeseen työryhmään kuuluivat Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin lisäksi arkeologit [[Leena Tomanterä]] ja [[Seija Sarkki]]. Se valmistettiin esikuvansa tavoin vaakakangaspuissa kudotusta villakankaasta, johon käytetyt langat kehrättiin käsin. Värjäyksessä käytettiin suomalaisten [[Kasvivärjäys|kasvivärien]] lisäksi [[Intia]]sta saatavaa indigoa. Sävyt pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon alkuperäisiä muistuttaviksi.<ref name="kangasvuo"/> [[Turkoosi (väri)|Turkoosinvihreä]] päällyshame sai värinsä [[koivu]]nlehdistä, [[kanerva]]sta ja indigosta, jolla värjättiin myös sininen alushame. Harmaan esiliinan värjäyksessä käytettiin [[Nokkonen|nokkosta]] ja oranssinpunaisten nauhojen sekä vyölankojen värjäyksessä [[Ahomatara|aho-]] ja [[paimenmatara]]n juuria. Lautanauhojen punainen on saatu aikaiseksi [[Matarat|mataranjuurella]] ja männynkävyillä.<ref name="pellervo"/> Pukuun kuuluvat korut valmisti [[Kalevala Koru]] samalla tekniikalla kuin alkuperäiset oli tehty.<ref name="lehtosalo 1984"/>
Euran emännän puku on Suomen ensimmäinen kokonaan arkeologisiin löytöihin perustuva ja tutkijoiden valvonnassa valmistettu muinaispuku.<ref name="eura"/> Puvussa ei näy enää [[A. O. Heikel]]in ja [[Theodor Schwindt]]in 1800-luvun lopussa suunnittelemien ensimmäisten muinaispukujen [[Kansallisromantiikka|kansallisromanttinen]] vaikutus, joista erityisesti Schvindtin [[Aino-puku|Aino-pukua]] on pidetty näyttämöpukuna ja fantasiavaatteena. Euran puku poikkeaa aikaisemmista muinaispuvuista myös sillä, ettei siihen kuulu lainkaan viittaa. Alkuperäisessä puvussa todennäköisesti oli myös sellainen, mutta haudassa oli vain epämääräisiä viitan jäännöksiä, joten sen toteuttaminen ei olisi onnistunut luotettavasti.<ref name="hs031184"/>
Euran emännän haudasta löydetyistä [[Neulakinnas|neulakintaista]] valmistui oma rekonstruktio vuonna 2003.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Vajanto, Krista | Nimeke = Euran emännän neulekintaat : tutkielma Luistarin haudan 56 neulekinnasfragmenteista | Vuosi = 2003 | Selite = (pro gradu -tutkielma) | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopisto | www = http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/kultt/pg/vajanto/ | Tiedostomuoto = PDF}}</ref> Luistarin kalmistolöydöistä on lisäksi ennallistettu miehen viitta vuonna 1996.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Maansalo, Merja | Otsikko = Luistarin muinaismies sai siniviitan | Ajankohta = 19.5.1996 | Sivut = | Julkaisu = Länsi-Suomi}} Viitattu 10.3.2018.</ref>
{{Viitteet}}
|