Ero sivun ”Ranskan suuri vallankumous” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
(Kumottu muokkaus 17060569, jonka teki 91.157.76.34 (keskustelu))
Merkkaukset: rv Kumoaminen
 
[[Tiedosto:Declaration of Human Rights.jpg|pienoiskuva|Eräs Ranskan vallankumouksen kuuluisimmista saavutuksista, [[Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus]], joka on ollut kaikkien myöhempien ihmisoikeusjulistusten esikuva.]]
'''Ranskan suuri vallankumous''' oli [[Ranska]]ssa vuonna 1789 käynnistynyt yhteiskunnallinen [[vallankumous]] ja sitä seurannut ajanjakso, vuoteen 1799 astikestänyt ajanjakso, jolloin aiemman [[ancien régime]]n ajan [[Itsevaltius|absolutistinen monarkia]], [[feodaaliyhteiskunta]] ja [[säätyerioikeus|säätyerioikeudet]] kumottiin. Ranskan vallankumousta pidetään yhtenä [[Euroopan historia]]n merkittävimmistä tapahtumista, ja historiantutkimuksessa siitä katsotaan yleensä alkavaksi [[uusin aika]], jolla [[porvariPorvaristo|porvarit]]t ovat valtaapitäviä. Ranskan vallankumous seurasi [[Amerikan vallankumous]]ta.
 
Ranskan vallankumouksesta johdetaan monia modernin [[demokratia]]n keskeisimmistä arvoista, kuten [[kansanvalta]], [[ihmisoikeudet]] ja [[oikeusvaltio]]n periaate. Samalla [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] asema muuttui täysin, sillä se menetti [[valtionuskonto|valtion­uskonnon]] asemansa, ja Ranskaan hyväksyttiin [[ajatuksenvapaus|ajatuksen-]] sekä [[uskonvapaus]]. Vallankumouksen aatteellinen sisältö tiivistetään usein iskulauseeseen ”[[Vapaus, veljeys ja tasa-arvo]]”. Vallankumouksen uudistukset eivät jääneet ainoastaan Ranskan sisäisiksi, vaan ne levisivät ympäri Eurooppaa. Muita vallankumouksen myötä syntyneitä uudistuksia ovat [[metrijärjestelmä]], [[vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelu|vasemmisto–oikeisto-jako]] ja yleinen [[asevelvollisuus]]. Monet nykyisen Ranskan kansalliset symbolit juontuvat vallankumouksen ajalta.
Vallankumouksen taustalla oli kansalaisten tyytymättömyys kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] itsevaltaiseen hallintoon sekä [[valistus]]aatteiden vaikutus. Porvareista oli myös tullut yhtä varakkaita ja vaikutusvaltaisia kuin kuninkaasta ja porvarit haastoivat kuninkaan valta-asemaa. Vuosia 1789–1792 on kutsuttu vallankumouksen liberaaliksi vaiheeksi, jolloin sen johdossa olivat uudistusmieliset aateliset kuten [[La Fayette]] ja [[Mirabeau]]. Tätä vaihetta hallitsivat feodalismin ja säätyerioikeuksien purkaminen sekä [[perustuslaillinen monarkia]]. Vuonna 1792 alkoivat vuosia jatkuneet [[Ranskan vallankumoussodat|vallankumoussodat]], joissa Ranska soti yksinään Euroopan muita suurvaltoja vastaan suurella menestyksellä. Samana vuonna vallankumous sai radikaalimman käänteen, monarkia kumottiin ja perustettiin [[Ranskan ensimmäinen tasavalta|ensimmäinen tasavalta]]. Kuningas Ludvig XVI tuomittiin kuolemaan.
 
