Ero sivun ”Nurmi (Tusinan piiri)” versioiden välillä

1 349 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Kunnan pinta-ala on 138 neliökilometriä. Pohjoisessa se rajoittuu [[Kirovskin piiri]]in, idässä Tusinan piirin [[Hattula]]n kuntaan, etelässä ja lännessä Tusinan kaupunkiin ja luoteessa [[Lomkka|Lomkan]] kaupunkikuntaan. Pinta-alasta 77,8 % on osittain soistunutta metsää ja 15,9 % maatalousmaata. Suurimmat vesistöt ovat [[Pentikäisenjärvi]] ja [[Voittolanjoki]].
 
Nurmen kuntaan kuuluvat keskuskylän lisäksi [[Korkka|Korkan]] (ven. Горки, ''Gorki'') ja Savotan[[Savota (Järvisaari)|Savota]]n (Жоржино, ''Žoržino'') kylät. Entisten [[Metsäpirtti (Inkeri)|Metsäpirtin]] (Нечеперть, ''Netšepert'') ja Kylväjän (Кюльвия, ''Kjulvija'') kylien paikalla on puutarhapalsta-alueita.
 
Ruotsin vallan aikana kylässä asui [[inkeriläiset|inkerinsuomalaisia]], mutta [[Suuri Pohjan sota|Suuren Pohjan sodan]] jälkeen asukkaat pakenivat muualle, esimerkiksi Nurmesta kotoisin ollut Olli Matinpoika Julli kuoli vuonna 1709 [[Pyhtää]]llä.<ref name=Easton2013>{{Verkkoviite | Osoite = http://docplayer.fi/2284559-Jarvisaaren-suomalaiset-1702-1943-robin-easton.html | Tekijä = Robin Easton | Nimeke = Järvisaaren Suomalaiset 1702–1943 | Julkaisija = Inkerin kulttuuriseura, 2013}}</ref>
Nurmen kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1700-luvulla, jolloin keisarinna [[Elisabet (Venäjä)|Elisabet]] lahjoitti seudun maat rippi-isälleen Fjodor Dubjanskille. Myöhemmin ne kuuluivat Hattulan kartanonherroille. Kylien talonpojat olivat [[inkeriläiset|inkerinsuomalaisia]], jotka kuuluivat [[Järvisaari|Järvisaaren]] [[luterilaisuus|luterilaiseen]] seurakuntaan. Nurmi oli metsien ja soiden ympäröimä pikkukylä, johon 1800-luvulla rakennettiin Balašovin tilallissuvun metsästysmaja. [[Neuvostoliitto|Neuvostoaikana]] siellä harjoitettiin turpeen tuotantoa. Vuonna 1974 kylään rakennettiin Neuvostoliiton suurin siankasvatuskompleksi.
Nurmen kylä mainitaan Venäjällä ensimmäisen kerran 1700-luvulla, jolloin keisarinna [[Elisabet (Venäjä)|Elisabet]] lahjoitti seudun maat rippi-isälleen Fjodor Dubjanskille. Myöhemmin ne kuuluivat Hattulan kartanonherroille. Nurmi oli metsien ja soiden ympäröimä pikkukylä, johon 1800-luvulla rakennettiin Balašovin tilallissuvun metsästysmaja. Kylän talonpojat olivat venäläisiä, jotka kuuluivat [[Järvisaari|Hattulan]] ortodoksiseen seurakuntaan. 1870-luvulla alueelle alkoi saapua virolaisia [[Liivinmaan kuvernementti|Liivinmaan kuvernementista]], koska he olivat maaorjuden lakkauttamisen jälkeen jääneet ilman maata. Nurmen pohjoispuolelle oli silloin rakennettu uusi kylänosa, joka sai sittemmin nimi "Estonskij" (ven. Эстонский). Vuonna 1926 kylässä oli 55 taloa ja 225 asukkaita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.scribd.com/document/349186701/Inkerilaisten-asuttujen-paikkojen-luettelo-1926 | Nimeke = Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan}}</ref> Vuonna 1933 Nurmi kuului Estonskin kansallisen [[kyläneuvosto]]on. Kurjien olojen vuoksi kaikki paikkakunnan virolaiset lähtivät keväällä 1942, saksalaismiehityksen aikana, Viroon.<ref name=Easton2013 />
 
[[Neuvostoliitto|Neuvostoaikana]] kunnassa harjoitettiin turpeen tuotantoa. Vuonna 1974 kylään rakennettiin Neuvostoliiton suurin siankasvatuskompleksi. Kunnan kautta kulkee Kemppaalan ja Hattulan välinen R-40-maantie sekä Tusinasta Hattulaan johtava rautatie. Nurmesta on linja-autoyhteys Tusinaan.
 
Paikallisista elinkeinoista tärkein on maatalous, joka on erikoistunut sianlihan ja rehun tuotantoon. Lisäksi viljellään vihanneksia ja perunaa. Maatalousyrityksiä ovat Rjurik-Agron suursikala ja Tusinan rehuseostehdas. Kolme neljäsosaa asukkaista käy työssä kunnan ulkopuolella, heistä viidesosa [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]].
158

muokkausta