Avaa päävalikko

Muutokset

159 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
Kirjeessä mainittu välirauhansopimuksen 13. artikla velvoitti Suomea avustamaan liittoutuneita sotarikoksista syytettyjen henkilöiden pidättämisessä ja tuomitsemisessa.<ref name="Martelius164" /> Oman kertomansa mukaan Leino kysyi Saarnion mielipidettä, ja tämän mielestä heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin noudattaa määräystä ja suorittaa pidätykset.<ref name="Partanen339" /> Leino määräsi [[Helsinki|Helsingin]] poliisimestari [[Erik Gabrielsson]]in ja kaupungin poliisilaitoksen avustamaan Valpoa pidätyksissä. Myös Fjodorov valvoi ja ohjeisti toimintaa.<ref name="Martelius164" /> Viranomaiset toimivat nopeasti, ja valvontakomission nimeämät henkilöt pidätettiin kodeistaan eri puolilta Helsinkiä seuraavan yön aikana ja koottiin Valpon tiloihin Ratakadulle.<ref name="Partanen339" /> Heitä ei kuulusteltu eikä pidätyksen syytä kerrottu.<ref name="Martelius164" /> Listalla olleista [[Unto Parvilahti]] oli suljettu jo syyskuussa 1944 [[turvasäilö]]ön, ja hänet tuotiin Ratakadulle [[Katajanokan vankila]]sta.<ref>Parvilahti 1957, s. 14, 25.</ref>
 
Aikaisin seuraavan päivän aamuna pidätetyt luovutettiin valvontakomissiolle.<ref name="Partanen339" /> Heidät kuljetettiin käsiraudoissa suomalaisella poliisiautolla [[NKVD|NKVD:n]] miesten vartioimina komission käytössä olleelle [[Malmin lentoasema]]lle, jossa Ždanov oli heitä vastassa.<ref name="Martelius166">Martelius 1994, s. 166.</ref> Ždanov kysyi vankeja saattaneelta upseerilta: ”Miten operaatio sujui kokonaisuudessaan?” Upseeri vastasi: ”Hyvin.”<ref>Björkelund 1966, s. 24.</ref> Malmilta vangit lennätettiin kahdella [[DC-3]]-lentokoneella [[Moskova]]an. Yrjö Leino itse sai vasta myöhemmin päivällä tietää, että pidätetyt oli jo viety pois Suomesta.<ref name="Partanen339" /> Muistelmissaan Leino kertoi, ettei tällaisesta ollut sanallakaan puhuttu hänen ja Savonenkovin keskustelussa.<ref name="Vettenniemi345" /> Lisäksi hän sanoi antaneensa määräyksen vain pidätykseen, ei luovutukseen ulkomaille. Tutkija [[Pekka Kauppala]] on pitänyt mahdollisena, että pidätettyjen luovutuksen valvontakomissiolle olisivat suorittaneet omavaltaisesti jotkut punaisen Valpon johtohenkilöt ilman Leinon varsinaista määräystä.<ref name="Kauppala38">Kauppala 2011, s. 38–40.</ref> Myös valvontakomission brittiläiset jäsenet saivat kuulla tapahtuneesta vasta jälkikäteen ja tuomitsivat menettelyn.<ref name="Partanen339" />
 
Historiantutkija [[Erkki Vettenniemi|Erkki Vettenniemen]] mukaan Ždanovin Leinolle antama pidätys- ja luovutusmääräys ylitti valvontakomission valtuudet, joten kyseessä oli käytännössä [[ihmisryöstö]]. Leino myönsi itsekin muistelmissaan tehneensä vähintään muotovirheen, kun hän ei ollut vienyt asiaa etukäteen Suomen hallituksen käsiteltäväksi; valvontakomission oli tarkoitus olla vain yhdyselin Suomen ja Neuvostoliiton hallitusten välillä, ei antaa määräyksiä suoraan Suomen viranomaisille. Leinon mielestä kuka tahansa muu olisi kuitenkin joutunut hänen sijassaan toimimaan samoin, sillä ”valvontakomission käsky oli silloin laki”. Tapauksesta kuultuaan myös pääministeri [[J. K. Paasikivi]] ja presidentti [[C. G. E. Mannerheim]] jakoivat käytännössä saman kannan.<ref>Vettenniemi 2004, s. 346–348.</ref>
41 151

muokkausta