Radikaalia äärilinjaa edustaneiden [[jakobiiniJakobiinit|jakobiinien]]en valtaannousu johti 1793–1794 [[Terrorin aika|terrorin ajaksi]] kutsuttuun diktatoriseen vaiheeseen, jolloin vallankumouksen vastustajia vainottiin ankarasti ja tuhansia ihmisiä teloitettiin [[giljotiini]]lla. Lähes diktaattorina hallinneen [[Maximilien Robespierre]]n kukistamisen jälkeen seurasi 1795–1799 [[direktorio]]n ajaksi kutsuttu vaihe, jolloin sekä kuningasmielisten että äärivasemmistolaisten valtaannousuyritykset tukahdutettiin. Vallankumouksen katsotaan päättyneen vuonna 1799, jolloin kenraali [[Napoleon Bonaparte]] nousi valtaan sotilasvallankaappauksella. Hän lakkautti tasavallan kruunauttaessaan itsensä keisariksi vuonna 1804. Napoleonin kukistumisen jälkeen vuosina 1814 ja 1815 alkoi [[Bourbon-restauraatio|restauraation]] aika, jolloin vallankumousta edeltänyt järjestys pyrittiin palauttamaan. Monet vallankumouksen vaikutuksista osoittautuivat kuitenkin peruuttamattomiksi.
 
== Syyt ==
*[[Kolmas sääty|kolmanteen säätyyn]] kuuluvien kansalaisten tyytymättömyys.
*[[kuningas|kuninkaan]] vieraantuminen kansan hädästä.
Esivallankumouksellinen toiminta alkoi, kun Ranskan kuningas [[Ludvig XVI]] (vallassa 1774–1792) ajoi valtiontalouden kriisiin. Ranskan kruunu, joka taloudellisesti vastasi Ranskan valtiota, oli valtavissa veloissa. [[Ludvig XV]]|Ludvig XV:n]] (vallassa 1715–1774) ja Ludvig XVI:n aikana useat ministerit, kuten [[Anne Robert Jacques Turgot|Turgot]] ja [[Jacques Necker]], yrittivät uudistaa verojärjestelmän koskemaan myös [[aateli]]sia, kuitenkaanmutta onnistumattaeivät siinäonnistuneet. Tällaiset reformit saivat huomattavaa vastustusta [[Parlamentti (ancien régime)|parlementeilta]] (tuomioistuin), joita aateliset hallitsivat.
 
Tilannetta seurannut taistelu parlamenteissa ja yritykset uudistaa verojärjestelmää osoittivat ensimmäisiä hajoamisen merkkejä ''[[ancien régime]]ssä''. Seuraavassa taistelussa
*[[Protestantismi|protestantit]] saivat oikeutensa takaisin
*Ludvig XVI lupasi julkistaa valtiontalouden luvut vuosittain
*Ludvig XVI lupasi jälleen kutsua koolle [[Ranskan säätyvaltiopäivät]] (''États généraux'') viiden vuoden kuluessa.
===Säätyvaltiopäivät 1789===
{{Pääartikkeli|[[Ranskan säätyjen yleiskokous 1789]]}}
Vuoden 1789 valtiopäivät olivat vielä vanhan käytännön mukaiset [[Ranskan säätyjen yleiskokous|säätyvaltiopäivät]], joihin jokainen [[sääty]] valitsi omat edustajansa. Säätyjä oli kolme: [[aateli]], [[papisto]] ja niin sanottu [[kolmas sääty]] ({{k-fr|tiers état}}), johon kuuluivat kaikki muut, käytännössä keskiluokka eli [[porvariPorvaristo|porvarit]]t ja [[talonpoika|talonpojat]].
 
Valtiopäivillä syntyi alusta lähtien ristiriitoja kolmannen säädyn ja muiden säätyjen välillä. Vuoden 1614 mallin mukaan jokaisella säädyllä olisi ollut sama määrä edustajia, mutta nyt kolmas sääty vaati ja lopulta myös sai kaksi kertaa niin paljon edustajia kuin muut säädyt, kuten heillä ennestään oli jo paikalliskokouksissa. Valtiopäivien kokoontuessa [[Versailles|Versailles’ssa]]'ssa 5. toukokuuta 1789 kävi kuitenkin ilmi, ettei edustajien määrä vastannut valtasuhteita: äänestys tapahtui säätyjen mukaan, ja kolmannen säädyn 578 edustajalla ei ollut enempää painoarvoa kuin muilla säädyillä.
 
