Ero sivun ”King’s X” versioiden välillä

Levytysssopimus solmittiin Megaforcen kanssa 1987. Kaksi ensimmäistä albumia ”Out of the Silent Planet” (1988) ja ”Gretchen Goes to Nebraska” (1989) keräsivät paljon positiivista kritiikkiä. King’s X:ää pidettiin yleisesti yhtenä 1990-luvun suurista nimistä, mutta levyjä ostava yleisö oli eri mieltä. Vaikka kolmas levy ”Faith Hope Love by King’s X” (1990) olikin yhtyeen kaupallisesti menestynein levy ja johti levytyssopimukseen suuren Atlanticin kanssa, alkoi yhtyeen jäseniä häiritä tuottaja Taylorin halu tuoda kristillistä tematiikka voimakkaasti esiin. Välirikko tapahtui seuraavan, epätasaisen neljännen levyn (1992) jälkeen. Yhtye etsi uutta suuntaa grungetuottaja Brendan O'Brienin johdolla. ”Dogman” (1994) on soitoltaan raadollisesti, rakenteeltaan ja soundiltaan pelkistyneempi levy, jolla ei juuri kuulu aiempia gospel-vaikutteita. Tämä heijastui myös sanoituksissa, jotka alkoivat enemmän heijastella ihmisluonteen nurjia puolia. Atlanticin panostus yhtyeeseen laski ja loppui kaupalliseti flopanneen ”Ear Candy” -levyn jälkeen. Uusi levy-yhtiö löytyi Metal Bladeltä. 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun albumit yhtye on pääosin tuottanut itse. Siinä, missä vuoden 1998 ”Tape Head” -albumi oli paluuta yhteyeen perusilmaisuun, hidastempoinen ”Please Come Home Mr. Bulbous” (2000) ja "Manic Moonlight" konelooppeineen (2001) edustavat kokeellisempaa tuotantoa. Vuoden 2003 vanhasta Edge- ja Sneak Preview-aikaisesta materiaalista uudelleenäänitetyn "Black Like Sunday" -albumin (2003) jälkeen levy-yhtiö vaihtui jälleen kerran, nyt Inside Outiksi. Onnistunut "Live All Over the Place" -livealbumi (2004) ja Michael Wagenerin tuottama "Ogre Tones" (2005) näyttävät taas kääntäneen bädin musiikillisen kurssin nousuun.

 

 

==Julkaisut==

*{{MySpace|kingsx|King’s X}}

*[http://en.wikipedia.org/wiki/King%27s_X King's X englannin kielisessä Wikipediassa]

 

{{DEFAULTSORT:Kings X}}