Wikipedia

Ero sivun ”Suomen 1990-luvun alun lama” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
lähdetiedot lisätty
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
46 142 muokkausta
kh, lis parempi lähde -m ja lähde tarkemmin -m
Rivi 1:
'''Suomen 1990-luvun alun [[lama (talous)|lama]]''' oli [[talous]]vaikutuksiltaan [[Suomi|Suomen]] historian pahimpia talouskriisejä, pahempi kuin [[1930-luvun lama]] Suomessa.<ref> {{Verkkoviite | Osoite = https://www.minneapolisfed.org/research/SR/SR401.pdf| Nimeke = Modeling Great Depressions: The Depression in Finland in the 1990s| Tekijä = J.C. Conesa, T.J. Kehoe | Tiedostomuoto = pdf| Julkaisu = Research Department Staff Report 401 | Julkaisija = Federal Reserve Bank of Minneapolis | Ajankohta = November 2007 | Viitattu = 5.3.2018 | Kieli = {{en}} }}{{parempi lähde|Koko teos lähtenä? Miksi Suomen tapahtumien lähde haettu Minneapolisista? 6.3.2018}}</ref>
 
Vuosien [[1990]]–[[1993]]1990–1993 lamalla oli syvä vaikutus koko [[1990-luku|1990-luvun]] Suomen talouteen (erityisesti [[työ]]llisyyteen), kulttuuriin, politiikkaan ja ilmapiiriin. Sen aikana bruttokansantuote laski 13&nbsp;% ja työttömyys nousi 3,5&nbsp;%:sta 18,9&nbsp;%:iin.<ref>http://www.aka.fi/lama/tyomarkkinoidentoimintamuutosten.html</ref><ref>[http://www.tieteessatapahtuu.fi/696/jsappine.html Jorma Sappinen Lamasta noustaan – vaikkei käännettä aina heti huomatakaan].</ref>
 
==Syyt==
Rivi 10:
* Teollisuuden hintakilpailukyvyn heikkeneminen muun muassa vahvan markan politiikan takia.
* Kireästä rahapolitiikasta seurannut korkotason nousu kotimaassa ja Saksan yhdistymisestä seurannut korkotason nousu Euroopassa. Etenkin ulkomaille velkaantuneet toimijat kärsivät vahvan markan politiikkaa seuranneesta pakkodevalvaatiosta, joka nosti rajusti valuuttalainoujen arvoa Suomen markoissa.
[[1980-luku|1980-luvun]] talouspolitiikka oli laman eräs taustatekijä. 1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen.<ref>Kiander & Vartia 1998, 51-54</ref> Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja [[Ylikuumeneminen (taloustiede)|ylikuumenemiseen]] oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta [[Suomen pankki]] vapautti luoton hakemisen [[1986]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.taloustieto.fi/lukiotext/4text606.html | Nimeke=Rahoitusmarkkinoiden liberalisointi | Julkaisija=ETLA | Julkaisu=Taloustieto Oy | Viitattu=21.8.2009 }}</ref> ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100&nbsp;% vuodessa.<ref>[http://web.archive.org/web/20060924062453/http://www.pankkiyhdistys.fi/sisalto/upload/pdf/hyvarinen2000.pdf Vähittäispankkitoiminnan historia]. Myyntipäällikkö Irma Hyvärinen, Turun Seudun osuuspankki:. vähittäispankkitoiminnanPDF. historia]Web Archive.{{lähde tarkemmin|Artikkelin laajuus 15 sivua}}</ref> Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi [[kasinotalous]] kuvasi lainarahalla ja spekulatiivisella sijoittamisella rikastumista.<ref>Kiander & Vartia 1998, 69</ref>
 
Hallitus sitoi markan Euroopan valuuttayksikköön [[Euroopan valuuttayksikkö|ecuun]] korkealla kurssilla, eli noudatti [[Vahvan markan politiikka|vahvan markan politiikkaa]]. Kurssin tiedettiin heikentävän Suomen kilpailukykyä ja pahentavan työttömyyttä. Kilpailukykyä pyrittiin parantamaan tupo-sopimuksella, jolla olisi alennettu palkkoja.
Devalvaatio-odotukset johtivat Suomen pankin valuuttapakoon, eli sijoittajat vaihtoivat markkoja ulkomaan valuuttaan. 14. marraskuuta 1991 Suomen Pankin valuuttavaranto oli ehtymäisillään ja se lopetti markkaa tukeneet ostot.<ref>Kiander & Vartia 1998, 125.</ref> Valtiovarainministeri Iiro Viinanen vakuutteli, ettei Suomi devalvoi, mutta valuuttapaon vuoksi jouduttiin pakkodevalvaatioon marraskuussa 1991 ja markka päästettiin kellumaan valuuttavarannon jälleen ehdyttyä 8. syyskuuta 1992.<ref>Kiander & Vartia 1998, 125, 128.</ref>
 