Hovin pyrkimyksenä oli, että valtiopäivillä keskityttäisiin verotus­kysymyksiin. Tässä kuitenkin epäonnistuttiin täysin: valtiopäivät ajautui umpikujaan, ja säädyt väittelivät keskenään enemmän valtiopäivien muodollisuuksista kuin valtiontaloudesta.
 
Maanpaossa ollut liberaali kreivi Mirabeau valittiin kolmannen säädyn edustajana valtiopäiville, ja häntä pidettiin vallankumouksen johtajana 1789-911789–1791. Mirabeau myös torjui kuningattaren lahjontayrityksen.
 
===Kansalliskokous===
Paluumatkalla väkijoukko syytti pormestari (''prévôt des marchands'') Jacques de Flessellesia petoksesta. Hänet salamurhattiin matkalla näytösoikeudenkäyntiin.
 
Kuningas ja hänen sotajoukkonsa pysyivät taustalla tapahtumien edetessä. Markiisi [[Gilbert du Motier de Lafayette|Markiisi Lafayette]] otti hallintaansa Pariisin [[kansalliskaarti]]n, kun taas [[Jean Sylvain Bailly]], kolmannen säädyn johtaja ja Pallohuoneen valan alkuunpanija, ryhtyi Pariisin uudeksi pormestariksi. Pariisin johto uudistettiin ''communeksi''. Kuningas palasi Versailles'sta Pariisiin, jossa hän hyväksyi vallankumouksen [[trikolori]]n ja sai jälleen kansan kannatuksen.
 
Väkivallantekojen jälkeen aateli pysyi epäluuloisena kuninkaan kansansuosion näennäisestä paluusta huolimatta ja pakeni maasta (''émigrés''). Osa aatelista alkoi suunnitella sisällissotaa ja kokosi Ranskan vastaista liittoumaa Euroopassa.
 
Ministeri Necker palasi valtaan. Hän kuitenkin menetti kansansuosionsa kuvitellessaan pystyvänsä yksin pelastamaan Ranskan talouden ja kieltäydyttyään yhteistyöstä [[Honoré Mirabeau|MirabeauMirabeaun]]n ja [[Lafayette]]nLafayetten kanssa. Hän kieltäytyi hyväksymästä kansalliskokouksen asettamia ministereitä. Samaan aikaan hän kuitenkin pyysi kokoukselta yhä lisää lainaa ja veroja talouden helpottamiseen.
 
Idea kansanvaltaisuudesta levisi Ranskan läpi. Monin paikoin maaseuduilla mentiin tätä pidemmälle: aatelisia teloitettiin ja linnoja poltettiin. Tämä tunnettiin niin sanottuna [[Suuri pelko|Suurena pelkona]].
 
===Kansalliskokouksen jakautuminen===
[[Tiedosto:Sans-culotte.jpg|pienoiskuva|Laulaja Chenard [[Sanskulotit|sanskulotin]] asussa Savoijissa järjestetyillä Vapauden festivaaleilla lokakuussa 1792. [[Louis Léopold Boilly]]n maalaus vuodelta 1792.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Haikala, Sisko | Nimeke = Maailmanhistorian pikkujättiläinen | Vuosi = 2006 | Luku = Vallankumousten aikakausi | Sivu = 673 | Julkaisija = WSOY | Tunniste = ISBN 951-0-30602-9}}</ref>]]
 
Kansalliskokouksen jakautuminen eri ryhmiin alkoi tulla selväksi. Aristokraatit Jacques Antoine Marie Cazalès ja abbé Jean-Sifrein Maury johtivat oikeistoa, joka vastusti vallankumousta. Rojalistidemokraatit, jotka liittoutuivat Neckerin kanssa, pyrkivät järjestämään Ranskan brittiläisen perustuslain mukaan. Heihin kuuluivat muun muassa Jean Joseph Mounier, Comte de Lally-Tollendal, Comte de Clermont-Tonnerre ja Pierre Victor Malouet, Comte de Virieu.
 
Kansallispuolue, joka edusti lähinnä keskiluokan etua, esitti radikaalimpia ideoita. Heihin kuuluivat [[Honoré Mirabeau]], [[Lafayette]], Bailly, Adrien Duport, Barnave ja Alexander Lameth. [[Abbé Sieyès]] sai muodostettua yhteisymmärrystä keskustan ja vasemmiston välillä.
 
Pariisissa erilaiset komiteat, pormestari, edustajainkokous ja yksittäiset piirit julistautuivat vallanhaltijoiksi toisistaan huolimatta. Lafayetten kansalliskaartista muodostui myös oma keskiluokkainen voimansa.
Ludvig XVI vastusti vallankumouksen kulkua mutta hylkäsi muiden Euroopan monarkkien mahdollisesti petolliset avuntarjoukset. Hän kääntyi lopulta kenraali Bouillén puoleen, joka tuomitsi sekä emigrantit että kansalliskokouksen ja tarjosi kuninkaalle turvaa tukikohdassaan Montmedyssa.
 
20. kesäkuuta 1791 yönä kuningas pakeni [[Tuileries'nTuileries’n palatsi|Tuileries'hinTuileries’hin]]. Seuraavana päivänä itsevarma kuningas kuitenkin paljasti itsensä. Hänet tunnistettiin [[Varennes]]issa, [[Meuse]]n départementissa, ja palautettiin Pariisiin 21. kesäkuuta vartion alaisena. Kuninkaan saapuessa Pariisiin väkijoukosta ei kuulunut kannatusta hänelle. Kansalliskokous vangitsi kuninkaan väliaikaisesti. Hänet ja kuningatar [[Marie Antoinette]] pidettiin vangittuna.
 
===Perustuslakia säätävän kokouksen loppu===
[[Jacques Pierre Brissot]] laati vetoomuksen, jonka mukaan Ludvig XVI oli syrjäytettävä hänen yritettyään paeta. Valtava väkijoukko kokoontui [[Champ-de-Mars]]iin allekirjoittamaan vetoomusta. [[Georges Danton]] ja [[Camille Desmoulins]] pitivät yllytyspuheita. Kansalliskokous määräsi kunnan viranomaiset ”säilyttämään julkisen rauhan”. Lafayetten kansalliskaarti kohtasi väkijoukon. Sotilaat vastasivat kivien heittelyyn ampumalla ilmaan. Kun väkijoukko ei hajaantunut, Lafayette määräsi ampumaan kohti. Tulituksessa kuoli yli 50 ihmistä.
 
Verilöylyn jälkeen viranomaiset sulkivat patrioottien kokoontumistiloja ja radikaaleimpia sanomalehtiä, kuten [[Jean-Paul Marat|Jean-Paul Marat’n]]'n ''L'AmiL’Ami du Peuple''. Danton pakeni Englantiin; Desmoulins ja Marat painuivat maan alle.
 
Tällä välin uusi uhka nousi: [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Saksan keisari]] keisari [[Leopold II (keisari)|Leopold II]], [[Preussi]]n kuningas [[Fredrik Vilhelm II]] ja kuninkaan veli Charles-Phillipe, comte d'Artois antoivat Pilnitzin julistuksen, jossa he julistivat Ludvig XVI:n asian omakseen ja vaativat hänen vapauttamistaan ja kansalliskokouksen purkamista sodan uhalla.
Kokous koostui 165 feuillantista (tasavaltalaisia monarkisteja), jotka istuivat oikealla; 330 [[Girondistit|girondistista]] (liberaalidemokraatteja) ja [[jakobiinit|jakobiinista]], jotka istuivat vasemmalla ja 250 edustajasta, jotka eivät kuuluneet kumpaakaan ryhmään.
 
