'''Ranskan Algeria''' ({{k-fr|Alger}} vuoteen 1839, jälkeenpäin ''Algérie'', epävirallisesti ''Algérie française''<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Clausel, M.; Leynadier, Camille|Nimeke=Histoire de l’Algérie française: précédée d'uned’une introduction sur les dominations carthaginoise, romaine, arabe et turque : suivie d'und’un précis historique sur l’empire du Maroc, Volume 3|Vuosi=1848|Sivu=|Julkaisija=H. Morel|Kieli={{fr}}}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Cappot, Jean-Gabriel|Nimeke=L’Algérie française|Vuosi=1856|Sivu=|Julkaisija=Henri Plon|Kieli={{fr}}}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=L’Algérie française...|Vuosi=1864|Sivu=|Julkaisija=Paul Dupont|Kieli={{fr}}}}</ref>, {{k-ar|الجزائر الفرنسية, ''Al-Jaza’ir al-Fransiyah''}}) oli [[Ranska]]n [[siirtomaa]] [[Afrikka|Afrikassa]]. Siirtomaa oli yksi Ranskan pitkäaikaisimmista merentakaisista alueista. Ranskan Algeriasta tuli kohde sadoilletuhansille [[eurooppa]]laisille maahanmuuttajille, jotka tunnettiin nimeltä ''colons'' ja myöhemmin nimeltä ''[[Pied-Noir|pieds-noirs]]''. Tästä huolimatta [[muslimi]]t säilyivät alueen valtaosaväkenä. Asteittain muslimiväestön tyytymättömyys poliittisen ja taloudellisen statuksensa puuttumiseen sytytti halun paremmalle poliittisille autonomialle ja lopulta itsenäisyydelle Ranskasta. Välit kahden väestön keskellä kiristyivät vuonna 1954, kun [[Algerian sota|Algerian sodan]] ensimmäiset väkivaltaiset yhteenotot saivat alkunsa. Sota päättyi vuonna 1962, johtaen Algerian kokonaiseen itsenäisyyteen.
