Ero sivun ”Juhani Raattamaa” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Nimivaihtoehdolle ei lähdettä; AM:stä muut pois, koska sivustojen ylläpitäjät ovat hämärän peitossa
p kh
Rivi 6:
Juhani Raattamaa syntyi [[Ruotsi]]ssa [[Kaaresuvanto|Kaaresuvannon]] pitäjässä 12. syyskuuta [[1811]]. Vanhemmat olivat pienviljelijöitä. Heidän perheeseensä syntyi kuusi lasta. Veljeksistä Pekasta, Juhanista ja Erkistä tuli myöhemmin lestadiolaissaarnaajia.
 
Hän asui samalla paikkakunnalla, jolla [[Lars Levi Laestadius]] toimi pappina, ja tutustui tähän ollessaan 18-vuotias. Hän kävi Laestadiuksen pitämillä ehtoollisilla. Laestadius valitsi Raattamaan [[katekeetta|katekeetaksi]] vuonna [[1830]] pitämään katekismuskoulua lapsille. Laestadius kirjoittaa uudesta katekeetastaan näin: ''"Jollei tuota kirottua viinaa olisi ollut saatavissa, niin olisi Raattamaa jo siihen aikaan ollut koko Lapinmaan etevin katekeetta. Mutta mainittu myrkky pilasi kokonaan miehen"''.<ref name="zidbeck">Zidbeck 1985, s. 16.</ref> Raattamaa kirjoittaakin myöhemmin ikävuosien 24:stä 30:neeneen olleen ''"häpeällisten töiden sumentamaa aikaa"''.<ref name="zidbeck"/>
 
== Omantunnon herätys ja parannuksen armo ==
Rivi 12:
Raattamaan omatunto koki uuden herätyksen jouluna [[1844]] samaan aikaan Laestadiuksen hengellisen murroksen aikoihin. Hän löysi maantieltä lompakon, jonka palautti omistajalleen. Hän kuitenkin vaati kolmasosaa löydetyn rahamäärän arvosta, mihin lompakon omistaja ei suostunut. Lompakon omistaja väitti osan rahoista kadonneen. Raattamaa kertoi tapauksesta Laestadiukselle, joka läksytti tätä ahneudesta ja itserakkaudesta.
 
Laestadius oli opettanut heränneitä rukoilemaan "armonmerkkiä", eli kokemusta siitä, että Jumala on heille armollinen ja antaa synnit anteeksi. Raattamaa koki anteeksiantamuksen [[1846]] kirkossa kuunnellessaan Laestadiuksen saarnaa. Hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan tapauksesta seuraavaa:
 
{{sitaatti|Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman. Minä uskoin synnit anteeksi vuotaneessa ja priiskuvaisessa veressä, josta myös seurasi ylösnousseen ja elävän Herran Jeesuksen tunteminen. Se, jota etsin kaukaa, se olikin läsnä ja vaikutti ilon ja rauhan sielussani. Olin ennenkin mielestäni uskonut, että Jeesus on kuollut ja kuolleista ylösnoussut, mutta nyt häpesin epäuskoani ja havaitsin, etten olekaan ennen sydämestäni uskonut.}}
Rivi 19:
Herätysten alettua 1840-luvun jälkipuoliskolla Ruotsissa oli voimassa [[konventikkeliplakaatti]], joka kielsi maallikkojen pitämän hengelliset kokoukset. Konventikkeliplakaattia kierrettiin seurakunnan Lähetyskoulujen ja pyhärukousten avulla. Raattamaa ei aluksi opettanut aikuisia, vaan piti lapsille katekismuskoulua eli lähetyskoulua, jonka jälkeen hän illalla puhui myös koulutalolle kokoontuneille vanhemmille. Pyhärukous oli paikallisseurakunnan "sanajumalanpalvelus", joita vietettiin maallikkovoimin kirkolta kaukana olevissa kylissä. Seurakunta asetti pyhärukousten pitäjät, joiden vastuulla rukousten pitäminen oli. Näin [[lestadiolaisuus]] lähti leviämään laajemmalle.
 