Kuningas käytti veto-oikeuttaan estääkseen lain, joka uhkasi emigrantteja kuolemantuomiolla, sekä lain, jonka mukaan perustuslakia vastustavat papit olisivat joutuneet vannomaan kahdeksan päivän kuluessa lain vaatiman valan. Vuodessa nämä erimielisyydet johtivat perustuslailliseen kriisiin.
 
Politiikka johti sotaan [[Itävalta]]a ja sen liittolaisia vastaan. Kuningas, feuillantit ja girondistit halusivat sotaa: kuningas ja monet feuillantit kuninkaan suosion kasvattamiseksi. Jopa tappio olisi tehnyt hänet suositummaksi. Girondistit puolestaan halusivat levittää vallankumousta koko Eurooppaan. Vain jotkut jakobiinit vastustivat sotaa. Keisari Leopold II, Marie Antoinetten veli, olisi ehkä halunnut välttää sotaa, mutta hän kuoli 1. maaliskuuta 1792.
 
===Perustuslaillinen kriisi===
[[Tiedosto:Jacques_Bertaux_Jacques Bertaux -_Prise_du_palais_des_Tuileries_ Prise du palais des Tuileries -_1793 1793.jpg|pienoiskuva|Pariisi 10. elokuuta 1792. [[Jean Duplessis-Bertaux|Jean Duplessis-Bertaux’n]] maalaus vuodelta 1793.]]
Lakia säätävän kokouksen rinnalle nousi Pariisin kunnallishallitus, kommuuni. Elokuun 10. päivän vastaisena yönä 1792 kumoukselliset marssivat [[Tuileries'nTuileries’n palatsi]]in. Kuningas ja kuningatar jäivät vangeiksi, ja lakia säätävän kokouksen tynkäistunto poisti kuninkaan asemastaan; vain kolmannes edustajista oli läsnä, ja lähes kaikki heistä jakobiineja.
 
Kansallisen hallituksen jäännösten valta riippui nyt [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|kumouksellisesta kommuunista]]. Kommuuni lähetti salamurhaajia vankiloihin surmaten 1&nbsp;400 uhria ja lähetti kiertokirjeen muihin kaupunkeihin käskien niitä seuraamaan esimerkkiä. Lakiasäätävä kokous pystyi vain vähäiseen vastarintaan.
 
20. syyskuuta kokoontui [[kansalliskonventti]], joka oli valittu ensimmäistä kertaa yleisellä [[äänioikeus|ääni­oikeudella]]. Äänioikeutettuja olivat yli 25-vuotiaat, omalla työllään toimeentulevat miehet. 22. syyskuuta konventti lopetti virallisesti kuningasvallan ja julisti Ranskan tasavallaksi. Tämä päivä otettiin myöhemmin [[Vallankumouskalenteri|Ranskan vallankumouskalenterivallankumouskalenterin]]n aloituspäiväksi.
 
Kansalliskonventin lainsäädäntövallan lisäksi toimeenpanovalta siirtyi yleisen turvallisuuden komitealle (''Comité de Salut Public''), jonka kansalliskonventti asetti toimeensa 6. huhtikuuta. Girondisteistä tuli konventin ja komitean vaikutusvaltaisin puolue, mutta komitean johtoon nousi [[Vuoripuolue]]en [[Georges Danton|Danton]].
 
