Ero sivun ”Afganistanin sota” versioiden välillä

 

Maahan tuli noin 1 000 neuvostoliittolaista neuvonantajaa. Joulukuussa 1978 maata hallitseva [[Afganistanin kansandemokraattinen puolue]] kytki maan Neuvostoliiton rakentamaan liittojärjestelmään solmimalla oman 20 vuoden mittaisen YYA-sopimuksensa Neuvostoliiton kanssa.

 

Kommunistien valta ei ollut kuitenkaan maassa varmistettu. Loppuvuodesta 1978 hylättiin valtaannousun jälkeiset varovaiset ja perinteitä kunnioittavat julkilausumat. Kaikki viittaukset islamiin lopetettiin ja tilalle otettiin kommunistinen retoriikka. Maan perinteinen trikolorilippu otettiin pois käytöstä ja tilalle otettiin neuvostotyylinen punalippu.<ref name="sergejeff2011s259">Sergejeff 2011, s. 259.</ref> Kommunistit halusivat laajentaa kannatustaan kaupungeista maaseudulle aloittamalla lukutaitokampanjan sekä radikaalin maareformin.<ref name="sergejeff2011s259"/> Heidän radikaalit, monia paikallisia perinteitä rikkovat marxilaiset reforminsa kohtasivat alusta alkaen kovaa vastustusta ja mujahideen-sissit nousivat kapinaan hallitusta vastaan. Myös armeijan yksiköitä liittyi kapinallisiin. Lisäksi kommunistit olivat sisäisesti jakautuneet kahteen ryhmittymään, jotka olivat [[Nur Muhammad Taraki]]n ja [[Hafizullah Amin]]in johtama ''Khalq'' ({{k-fi|Kansa}}) sekä [[Babrak Karmal]]in johtama ''Parcham'' ({{k-fi|Lippu}}).<ref name="isby1987s4-6"/><ref>Griffiths 1981, s. 185.</ref> Tilanteen monimutkaisuutta kuvastaa se, varsinkin Pakistan ja Saudi-Arabia olivat jo pitkin 1970-lukua kasvattaneet omaa vaikutusvaltaansa alueella tukemalla islamistisia ryhmiä, jotka olivat vastustaneet Neuvostoliittoa.<ref>[http://countrystudies.us/afghanistan/108.htm countrystudies.us] Pakistan's Support of Afghan Islamists, 1975-79 {{en}}</ref>