Ero sivun ”Suprajohde” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
p Käyttäjän 85.76.71.232 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Aulis Eskola tekemään versioon.
Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 2:
'''Suprajohtavuus''' tarkoittaa ominaisuutta, jossa riittävän alhaisessa [[lämpötila]]ssa joidenkin aineiden [[resistiivisyys]] katoaa ja havaitaan [[Meissnerin ilmiö]]. Suprajohteessa [[sähkövirta]] etenee häviöttömästi ja ulkoinen magneettivuo ei pysty tunkeutumaan materiaaliin. Lämpötilan pitää olla alle kullekin suprajohteelle ominaisen kriittisen lämpötilan ''T''<sub>c</sub>. Myöskään [[sähkövirran tiheys]] ja [[magneettivuon tiheys]] eivät saa ylittää kullekin aineelle ominaista arvoa tai suprajohtavuus katoaa.
 
Suprajohtavuuden löysi hollantilainen [[HeikkiHeike Kamerlingh Onnes]] vuonna [[1911]] tutkiessaan neste[[helium]]illa jäähdytetyn [[elohopea]]n [[sähkönjohtavuus|sähkönjohtavuutta]]. Kokeessa elohopean ominaisvastus katosi äkisti 4,2&nbsp;K:n lämpötilassa.
 
Usein esitetyn hypoteesin mukaan kaikki [[metalli]]set [[alkuaine]]et muuttuvat joko [[ferromagneettisuus|ferromagneettisiksi]] tai suprajohteiksi kun [[lämpötila]]a viedään kohti [[absoluuttinen nollapiste|absoluuttista nollapistettä]] eli kohti 0&nbsp;[[kelvin|K:n]] lämpötilaa eli −273,15&nbsp;[[celsius|°C:a]]. Näin on havaittu useimpien alkuaineiden kohdalla &ndash; kummankaanlaista järjestynyttä [[olomuoto]]a ei vielä ole löydetty esimerkiksi [[kupari]]sta.