Braunschweigin manifestissa 25. heinäkuuta keisarillinen ja Preussin armeija uhkasivat kansaa pikaisella kostolla jos se vastustaisi kuningasvallan palauttamista tai armeijoiden etenemistä. Tämän seurauksena Ludvig XVI tuomittiin kuolemaan 17. tammikuuta 1793 vehkeilystä vihollisvaltojen kanssa ja teloitettiin giljotiinilla 21. tammikuuta. Teloitus johti monien muiden Euroopan maiden sodanjulistuksiin. Marie Antoinette seurasi miestään giljotiinilla 16. lokakuuta.
Syksyllä 1793 teloitettiin lähes kaikki girondistijohtajat. Keväällä 1794 Robespierre kukisti [[Georges Danton|Danton]]in maltillisemman siiven ja voimakkaampaa terroria vaatineen [[Jacques Hébert]]in, jotka molemmat teloitettiin. Tästä huolimatta hänen oma suosionsa ei juurikaan laskenut.
 
Terrorin "triumviraatin"”triumviraatin” muodostivat Robespierre, [[Louis Antoine Léon de Saint-Just|Saint-Just]] ja Georges Couthon, joista Robespierre ja Saint-Just oikeuttivat totalitarismin [[Jean-Jacques Rousseau]]n [[ihmisoikeudet|ihmisoikeuksia]] vähättelevillä ja läpitunkevaa ideologista vallankäyttöä suosivilla ajatuksilla. Kaksikko myös puhui yksityisomistusta vastaan Rousseaun hengessä, muttei saanut tälle vastakaikua. Vallankumouksessahan yksityisomistus julistettiin pyhäksi ja koskemattomaksi valistusfilosofien hengessä.
 
Hirmuvallan ajan seurauksena syntyi Ranskassa vallankumousta vastustava [[vastavallankumous|vastavallankumouksellinen]] liike, jonka merkittävimpiä hahmoja oli [[Joseph de Maistre]]. 27. heinäkuuta ([[Thermidor]]in 9. päivä) 1794 ranskalaiset kapinoivat terroria vastaan. Maltillisimmat konventin jäsenet erottivat ja teloittivat tämän jälkeen Robespierren muutamien muiden komitean jäsenten ohella. Konventti hyväksyi vuoden kolme perustuslain 17. elokuuta 1795, kansanäänestyksen jälkeen se tuli voimaan 26. syyskuuta 1795.
===Tausta ja alku===
* Valistusajattelijat kritisoivat monarkkeja ja puolustavat [[liberalismi]]a ja [[demokratia]]a.
* 1783 [[Amerikan vallankumous]] päättyy Pariisin rauhaan, uudistusten kannattajat saavat siitä toivoa, ja myöhempi Ranskan vallankumousten kenraali [[Lafayette]] ja muut vallankumouksen puolella taistelleet innoittuivat vapausaatteesta.
* 2.7.1787 [[Pariisin parlamentti]] torjuu kuninkaan uudet verolait. Kuninkaan kuitenkin julistettua lain 6.8. parlamentti julisti lain laittomaksi kansan tuella, mutta kuningas erottaa parlamentin ja sulkee Pariisin poliittiset klubit.
* 5.5.1789 neuvoa-antavat valtiopäivät (’’ Estates”Estates-General’’General”) kutsutaan koolle ensi kerran vuoden 1614 jälkeen, kun kuningas [[Ludvig XVI]] haluaa rahapulan vuoksi verottaa myös aatelia ja papistoa.
* 17.6.1789 kolmas sääty (joka edustaa periaatteessa 97 &nbsp;% kansasta, joskin varallisuudella painotetusti, ja johon osa papistosta oli jo liittynyt ja aatelia liittyi 24.6.) julistautuu [[Kansalliskokous (Ranskan vallankumous)|kansalliskokoukseksi]].
* 27.6.1789 kuningas tunnustaa kansalliskokouksen ja käskee 1. ja 2. säädyt liittymään siihen.
* 14.7.1789 [[Bastiljin valtaus]], josta tuli yksi vallankumouksen symboli, vaikka vankilassa oli enää 7seitsemän vankia ja ylivoimainen puolustus antautui hyökkäävän väkijoukon säästämiseksi verilöylyltä. Vastoin väkijoukon johtajan lupausta väkijoukko murhaa Bastiljista poistuvat. Mm. kuvernööri [[Bernard-René de Launay|de Launay]] ja myöhemmin valtiovarainministeri [[Joseph Foullon]] ja Pariisin pormestari [[Jacques de Flesselles|de Flesselles]] surmataan.
* 4.8.1789 kansalliskokous lakkauttaa [[feodalismi]]n eli aatelin ja papiston tuomio- ja verotusvallan alueensa talonpoikiin (mm. kymmenykset) ja kaikki säätyetuoikeudet.
* 27.8.1789 kansalliskokous hyväksyy [[Ihmisoikeuksien julistus (Ranskan vallankumous)|ihmisoikeuksien julistuksen]] [[Amerikan vallankumous|Amerikan vallankumouksen]] mallin mukaisesti ja [[Thomas Jefferson]]in esitarkastamana.
* 3.-7.9.1792 [[syyskuun murhat]] Pariisin vankiloista Vuoripuolueen yllytyksestä.
* 20.9.1792 kansalliskokous korvaa lakiasäätävän kokouksen.
* 21.9.1792 monarkia lakkautetaan. [[Ranskan ensimmäinen tasavalta|Ensimmäinen tasavalta]].
 