Marraskuussa 1991 tehty suuri [[Devalvointi|devalvaatio]] nosti ulkomaisia lainoja ottaneiden valuuttavelkoja. Ulkomaisissa valuutoissa otetut lainat eivät sopineet lainkaan yhteen devalvaation kanssa, minkä [[Kouri–Porter-malli]] oli osoittanut jo vuonna [[1974]]. Suomessa jätettiin noudattamatta tätä mallia rahamarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä. Valuuttalainojen määrä oli tosin vain 15&nbsp;% koko lainakannasta.{{lähde}}
 
[[Clearing-kauppa#Suomen_ja_Neuvostoliiton_v.C3.A4linen_clearing-kauppa|Neuvostoliiton-kauppa]] oli ollut 15&ndash;20 [[prosentti]]a Suomen ulkomaankaupasta, joten [[Neuvostoliiton hajoaminen|kaupan romahdus]] 1990-luvun taitteessa leikkasi selvästi vientiä. Öljyn hinnan nouseminen [[Öljykriisi#Vuoden 1973 öljykriisi|sekä 1973 että 1979 öljykriiseissä]] ja Suomen nopea autoistuminen oli nostanut Neuvostoliiton kanssa käytävän bilateraalikaupan tasoa. Kaupankäynnissä vaihdettiin paljon teollisuuden tuottamia hyödykkeitä vastineeksi öljystä.{{lähde}}
Rivi 33:
Suomen pankkijärjestelmän [[maksuvalmius]] heikkeni [[pankkikriisi]]n seurauksena. Valtiovalta vastasi tähän takaamalla suomalaisten pankkien ottamat velat vuonna [[1991]]. Kun ylikorkeaa markan arvoa ei enää kyetty puolustamaan tukiostoilla ja korkopolitiikalla, jouduttiin markka devalvoimaan 1991 ja päästämään lopullisesti kellumaan 1992. Samalla valuuttalainoja ottaneet yrittäjät joutuivat erittäin vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta markan vapauttaminen kellumaan — vaikkakin aivan liian myöhään — oli välttämätöntä, jotta vientivetoinen talouskasvu ja talouden tervehtyminen saatiin käyntiin.
 
Pankkien pelastamiseksi perustettiin huhtikuussa 1992 [[Valtion vakuusrahasto]], joka jakoi pankeille lainamuotoista [[pankkituki|pankkitukea]].<ref>Kiander & Vartia 1998, 144</ref> Suurimmat saajat olivat [[Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki|SKOP]] ja [[Suomen Säästöpankki]]. Kaikki muutkin pankit saivat pankkitukea. Säästöpankkiryhmä koottiin suurimmaksi osaksi Suomen säästöpankkiin, joka jaettiin osuuspankkiryhmän, KOP:n, [[Postipankki|Postipankin]] ja [[Yhdyspankki|Yhdyspankin]] kesken. KOP:n oli vuonna [[1994]] pakko yhdistyä Yhdyspankin kanssa [[Merita Pankki|Merita-pankiksi]].
 
Valtion ja kuntien menoja leikattiin voimakkaasti, jotta valtion maksuvalmius olisi voitu taata. Tämä vähensi tulonsiirtoja kuntien valtionapujen vähentyessä.<ref>Kiander & Vartia 1998, 148</ref> Lamavuosien jälkeen vuonna [[1995]] koottu [[Lipposen I hallitus]] jatkoi tiukasti valtion menoja rajoittanutta talouspolitiikkaa.
 
Vähitellen 1990-luvun puolivälistä lähtien talous alkoi taas kasvaa. 1990-luvun alun lama oli lähinnä paikallinen, Pohjoismaita ja niistä eniten Suomea koskettanut talouskriisi. Muualla maailmassa talous kuitenkin veti tavalliseen tapaan ja Suomi saikin melko nopeasti etenkin vientivetoisen talouskasvun käyntiin sen jälkeen, kun Suomen paikalliset talousasiat oli saatu kuntoon. Johtotähtenä 1990-luvun alun lamasta nousemisessa oli matkapuhelinjätti [[Nokia (yritys)|Nokia]], joka veti mukanaan muutakin taloutta ylöspäin.
Rivi 57:
 
==Aiheesta muualla==
* [http://www.kaski-ryhma.fi/ Kaski. ry antaa tietoa ylivelkaantuneiden oikeuksista sekä vastuista]
 
[[Luokka:Suomen taloushistoria]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_1990-luvun_alun_lama”