Avaa päävalikko

Muutokset

593 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
lisätty toinen arvio, ettei Ylänen jää vallitsevaksi näkemykseksi; kh, Baconin kirjan tietoja
[[Kuva:Ossessione.jpg|thumb|250px|Viscontin läpimurtoelokuva Ossessionen juliste.]]
 
'''Luchino Visconti''' ([[2. marraskuuta]] [[1906]] [[Milano]] – [[17. maaliskuuta]] [[1976]] [[Rooma]]) oli [[italia]]laisen elokuvan keskeisimpiä ohjaajia. Hän oli tunnetun [[Visconti-suku|Visconti-suvun]] jälkeläinen. Suku hallitsi aikoinaan [[Milano]]a ja Pohjois-Italiaa, ja hän itse oli Modronen herttua. Visconti on tunnettu erityisesti historiallisista ja yhteiskunnallisista aiheistaan.
 
[[Helena Ylänen|Helena Yläsen]] mukaan ”kommunisti ja aristokraatti” Visconti on ollut ehkä omimmalla maaperällään luodessaan laajoja, historiallisia ja usein oopperamaisia draamoja maailman mahtavien rapautuvasta elämästä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Ylänen, Helena | Otsikko=James Deanista Kati Outiseen eli viisi elokuvaa nuoruudesta | Julkaisu=Lasipalatsi-lehti | Vuosi=2009 | Numero=3 | Sivut=16}}</ref> Kuitenkin esimerkiksi [[Henry Bacon]] sanoo Visconti-kirjassaan, että mahtavat spektaakkelit olivat Viscontin taiteellinen umpikuja.<ref>Bacon, s. 52 "Although Many of his productions at this time, particularly the grand spectacles, were successful and helped Visconti become internationally known, they were an artistic dead-end."</ref>
 
==Elämä==
Visconti oli tunnetun [[Visconti-suku|Visconti-suvun]] jälkeläinen. Suku hallitsi aikoinaan [[Milano]]a ja Pohjois-Italiaa, ja hän itse oli Modronen herttua. Luchinon perhe oli Pohjois-Italian rikkaimpia. Isä oli Giuseppe Visconti (Milano, 1879–1941) ja äiti oli Carla Esba, kuuluisan farmaseuttisen yrityksen omistaja. Luchinolla oli kaikkiaan kuusi sisarusta. Sisar Umberta Visconti avioitui dokumentaristin ja ohjaajan Renzo Avanzon kanssa, ja toisen avioliiton hän solmi säveltäjä ja orkesterinjohtaja Franco Manninon kanssa, joka työskenteli yhteistyössä useiden Viscontin filmien tekemisessä. Veli Luigi Visconti avioitui näyttelijä Laura Adanin kanssa.
 
Luchino suoritti asevelvollisuutensa Pinerolon ratsuväen aliupseerina. Hän vietti keskeisen nuoruutensa kasvattamalla hevosia omalla maatilallaan. Hän harrasti myös [[ooppera]]a, josta hän sai runsaasti vaikutteita. Perheellä oli tarjota paljon harrastamisen mahdollisuuksia, sillä isä oli teatteri [[Teatro alla Scala]]n suurin tukija ja siksi perheellä oli käytössään oma aitio teatterissa. Äidin salongissa kävivät useat aikakauden merkkihenkilöt, muiden muassa kapellimestari [[Arturo Toscanini]], säveltäjä [[Giacomo Puccini]] ja kirjailija [[Gabrile D’Annunzio]].
Visconti onnistui tutustumaan joukkoon nuoria intellektuelleja ja kriitikoita toimiessaan avustajana [[Cinema (lehti)|''Cinema'']]-lehdessä, jonka oli perustanut [[Italia]]n diktaattorin [[Benito Mussolini]]n poika Vittorio. Hän aloitti yhteistyönsä [[Roberto Rossellini]]n kanssa. Näissä merkeissä hän kohtasi myös todennäköisesti elokuvaohjaaja [[Federico Fellini]]n. Yhdessä Gianni Puccinin, Antonio Pietrangelin ja [[Giuseppe De Santis]]in kanssa Visconti kirjoitti käsikirjoituksen ensimmäiseen elokuvaansa ''[[Riivaajat (elokuva)|Riivaajat]]'' (1943). Elokuvaa pidetään ensimmäisenä [[Neorealistinen elokuva|neorealistisena elokuvana]]. Se perustui [[James Cain]]in useasti filmattuun teokseen ''The Postman Always Rings Twice''. Elokuvan pääroolissa oli [[Clara Calamai]], joka oli viime hetkellä tullut [[Anna Magnani]]n tilalle. Vuonna 1948 Visconti käsikirjoitti ja ohjasi elokuvan ''[[Maa järisee]]'' (''La terra trema''), joka perustui mekaanikko Ginon elämästä kertovaan [[Giovanni Verga]]n romaaniin ''I Malavoglia''.
 