=== [[Vuoripuolue]]en valtaannousu ja terrorivalta ===
* 3.12.1792 syrjäytetty kuningas (Ludvig XVI eli [[Louis Capet]]) oikeuteen. Girondistitkin vaativat tuomitsemista mutta moni vuoripuoluelainen vaatii kuolemantuomiota.
* 21.1.1793 kuningas teloitetaan.
* 11.3.1793 [[Vallankumoustuomioistuin (Ranska)|vallankumoustuomioistuin]] perustetaan Pariisiin.
* 6.4. [[Julkisen turvallisuuden komitea]] perustetaan.
* 2.6.1793 [[jakobiinijakobiinit]]t (joissa [[Vuoripuolue]] on jo saanut vallan) pidättävät [[girondistiGirondistit|girondistikansanedustajia]]kansanedustajia.
* 10.6.1793 jakobiinit saavat vallan Julkisen turvallisuuden komiteassa.
* 13.7.1793 girondisti [[Charlotte Corday]] puukottaa tappolistaa kylvyssä kirjoittavan Vuoripuolueen keskushahmon [[Jean-Paul Marat|Jean-Paul Marat’n]]’n.
* 23.8.1793 [[asevelvollisuus]] (pakko) otetaan käyttöön.
* 5.9.1793 [[terrorikausi]] alkaa (toisen tulkinnan mukaan 27.6.1793–27.7.1794)
* 3.11.1793 naisten oikeuksien puolustaja [[Olympe de Gouges]] teloitetaan girondistisympatioittensa vuoksi.
* 4.12.1793 valta keskitetään [[Julkisen turvallisuuden komitealle]].
* 23.12.1793 Vendéessä voitetaan viimein tasavallan vastainen kapinointi ja 60006&nbsp;000 vankia teloitetaan. Helmikuussa lisää joukkomurhia.
* 19.3.1794 [[Maximilien Robespierre|Robespierre]] ja [[Georges Danton|Danton]] pidätyttävät [[Jacques Hébert]]in kannattajineen. 24.3. heidät teloitetaan.
* 30.3.1794 [[Georges Danton|Danton]] ja [[Camille Desmoulins]] kannattajineen pidätetään. Heidät teloitetaan 5.4. Robespierren kilpailijat on nyt raivattu.
* 7.5.1794 Robespierren [[deistiDeismi|deistinen]]nen [[Korkeimman olennon kultti]] korvaa Hébertin [[ateistiAteismi|ateistisen]]sen Järjen palvonnan.
* 10.6.1794 vallankumoustribunaali saa laillisen oikeuden [[kuolemantuomiokuolemanrangaistus|tuomita kuolemaan]] kuulematta todistajia.
* 26.6.1794 Ranska voittaa Itävallan joukot [[Fleuruksen taistelu]]ssa.
* 27.–28.7.1794 Robespierre kannattajineen huudetaan hiljaiseksi konventissa: "Alas”Alas tyranni!", ja heidät pidätetään. Terrorikausi päättyy. Heidät teloitetaan.
 
