Ero sivun ”Luchino Visconti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) p fix |
lisätty toinen arvio, ettei Ylänen jää vallitsevaksi näkemykseksi; kh, Baconin kirjan tietoja |
||
Rivi 22:
[[Kuva:Ossessione.jpg|thumb|250px|Viscontin läpimurtoelokuva Ossessionen juliste.]]
'''Luchino Visconti''' ([[2. marraskuuta]] [[1906]] [[Milano]] – [[17. maaliskuuta]] [[1976]] [[Rooma]]) oli [[italia]]laisen elokuvan keskeisimpiä ohjaajia
[[Helena Ylänen|Helena Yläsen]] mukaan ”kommunisti ja aristokraatti” Visconti on ollut ehkä omimmalla maaperällään luodessaan laajoja, historiallisia ja usein oopperamaisia draamoja maailman mahtavien rapautuvasta elämästä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Ylänen, Helena | Otsikko=James Deanista Kati Outiseen eli viisi elokuvaa nuoruudesta | Julkaisu=Lasipalatsi-lehti | Vuosi=2009 | Numero=3 | Sivut=16}}</ref> Kuitenkin esimerkiksi [[Henry Bacon]] sanoo Visconti-kirjassaan, että mahtavat spektaakkelit olivat Viscontin taiteellinen umpikuja.<ref>Bacon, s. 52 "Although Many of his productions at this time, particularly the grand spectacles, were successful and helped Visconti become internationally known, they were an artistic dead-end."</ref>
==Elämä==
Visconti oli tunnetun [[Visconti-suku|Visconti-suvun]] jälkeläinen. Suku hallitsi aikoinaan [[Milano]]a ja Pohjois-Italiaa, ja hän itse oli Modronen herttua. Luchinon perhe oli Pohjois-Italian rikkaimpia. Isä oli Giuseppe Visconti (Milano, 1879–1941) ja äiti oli Carla Esba, kuuluisan farmaseuttisen yrityksen omistaja. Luchinolla oli kaikkiaan kuusi sisarusta. Sisar Umberta Visconti avioitui dokumentaristin ja ohjaajan Renzo Avanzon kanssa, ja toisen avioliiton hän solmi säveltäjä ja orkesterinjohtaja Franco Manninon kanssa, joka työskenteli yhteistyössä useiden Viscontin filmien tekemisessä. Veli Luigi Visconti avioitui näyttelijä Laura Adanin kanssa.
Luchino suoritti asevelvollisuutensa Pinerolon ratsuväen aliupseerina. Hän vietti keskeisen nuoruutensa kasvattamalla hevosia omalla maatilallaan. Hän harrasti myös [[ooppera]]a, josta hän sai runsaasti vaikutteita. Perheellä oli tarjota paljon harrastamisen mahdollisuuksia, sillä isä oli teatteri [[Teatro alla Scala]]n suurin tukija ja siksi perheellä oli käytössään oma aitio teatterissa. Äidin salongissa kävivät useat aikakauden merkkihenkilöt, muiden muassa kapellimestari [[Arturo Toscanini]], säveltäjä [[Giacomo Puccini]] ja kirjailija [[Gabrile D’Annunzio]].
Rivi 37:
Visconti onnistui tutustumaan joukkoon nuoria intellektuelleja ja kriitikoita toimiessaan avustajana [[Cinema (lehti)|''Cinema'']]-lehdessä, jonka oli perustanut [[Italia]]n diktaattorin [[Benito Mussolini]]n poika Vittorio. Hän aloitti yhteistyönsä [[Roberto Rossellini]]n kanssa. Näissä merkeissä hän kohtasi myös todennäköisesti elokuvaohjaaja [[Federico Fellini]]n. Yhdessä Gianni Puccinin, Antonio Pietrangelin ja [[Giuseppe De Santis]]in kanssa Visconti kirjoitti käsikirjoituksen ensimmäiseen elokuvaansa ''[[Riivaajat (elokuva)|Riivaajat]]'' (1943). Elokuvaa pidetään ensimmäisenä [[Neorealistinen elokuva|neorealistisena elokuvana]]. Se perustui [[James Cain]]in useasti filmattuun teokseen ''The Postman Always Rings Twice''. Elokuvan pääroolissa oli [[Clara Calamai]], joka oli viime hetkellä tullut [[Anna Magnani]]n tilalle. Vuonna 1948 Visconti käsikirjoitti ja ohjasi elokuvan ''[[Maa järisee]]'' (''La terra trema''), joka perustui mekaanikko Ginon elämästä kertovaan [[Giovanni Verga]]n romaaniin ''I Malavoglia''.
Visconti oli yksi harvoista neorealistisista ohjaajista, jotka onnistuivat työskentelemään koko 1950-luvun ajan. Hän kylläkin siirtyi genren ulkopuolella vuonna 1954 valmistuneella elokuvallaan ''[[Senso]]'', joka oli kuvattu Technicolor-värijärjestelmällä. Elokuva sijoittuu vuoteen 1866, jolloin Italia oli yhdistymässä miehittäjävaltioiden ja pienten ruhtinaskuntien muodostamasta hajanaisesta niemimaasta yhdeksi kansakunnaksi. Tapahtumapaikkana on [[Itävalta-Unkari]]n kaksoismonarkian hallitsema [[Veneto]]n alue. Tarina perustuu [[Camillo
Vuonna 1957 Visconti voitti [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlien]] Hopeisen leijonan elokuvallaan ''[[Valkeat yöt (vuoden 1956 elokuva)|Valkeat yöt]]''. Kyseessä oli [[
Visconti oli myös kuuluisa näytelmäohjaaja. Eritoten
Elokuvaohjaajana Visconti palasi uudelleen neorealismin pariin vielä 1960-luvullakin. ''[[Rocco ja hänen veljensä]]'' kertoo
Elokuva ''[[Tiikerikissa (elokuva)|Tiikerikissa]]'' valmistui vuonna 1962, ja se perustui [[Giuseppe Tomasi di Lampedusa]]n samannimiseen romaaniin, joka oli kirjoittajansa ainoa, postuumina julkaistu teos. Elokuva käsittelee lähes samaa aihetta kuin ''Senso'', Italian yhdistymisen vaikeutta, mutta katsottuna Italian eteläisen osan,
Vuonna 1969 valmistui Viscontin elokuva ''[[Kadotetut (elokuva)|Kadotetut]]'', josta hän
Viimeisinä elinvuosinaan hän käytti elokuviensa päätähtenä [[Helmut Berger]]iä,
===Kuolema===
Visconti kuoli [[Rooma]]ssa sydänkohtaukseen 69-vuotiaana. Hän oli adoptoinut Helmut Bergerin,
== Filmografia ==
Rivi 84:
*''Alla ricerca di Tadzio'' (1970), elokuvan ''Kuolema Venetsiassa'' pääosan esittäjän etsintä.
==
* ''Parenti terribili'' (Kauheat vanhemmat), [[Jean Cocteau]] (1945)
* ''Quinta colonna'' (Viides kolonna), [[Ernest Hemingway]] (1945)
Rivi 162 ⟶ 161:
== Lähteet ==
* Henry Bacon, [https://books.google.fi/books?id=RM5BV5F8bCYC&pg=PA5 Visconti: Explorations of Beauty and Decay]
{{Viitteet}}
==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Henry Bacon
== Aiheesta muualla ==
| |||