Ero sivun ”Siina Urpilainen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti siirsi Viitteet osion oikealle tasolle.
linkki
Rivi 5:
Urpilainen ja hänen vastikään vankilasta vapautunut miehensä siirtyivät joulukuussa 1931 salaa rajan yli Neuvostoliittoon. Heidän lapsensa tulivat [[Neuvosto-Karjala]]an muutamaa vuotta myöhemmin 1935 [[Ruotsi]]n kautta. Urpilainen oli 1932 naisasiainjärjestäjänä [[Tunkua]]n piirissä ja 1935–1936 [[Punainen Karjala]] -lehden toimituksessa. Hän opiskeli myös jonkin aikaa Petroskoin maatalouskorkeakoulussa mutta joutui keskeyttämään opinnot heikentyneen terveyden takia. Hän oli ennen pidätystään vielä tehdastyössä [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]issa 1937 ja työssä Vilkan punktilla 1938.
 
Urpilainen vangittiin [[4. tammikuuta]] 1938 syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta vakoilutoiminnasta. Hän sai 10 vuoden tuomion ja suoritti sen [[Karaganda]]n leirillä [[Kazakstan]]issa. Urpilainen vapautui leiriltä 1948 ja hänen maineensa puhdistettiin 1955. Vapautumisensa jälkeen hän työskenteli parin vuoden ajan [[Aunus (kaupunki)|Aunuksessa]] näyttelijä [[Toivo Lankinen (näyttelijä)|Toivo Lankisen]] perheen lastenhoitajana, mutta ei saanut vuonna 1950 lupaa muuttamuuttaa heidän mukanaan Petroskoihin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2004/arnberg.html | Nimeke = Tuntematon Siina. Kertomus Siina Urpilaisesta ja hänen perheestään | Tekijä = Amberg, Toivo | Julkaisija = Työväenliikkeen kirjasto | Ajankohta = 2004 | Viitattu = 5.8.2016}}</ref> Viimeiset vuotensa Urpilainen vietti eläkeläisenä Tsalnassa [[PrääsäTšalna]]n alueella noin 20 kilometrin päässä Petroskoistassa ja kuoli eri lähteiden mukaan joko 1962 tai 1963.
 
Urpilaisen mies Ilmari Urpilainen (1896–1938) vangittiin syytettynä vakoilusta ja teloitettiin ampumalla 22. syyskuuta 1938 Petroskoin lähellä. Myös heidän poikansa mekaanikko Taisto Urpilainen (1919–1938) teloitettiin 25. syyskuuta 1938. Sekä isän että pojan maine palautettiin 1955. Perheen kaksi muuta poikaa säilyi hengissä, toinen oli jäänyt Suomeen ja toinen pääsi palaamaan sinne.