Visconti oli yksi harvoista neorealistisista ohjaajista, jotka onnistuivat työskentelemään koko 1950-luvun ajan. Hän kylläkin siirtyi genren ulkopuolella vuonna 1954 valmistuneella elokuvallaan ''[[Senso]]'', joka oli kuvattu Technicolor-värijärjestelmällä. Elokuva sijoittuu vuoteen 1866, jolloin Italia oli yhdistymässä miehittäjävaltioiden ja pienten ruhtinaskuntien muodostamasta hajanaisesta niemimaasta yhdeksi kansakunnaksi. Tapahtumapaikkana on [[Itävalta-Unkari]]n kaksoismonarkian hallitsema [[Veneto]]n alue. Tarina perustuu [[Camillo BonitonBonito]]n romaaniin. Tässä filmissäelokuvassa Visconti yhdistää realismin ja romantiikan ja siten johdattaa katsojan pois neorealismista. Tätä filmiäelokuvaa ovat jotkut kriitikot väittäneet kaikkein viscontimaisimmaksi elokuvaksi.
 
Vuonna 1957 Visconti voitti [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlien]] Hopeisen leijonan elokuvallaan ''[[Valkeat yöt (vuoden 1956 elokuva)|Valkeat yöt]]''. Kyseessä oli [[FeodorFjodor Dostojevski]]n novelliin pohjautuva tulkinta rakkaudesta. Elokuvan tärkeissä rooleissa olivat [[Marcello Mastroianni]], [[Maria Schell]], [[Jean Marais]] ja [[Clara Calamai]]. Livornon kaupunki Italiassa oli inspiroinut ohjaajaa, ja hän oli rakentanut sen Italian elokuvakeskukseen [[Cinecitta]]an.
 
Visconti oli myös kuuluisa näytelmäohjaaja. Eritoten vuosienvuosina 1946 ja 1960 välisenä aikana1946–1960 hän ohjasi lukuisia töitä Rina Morelli-Paolo Stoppa Companylle; mukana oli myös [[Vittorio Gassman]]. Myös ooppera kuului hänen työsarkaansa, ja hänen kaikkein kuuluisin hänen ohjauksensa lienee [[Donizetti]]n ''[[Anna Bolena]]'', joka esitettiin [[Teatro alla Scala|La Scalassa]] vuonna 1957. Pääosassa esiintyi itse [[Maria Callas]], jonka laulamista oopperoista hän ohjasi myös ''La Sonnambulan'' sekä ''La Traviatan''.
 
Elokuvaohjaajana Visconti palasi uudelleen neorealismin pariin vielä 1960-luvullakin. ''[[Rocco ja hänen veljensä]]'' kertoo Etelä-Italialaisestaeteläitalialaisesta perheestä, joka on muuttanut Milanoon paremman elämän toivossa. Geoffrey Nowell-Smith on todennut: ”Visconti ilman realismia on sama kuin Lange ilman ekspressionismia ja Eisenstein ilman formalismia…”.
 