=== Terrorikauden jälkeen: direktoraatti ja Napoleon===
* 11.11.1794 [[Jakobiiniklubi]] suljetaan.
* 22.8.1795 [[Ranskan vuoden 1795 perustuslaki]] ratifioidaan: kaksikamarinen parlamentti, toimeenpaneva viiden direktoraatti (valtaan 2.11.1795).
* 5.10.1795 [[Napoleon Bonaparte]] tukahduttaa [[Vendémiaire-kansannousu|Pariisin kansannousun]] ja nousee armeijassa keskeiseksi.
* 4.9.1797 (”18 Fructidor”) Kolme direktoreista kaappaa vallan Napoleonin tuella. Terrorikauden toimia palautetaan käyttöön, mm. sananvapaus lakkautetaan ja pappeja vainotaan.
* 1798: lisää Napoleonin sotamenestystä: helmikuussa Rooman ja huhtikuussa Sveitsin tasavalta perustetaan Ranskan suojeluksessa. Sodat jatkuvat.
* 9.11.1799 Napoleon kaappaa vallan direktoraatilta ([[Brumairekuun 18. päivän vallankaappaus|18 Brumaire]]”).
* 24.11.1799 [[vuoden VIII perustuslaki]]: Napoleon hallitsijaksi [[Ranskan konsulaatti|konsulina]]. Ranskan suuri vallankumous on päättynyt.
 
 
==Puolueet==
Vallankumouksessa syntyivät käsitteet oikeisto ja vasemmisto, vaikka etenkään alussa ei ollut tarkkarajaisia puolueita.
 
Oikeimmalla istuivat [[feuillantit]], vähiten muutoksia kannattaneet konservatiivit, joista moni kannatti Britannian tapaista tai tasavaltalaista perustuslaillista monarkiaa.
== Kirjallisuutta ==
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Aubry, Octave | Nimeke=Ranskan suuri vallankumous. 1, Kuningasvallan tuho | Selite=(La révolution française: Destruction De La Royauté, 1942.) Suomenkielisen laitoksen toimittaneet Osmo Mäkeläinen & Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1962}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Aubry, Octave | Nimeke=Ranskan suuri vallankumous. 2, Tasavallan aika | Selite=(La révolution française: La République, 1945.) Suomenkielisen laitoksen toimittaneet Osmo Mäkeläinen & Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1962}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Haikala, Sisko & Tiainen, Jorma (toim.) | Nimeke=Ranskan suuri vallankumous 200 vuotta: Näkökulmia valistukseen ja vallankumoukseen | Selite=Jyväskylän yliopisto, historian laitos, Yleisen historian tutkimuksia 9 | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Jyväskylän yliopisto | Vuosi=1990 | Tunniste=ISBN 951-680-297-4}}
 
==Aiheesta muualla==
*[http://www.gutenberg.org/etext/9602 Francois-Auguste Mignet: History of the French Revolution from 1789 to 1814] &ndash; [[E-kirja]] [[Gutenberg-projekti]]ssa {{en}}
{{Commonscat|French Revolution}}
*[http://www.gutenberg.org/etext/9602 Francois-Auguste Mignet: History of the French Revolution from 1789 to 1814] &ndash; [[E-kirja]]sähkökirja [[Gutenberg-projekti]]ssa. {{en}}
 
{{Metatieto}}
 
70 276

muokkausta