Valtio ja vallankumous

Valtio ja vallankumous (ven. Государство и революция) eli Marxismin oppi valtiosta ja proletariaatin tehtävät vallankumouksessa vuodelta on yksi vallankumousjohtaja V. I. Leninin pääteoksia. Hän viimeisteli sen kesällä 1917 piileskellessään Venäjän viranomaisia Helsingissä. Suomalainen kommunistijohtaja O. W. Kuusinen ylisti sittemmin tätä Leninin teosta hyvin merkittäväksi ja selkeyttäväksi esitykseksi otsikon aiheesta.

Valtio ja vallankumous esittelee ”Leninin idean” ja bolševikkien pyrkimykset varsin selkeästi. Sosialismi, tuotantovälineiden ottaminen valtion haltuun, on vasta kommunistisen yhteiskunnan ensimmäinen, alempi vaihe. Siirtymäkaudella sosialismista kommunismiin tarvitaan proletariaatin diktatuuria, jossa enemmistö joutuu lannistamaan vähemmistön eli sorrettu kukistaa sortajansa. Demokratiaan ei missään vaiheessa edes pyritä, se on vain eräs välimuoto ja valtiomuoto. Kommunismi kuitenkin tähtää ”pidemmälle” eli koko valtion hävittämiseen.

Sosialismissa kukin yhteiskunnan jäsen saa yhteiskunnalta yhtä paljon kuin on sille antanut. Tämä yhdenvertaisuus näyttää jo tasa-arvolta, mutta on itse asiassa vielä epäoikeudenmukaisuutta, koska ihmiset ovat erilaisia: toinen on heikko ja tekee vähemmän työtä, toinen on voimakkaampi ja tekee enemmän ja saa silti saman verran, toisella on perhe, toisella ei, ja niin edelleen – ja silti kaikki saavat saman. Kommunistisen yhteiskunnan korkeammassa vaiheessa valtio(koneisto) on kuoletettu. Valtion sijaan on kommuuni, yhteisö, jossa saattaa olla vielä jäljellä joitakin valtiokoneistolle ominaisia piirteitä, kuitenkin ilman porvareita, sortoa tai luokkavastakohtia. Kommunismin voi tiivistää sanoihin: "Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan." Vapaus on valtion vastakohta.