Wikipedia

Ero sivun ”Sisä-Mongolia” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Mongolin teksti seisomaan
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 94:
 
===Sisä- ja Ulko-Mongolian ero===
Ulko-Mongolia julistautui itsenäiseksi Kiinasta marraskuussa 1911, ja tämän liikkeen yksi päätekijöistä oli ollut Sisä-Mongolialainensisämongolialainen ruhtinas Haishan. Sisä-Mongolian lippukunnat kannattivat kuitenkin ensin Qing-dynastiaa, joka taisteli samaan aikaan tasavaltalaisia kapinallisia vastaan etelässä. Vain [[Hulunbuir]]issa mongolit karkoittivatkarkottivat kiinalaisen varuskunnan ja liittyivät väliaikaisesti Ulko-Mongoliaan. 12. helmikuuta 1912 viimeinen Qing-dynastian keisari oli syösty vallasta ja uusi tasavaltalainen johtaja [[Yuan Shikai]] pyrki vahvistamaan otettaan Sisä-Mongoliasta lähettämällä alueelle lisää joukkoja. Nyt kun Kiinaa hallitsivat [[han-kiinalaiset]] monet mongolilippukunnat alkoivat tukea Suur-Mongoliaa. Osa tuki edelleen Kiinaa, lähinnä koska Ulko-Mongolia oli tuolloin [[teokratia]]. Ulko-Mongolia yritti valloittaa Sisä-Mongolian [[Kiinan–Mongolian sota (1913–1915)|Kiinan–Mongolian sodassa]] vuosien 1912 ja 1915 välillä, mutta [[Venäjä]]n painostuksesta maa luopui lopulta suunnitelmista liittää Sisä-Mongolia Ulko-Mongoliaan.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
 
Vuonna 1914 Sisä-Mongolia jaettiin kolmeen erikoisalueeseen, joiden johdossa olivat sotilaskuvernöörit. Mongolit jaettiin hallinnollisesti edelleen lippukuntiin, kun taas kiinalaiset uudisasukkaat kuuluivat piirikuntiin. Nykyisen Sisä-Mongolian itäiset osat jaettiin [[Mantšuria]]n maakuntien kesken. Yuan Shikain kuollessa vuonna 1917 maa jakautui paikallisten sotalordien kesken. Sisä-Mongolian sotilaskuvernöörit pyrkivät kasvattamaan omaisuuttaan liittymällä näiden sotalordien joukkoihin ja tuomalla alueelle lisää kiinalaisia siirtolaisia. Tämä herätti aseellista vastarintaa etenkin [[Ordos]]in alueella, jossa toimineet aseelliset joukot tulivat tunnetuiksi nimellä [[duguilang]]. Kommunistit nousivat valtaan Ulko-Mongoliassa [[Mongolian vallankumous 1921|vallankumouksella vuonna 1921]] ja tämä vaikutti Suur-Mongolia-aatteen elpymiseen. Vuodesta 1925 eteenpäin Mongolia ja [[Neuvostoliitto]] kouluttivat sisämongolialaisia [[Sisä-Mongolian kansan vallankumouksellinen puolue|Sisä-Mongolian kansan vallankumoukselliseen puolueeseen]] kuuluneita nationalisteja, mutta tarkoituksena ollutta kapinaa ei kuitenkaan lopulta syttynyt. Kiinassa sekä [[Kiinan kommunistinen puolue|kommunistit]] että [[Kuomintang|kansallismieliset]] olivat lupailleet Sisä-Mongolialle autonomiaa, mutta kun kansallismieliset yhdistivät Kiinan vuonna 1928, annetut lupaukset unohtuivat nopeasti.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
Rivi 100:
===Japanin miehitysaika===
[[tiedosto:De Wang.jpg|150px|thumb|vasen|[[Demchugdongrub]].]]
[[Mukdenin välikohtaus|Mukdenin välikohtauksen]] jälkeen [[Japani]] miehitti Sisä-Mongolian Khorchinin ja Hulunbuirin alueet vuosina 1931-32. Vuonna 1933 he valtasivat myös Kharachinin ja Juu Udan alueet. [[Xilingol|Shiliin Gol]]issa vaikuttanut mongolijohtaja [[Demchugdongrub]] käytti Japanin muodostamaa uhkaa vaatien ja saaden autonomian keskushallinnolta. Paikalliset kiinalaiset sotilaskuvernöörit olivat kuitenkin tätä vastaan ja hankkeesta ei tullut lopulta mitään. Demchugdongrub otti lopulta vuonna 1936 vastaan sotilasapua Japanilta, mutta mongolijoukkojen menestys kiinalaisia vastaan jäi vähäiseksi ennen kuin [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Japani hyökkäsi Kiinaan]] vuonna 1937. Japanin miehityskaudella Sisä-Mongolian itäosat kuuluivat autonomisina alueina Japanin nukkevaltio [[Mantšukuo]]on. Demchugdongrub johti Japanin alaista autonomiaa Sisä-Mongolian keskiosissa. Mantšukuon alaiset mongolialueet liitettiin Demchugdongrubin Sisä-Mongoliaan vuonna 1941. Japanin miehitysaikana kiinalaisten siirtolaisten tulo tyrehtyi ja virallisina kielinä toimivat vain mongoli ja japani. ToisaltaToisaalta taas esimerkiksi ennen kommunistien kanssa yhteistyötä tehneitä nationalisteja pidätettiin.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
 
