Ero sivun ”Aura Korppi-Tommola” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
 
== Perhe ja opinnot ==
Aura Korppi-Tommola o.s. Heiskanen syntyi upseeriperheeseen Alatorniossa[[Alatornio]]ssa ja vietti varhaislapsuutensa varuskunnissa Alatorniossa, RovaniemelläRovaniemiellä ja Onttolassa[[Onttola]]ssa lähellä Joensuuta[[Joensuu]]ta. Isän, myöhemmin kenraalimajuriksi[[kenraalimajuri]]ksi ylenneen [[Raimo Heiskanen|Raimo Heiskasen]] työn takia perhe muutti Helsinkiin Auran ollessa 10-vuotias. Hän on avioliitossa varatuomari Juha Korppi-Tommolan kanssa vuodesta 1974. Perheessä on kaksi lasta. Aura aloitti historian 1968 opinnot [[Helsingin yliopistossayliopisto]]ssa, suoritti humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1972, filosofian kandidaatin tutkinnon 1974 ja promovoitiin filosofian maisteriksi 1977. Vuonna 1982 valmistunut väitöskirja ''Ystävyyttä yli Pohjanlahden. Ruotsin ja Suomen välinen kummikuntaliike 1942–1980'' käännettiin saman tien myös ruotsiksi.
 
== Ura ==
Rivi 10:
Amerikkalaisen professori William (Bill) Chafen inspiroimana naistutkimuksesta tuli yksi Korppi-Tommolan erikoistumisalueista. Hän piti aiheesta kursseja, laati opetusmateriaaleja ja piti esitelmiä sekä käynnisti (1981) yhteistyössä professori [[Päivi Setälä]]n ja tukijoiden Merja Manninen, Hannele Kurki ja Anneli Mäkelä-Alitalo kanssa tutkimusprojektin ''Naisten aseman kehitys Suomessa autonomian aikana''.
 
Bill Chafe innosti myös suullisen historian pariin. Korppi-Tommola oli professori [[Marjatta Hietala]]n kanssa käynnistämässä ja myöhemmin hankkeen johtoryhmässä vuonna 1987 aloitetussa Kansanedustajien muistitieto -projektissa, jossa on haastateltu lähes 400 veteraanikansanedustajaa. Korppi-Tommola on myös yksi tohtori [[Maritta PohlsinPohls]]in Suomalaiselle Naisliitolle idoiman Naisten Ääni -hankkeen ahkera kirjoittaja.<ref>www.naisteaani.fi luettu 2.3.2018. {{lähde tarkemmin}}</ref>
 
Vuonna 1990 Korppi-Tommola julkaisi teoksen ''Terve lapsi – kansan huomen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteiskunnan rakentajana''. [[Tampereen yliopistonyliopisto]]n Suomen historian dosenttina (vuodesta 1993) Korppi-Tommola aloitti kyselytutkimuksen lasten asemasta ja erityisesti työstä lasten hyväksi toisen maailmansodan aikana. Aineistosta valmistui kaksi pro gradu -tutkielmaa ja lukuisia artikkeleita, uusimpana (2008) artikkeli War and children in Finland during the Second World War <ref>Paedagogica Historica, Vol. 44, No 4/2008, 445–455)</ref>.
 
Korppi-Tommola on kirjoittanut yli 90 elämänkertaa [[Suomen KansallisbiografiaanKansallisbiografia]]an.<ref>www.kansallisbiografia.fi luettu 2.3.2018. {{lähde tarkemmin}}</ref> Henkilöhistoria ja lastensuojelutyö yhdistyivät teoksessa ''Elämäntyönä lapsi - Niilo Hallman'', jonka Korppi-Tommola julkaisi 1991 yhdessä kohdehenkilön kanssa.
 
Vuonna 2001 ilmestyi teos ''Tahdolla ja tunteella tasa-arvoa Naisjärjestöjen Keskusliitto 1911–2001''. Aura Korppi-Tommola kirjoitti kolme laajaa artikkelia kirjailija [[Kaari Utrio]]n kirjasarjaan ''Suomen naisen vuosisadat'' (2005) ja Suomen eduskunnan 100-vuotishistoriaan ''Naiset eduskunnassa'' (2006) artikkelin naisparlamentaarikoista. Lukuisista eduskuntauudistusta ja naisten äänioikeutta käsittelevistä artikkeleista laajalevikkisin on opetushallituksen tilauksesta kirjoitettu ''Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomessa 90 vuotta'' (1997). Vuonna 2016 ilmestyi tietokirja ''[[Miina Sillanpää]]. Edelläkävijä'' ja 2017 ''Lottaperinne elää. Suomen Lottaperinneliitto 1993–2017''.
Rivi 21:
 
=== Tieteellisen tutkimuksen rakenteiden uudistaja ===
Aura Korppi Tommola on antanut opetusta ja toiminut opinnäytetöiden ja väitöskirjojen tarkastajana ja vastaväittäjänä terveydenhoitoon, järjestötoimintaan sekä naisten ja lasten historiaan liittyvistä aiheista Helsingin, Joensuun, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Prahan [[Kaarlen yliopistossayliopisto]]ssa.
Hän toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton järjestöpäällikkönä (1991–1995) ja tutkimuspäällikkönä (1996–2000). Tässä tehtävässä hän toimitti Euroopan unioniin liityttäessä opaskirjasen ''Lapsiperhe ja Eurooppa'' (Opintotoiminnan keskusliitto 1995) unionin alueella liikkuvia perheitä varten ja edusti Suomen lastensuojelujärjestöjä Euroopan neuvoston sosiaalipolitiikan konferenssissa.