Ero sivun ”Mayojen korkeakulttuuri” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 188.238.190.150 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän ShakePilli tekemään versioon.
Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla
→‎Mayojen kulttuuri: kappale arkkitehtuurista
Rivi 45:
 
== Mayojen kulttuuri ==
[[TiedostoKuva:Palenque Relieftemple 2.jpg|thumb|160px|Mayojen[[Palenque]]n reliefitaidetta.kaiverrusten temppeli]]
===Arkkitehtuuri===
{{pääartikkeli|[[Mayojen arkkitehtuuri]]}}
Mayojen arkkitehtuuri tunnetaan parhaiten korkeista pyramiditemppeleistä ja koristeellisista palatseista, joita mayakeskuksiin rakennettiin pohjoisesta [[El Tajín]]ista eteläiseen [[Copán]]iin. Mayojen arkkitehtuurille tyypillisiä piirteitä ovat monitasoiset korokkeet, jättimäiset [[porraspyramidi]]t, olkakivetyt katot, monumentaaliset portaikot sekä koristeelliset ulkopuolet, joiden veistoksissa ja muotolistoissa oli kirjoitusta, geometrisiä muotoja ja uskonnollista ikonografiaa kuten käärmenaamioita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ancient.eu/Maya_Architecture/ | Nimeke = Maya Architecture | Tekijä = Mark Cartwright | Ajankohta = 20.9.2015 | Julkaisu = Ancient History Encyclopedia | Viitattu = 6.3.2018 }}</ref>
 
===Taide===
Mayojen taiteen jokainen piirto, symboli ja aihe merkitsi aina jotakin, eivätkä mayat luoneet [[Abstrakti taide|abstraktia taidetta]] tai taidetta vain taiteen vuoksi. Taiteessaan mayat kuvasivat usein maallisia hallitsijoita ja ylimyksiä sekä jumaltekoja ja manalakuvia. Hallitsijat kuvattiin sivulta kauniina pidetyn luisun otsan korostamiseksi. Pikkuesineitä mayat valmistivat [[jade]]sta, kotilonkuorista ja [[Piikivi|piikivestä]]. Kultaa käytettiin vähän, sillä se oli harvinaista. Maalatuissa keramiikkaesineissään mayat kuvasivat usein kulkueita, tansseja ja rituaaleja, ja joskus myös jumalia, etenkin manalan valtiaita. Kaiverruksissa ja keramiikkaesineissä oli usein taiteilijan signeeraus. Moni taiteilija kuului kuninkaalliseen sukuun.<ref>Laughton 2006, s. 18–19.</ref>