Myöhemmin Raattamaa vapautettiin koulunopettajan toimesta ja ylennettiin koulumestariksi, ja hän alkoi saarnata ympäri [[Lappi]]a. Hän saarnasi koulumestarin ominaisuudessa yhteistyössä Laestadiuksen kanssa ja kävi tämän luona noin kahdesti vuodessa kertomassa toiminnastaan. Raattamaa vietti koulumestarin matkoilla viikkoja ja jopa useita kuukausia. Hänestä tulikin varsin tunnettu saarnaaja lestadiolaisten keskuudessa. Juhani Raattamaata on kutsuttu Perä-Pohjolan Paavaliksi ja Pohjolan suurimmaksi maallikkosaarnaajaksi. Raattamaa kirjoitti paljon kirjeitä heränneille, ja Laestadiuksen kuoleman jälkeen häneltä kysyttiin neuvoja erilaisiin asioihin. Hän osasi Raamattua hyvin. Kirjeitä häneltä on säilynyt runsaat 300.
 
Raattamaa käytti paljon niin sanottuja taivaan valtakunnan avaimia, joiden merkitystä vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan edelleen. Hän suositteli niiden käyttöä myös Laestadiukselle, joka kuitenkin käytti niitä paljon varovammin, koska pelkäsi armovarkaita.
Rivi 25:
== Lestadiolaisuuden hajaantumista estämässä ==
 
Raattamaa yritti estää turhaan viimeisinä elinvuosinaan jo alkanutta hajaantumiskehitystä. Lestadiolaisuus hajaantui hänen viimeisinä vuosinaan esikois-ryhmään ja vanhoillislestadiolaiseen ryhmään. Raattamaan opetus ja toiminta on ollut niin moniselitteistä, että useampi lestadiolaisryhmä voi katsoa noudattavansa hänen näkemyksiään.{{lähde}} Raattamaan auktoriteettiasemasta Erkki-Antti Juhonpietin mielessä on osoituksena hänen kirjeensä. [[Erkki Antti Juhonpieti]] varoittaa kirjeessään [[Norja]]an ottamasta vastaan saarnaajia, jotka eivät ole yhteistyössä Juhani Raattamaan ja muiden lestadiolaissaarnaajien kanssa: ''"Älkää ottako muukalaisia ääniä vastaan, vaikkapa kuinka kauniilta kuulostaisit, sillä te tiedätte, että Juhani Raattamaa on jälkeen Laestadiuksen säilyttäny puhtaan opin hänen työkumppaneittensa kanssa."'' Näitä lestadiolaisuudessa yleisesti hyväksyttyjä seurakuntavanhimpia olivat Raattamaan lisäksi [[Erkki Antti Juhonpieti]], [[Antin-Pieti]], [[Ies-Pieti]], [[Isak Poromaa]], Paulus Palovaara, [[Henrik Parkajoki]] (Parka-Heikki), [[Pekka Raattamaa]], [[Iisakki Huhtasaari]] ja [[Joonas Purnu]].
 
== Viimeiset hetket ==
Rivi 33:
{{sitaatti|Hän oli sängyssä yli viikon. Viimeisenä yönä kysyin häneltä: "minne sinua sattuu?" Hän vastasi: "Minulla ei ole kipuja missään, voin hyvin." Hänen viimeisinä tunteinaan luin hänelle kirjeitä ja terveisiä kristityiltä ja hän sanoi kuulevansa ne ja pyysi vastaamaan heille: "Herra siunatkoon heitä kaikkia". Sitten hän nukahti ihanaan uneen.}}<ref>The Last Moments of Juhani Raattamaa, May 15, 1899, Karoliina Raattamaa [http://users.erols.com/ewheaton/laest1.htm#juhani]</ref>
 
Raattamaan hautajais-saattueenhautajaissaattueen kerrotaan olleen noin kahden kilometrin pituinen. Raattamaan hautakiveen kirjoitettiin: "Ensimmäinen saarnaaja hengellisestä liikkeestä".
 
== Lähteet ==