Ero sivun ”Seleukos I Nikator” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 78:
== Ptolemaioksen amiraali ==
[[Kuva:SeleucosCoin.jpg|left|thumb|Seleukoksen kolikko.]]
Egyptiin päästyään Seleukos lähetti ystäviään Kreikkaan kertomaan Kassandrokselle ja Traakian hallitsijalle Lysimakhokselle Antigonoksen toimista. Antigonos oli nyt diadokeista mahtavin, ja muut liittoutuivat pian häntä vastaan. Liittolaiset lähettivät Antigonokselle ehdotuksen, josta hänen oli pakko kieltäytyä. Liittolaiset vaativat muun muassa, että Seleukos saisi palata Babyloniaan. Antigonos kieltäytyi ja siirtyi Syyriaan, josta hän aikoi hyökätä [[Ptolemaios I|Ptolemaios]]ta vastaan keväällä 314 eaa.<ref name="G55">Grainger 1990, s. 53–55</ref> Seleukos sai toimia Ptolemaioksen [[amiraali]]na. Samalla kun Antigonos aloitti [[Tyros|Tyroksen]] [[piiritys|piirityksen]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.livius.org/di-dn/diadochi/war05.html| Nimeke =Alexander's successors: The Third Diadoch War | Tekijä = Jona Lendering| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Livius.org | Viitattu = 16.1.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref><ref>[http://www.livius.org/di-dn/diadochi/war05.html Livius.org 2]</ref> Antigonos solmi liiton
Seleukos näytti valmistelleen paluunsa Babyloniaan hyvin. Gazan taistelun jälkeen Demetrios perääntyi [[Tripoli (Libanon)|Tripoli]]in, samalla kun Ptolemaios eteni Siidoniin asti. Ptolemaios antoi Seleukokselle [[jalkaväki|jalkaväkeä]] 800 miestä ja [[ratsuväki|ratsuväkeä]] 200 miestä. Hänen mukanaan olivat myös hänen ystävänsä, ehkä samat 50, jotka pakenivat hänen kanssaan Babylonista. Matkan varrella Seleukos [[värväys|värväsi]] sotilaita siirtokuntien asukkaiden joukosta. Lopulta hänellä oli noin 3 000 sotilasta. Babylonissa Peithonin komentaja Difilos linnoittautui kaupungin linnaan. Seleukos valtasi Babylonin rivakasti, ja myös linna vallattiin pian. Seleukoksen ystävät, jotka olivat jääneet kaupunkiin hänen paetessaan, vapautettiin.<ref name="G74">Grainger 1990, s. 74–75</ref>
|