===Kiinan sisällissota===
[[tiedosto:Ulanhu1955.jpg|150px|thumb|[[Ulanfu]] valokuvassa vuodelta 1955.]]
Kiinan kansallismielisten joukot pitivät hallussaan osia Sisä-Mongoliasta aina [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppuun saakka. Alueen valtasivat Japanilta lopulta kuitenkin kiinalaisten sijaan Mongoliasta käsin edenneet neuvosto- ja mongolijoukot. Vaikka neuvostojoukot syyllistyivätkin esimerkiksi joihinkin [[Lama (uskonto)|lamojen]] murhiin ja karjan takavarikointiin, suhtauduttiin valtaukseen laajemmassa mittakaavassa myönteisesti. Toiveet Sisä- ja Ulko-Mongolian yhdistämisestä heräsivät jälleen, vaikkakin Neuvostoliiton ja Kiinan väliset sopimukset tekivät toiveen lopulta mahdottomaksi. Entisen kansan vallankumouksellisen puolueen vaikuttajat, kuten [[Khafungga]], nousivat jälleen merkittäviin asemiin alueella. Kiinan kommunistit näkivät tämän heistä itsenäisen liikkeen uhkana ja lähettivät sitä hillitsemään [[Ulanfu]]n. Ulanfu käytti diplomatiaa ja uhkailua yhdistääkseen Sisä-Mongolian kansallismieliset liikkeet oman valtansa alle. 1. toukokuuta 1947 julistettinjulistettiin perustetuksi [[Sisä-Mongolian autonominen hallinto]], jolla oli esimerkiksi oma lippunsa ja rahansa. Ulanfu toimi alueen pääministerinä. Koko Sisä-Mongolia oli kommunistien hallussa vuoteen 1949 mennessä.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
 
Vuonna 1949 Kiinan kommunistit uudistivat hallintoa ja Sisä-Mongolia uudelleennimettiin Sisä-Mongolian autonomiseksi alueeksi Ulanfun säilyttäessä kuitenkin asemansa. Alueen omat liput ja iskulauseet katosivat käytöstä. Mongolit tekivät jonkin verran vastarintaa, mutta sen luonteesta tiedetään vain vähän. Vuoteen 1952 mennessä 9&nbsp;324 henkilöä oli teloitettu vastavallankumouksellisina, ja toukokuun 1955 ja vuoden 1957 lopun välillä teloitettiin toiset 1&nbsp;788 henkilöä. Kesällä 1949 Sisä-Mongolian pääkaupunki siirrettiin [[Ulanhot|Wang-un Süme]]sta [[Zhangjiakou]]hun Pohjois-Kiinaan ja sieltä lopulta [[Hohhot]]iin. Vuosien 1954-56 välillä Sisä-Mongoliaan liitettiin siihen aiemmin kuulumattomia lippukunta-alueita kaakossa. Kiinan keskushallinto avasi alueelle uusia kaivos- ja tehdaskaupunkeja, jotka alkoivat vetää taas uusia kiinalaisia siirtolaisia alueelle. Muutosten seurauksena mongolien suhteellinen määrä alueella putosi noin 35&nbsp;%:sta vuosina 1949-54 12&nbsp;%:iin vuonna 1964.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
Rivi 187:
 
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi|Inner Mongolia}}▼
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.nmg.gov.cn/main/nmg/ | Kieli = {{zh}} | Nimeke = Virallinen sivusto | Julkaisija = Sisä-Mongolian autonominen alue}}
 
▲{{commonscat-rivi|Inner Mongolia}}
 
{{Kiinan maakunnat}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Sisä-Mongolia”