Elokuva ''[[Tiikerikissa (elokuva)|Tiikerikissa]]'' valmistui vuonna 1962, ja se perustui [[Giuseppe Tomasi di Lampedusa]]n samannimiseen romaaniin, joka oli kirjoittajansa ainoa, postuumina julkaistu teos. Elokuva käsittelee lähes samaa aihetta kuin ''Senso'', Italian yhdistymisen vaikeutta, mutta katsottuna Italian eteläisen osan, ja eritoten Sisilian, kautta katsottuna. Tarina kuvaa uuden ja vanhan törmäämistäyhteentörmäystä monella tasolla, niin rakkaudessa kuin yhteiskunnassakin. Vanha ruhtinas pitäytyy entisessä, vaikka uusi aika ja Italian yhdistyminen on jo läsnä. Luokkarajat rikkova rakkaus kruunaa kaiken. Rooleissa nähdään [[Burt Lancaster]], [[Claudia Cardinale]] sekä [[Alain Delon]]. Elokuva voittisai [[Kultainen palmu|Kultaisen palmun]] [[Cannesin elokuvajuhlat|Cannesin elokuvajuhlilla]]. Kirjailija [[Alberto Moravia]] on todennut, että ''Tiikerikissa'' on Viscontin elokuvista puhtain, tasapainoisin ja todellisin.
 
Vuonna 1969 valmistui Viscontin elokuva ''[[Kadotetut (elokuva)|Kadotetut]]'', josta hän saioli Oscar-ehdokkuudenehdokkaana parhaasta ohjauksesta. Elokuva kertoo vauraan saksalaisen teollisuusperheen hajoamisesta ja [[Kansallissosialismi|natsismiin]] sortumisesta. Tässä elokuvassa tulee hyvin esille ohjaajan esteettiset pyrkimykset, dekadenssi ja puhdas kauneus.
 
Viimeisinä elinvuosinaan hän käytti elokuviensa päätähtenä [[Helmut Berger]]iä, elokuviensa päätähtenä;esimerkiksi ''Kadotetuissa'' ja ''Ludvig II:ssa'', kuin myös elokuvassa ''Intohimo ja väkivalta'', jossa kuvataan fasismin nousua aikakauden, eli 1970-luvun, Italiassa. Elokuvassa on myös vahva panos Burt Lancasterilta. Viscontin viimeinen elokuva oli ''Rakkautta Roomassa'', jossa kuvataan uskottomuutta.
 
===Kuolema===
Visconti kuoli [[Rooma]]ssa sydänkohtaukseen 69-vuotiaana. Hän oli adoptoinut Helmut Bergerin, jollajolle hän jätti arvonnimensä ja omaisuutensa. [[Ischia]]n saarella, [[Napolinlahti|Napolinlahdella]], on Viscontin muistolle pyhitettyomistettu museo.
 
== Filmografia ==
*''Alla ricerca di Tadzio'' (1970), elokuvan ''Kuolema Venetsiassa'' pääosan esittäjän etsintä.
 
== TeatrografìaTeatteriohjaajana ==
=== Teatteriohjaajana ===
* ''Parenti terribili'' (Kauheat vanhemmat), [[Jean Cocteau]] (1945)
* ''Quinta colonna'' (Viides kolonna), [[Ernest Hemingway]] (1945)
 
== Lähteet ==
* Henry Bacon, [https://books.google.fi/books?id=RM5BV5F8bCYC&pg=PA5 Visconti: Explorations of Beauty and Decay]
{{Viitteet}}
 
==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Henry Bacon, Henry | Nimeke=Tiikerikissan aika. Luchino Viscontin elämä ja elokuvat | Selite=Julkaisija: Suomen elokuva-arkisto | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=VAPK-kustannus | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-37-0759-8}} Teoksen englanninkielinen laitos ''Visconti: Explorations of Beauty and Decay'' on siitä laajennettu ja päivätetty versio.<ref> Bacon, s. 5</ref>
 
== Aiheesta muualla ==
45 788

muokkausta