Ero sivun ”V. A. Koskenniemi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 27:
== Elämä ja ura ==
 
Koskenniemi oli kotoisin Oulusta, kirjoitti ylioppilaaksi [[Oulun lyseo]]sta 1903 ja opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa, josta valmistui [[maisteri]]ksi 1907. Opiskelujen aikana hän toimi toimittajana uudistusmielistä sosialismia edustavassa [[Raataja (lehti)| Raataja]]-lehdessä. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi [[kriitikko]]na ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurin [[Turun yliopisto]]sta, jonka [[rehtori]]na hän toimi 1924–1932. Koskenniemen [[nationalismi|kansallismielisyys]] heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten ''[[Lippulaulu]]<nowiki/>sta'' ja [[Finlandia (sävelruno)|''Finlandiasta'']]. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija [[Eino Leino]]n jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.
 
V. A. Koskenniemi matkusti vuonna [[1936]] [[Natsi-Saksa]]an luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen [[Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta]], jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen [[kansallissosialismi|kansallissosialismia]] ja [[fasismi|fasismia]] kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen [[nationalismi|nationalistisen]] ja [[konservatismi|konservatiivisen]] maailmankatsomuksena. [[Oswald Spengler]]<nowiki/>in ''[[Länsimaiden perikato]]'' vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
 
Vuonna [[1941]] Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman [[Euroopan Kirjailijaliitto|Euroopan kirjailijaliiton]] varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle [[Suomi|Suomen]] irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi [[Raoul Palmgren|Raoul Palmgrenin]] vuonna [[1947]] julkaistu kirjoitus ''Hautakirjoitus Koskenniemelle'', jonka mukaan hän oli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja."