Ero sivun ”Venäjän historia” versioiden välillä

Kasaarit olivat turkinsukuista väestöä, joka asutti Volgan alajuoksun aroalueita [[Mustameri|Mustanmeren]] ja [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] välissä 600–1200-luvuilla. 700-luvulla kasaarien yläluokka kääntyi juutalaisuuteen. [[Itil (kaupunki)|Itil]] nykyisen [[Astrahan]]in lähellä oli heidän valtakuntansa pääkaupunki. Lakiensa, suvaitsevaisuutensa ja kansainvälisyytensä ansiosta kasaarit muodostivat tärkeimmän taloudellisen yhteyden [[Itämeri|Itämeren]] alueen ja [[Bagdad]]in islamilaisen [[abbasidit|abbasidikalifaatin]] välille. 700–800-luvuilla monet itäslaavilaiset heimot maksoivat veroja kasaareille. Heidän vaikutusvaltansa alkoi vähetä, kun varjagisoturi Oleg siirtyi Novgorodista etelään, karkotti kasaarit [[Kiova]]sta ja perusti [[Kiovan RusinRus]]in noin vuonna 880. Kasaarien vaikutusvalta väheni edelleen 900-luvulla slaavien ja turkinsukuisten paimentolaisten maahantunkeutumisen myötä.

[[Kuva:Novgorod Russia-v1-p98.jpg|thumb|270px|left|Novgorod 1800-luvulla.]]

[[Daniel (Venäjä)|Daniel Aleksandrovitš]], [[Aleksanteri Nevski]]n nuorin poika, perusti [[Moskova]]n kaupungin pohjalle Moskovan ruhtinaskunnan, joka myöhemmin yhdisti Venäjän. Moskovan nousua edesauttoi edullinen sijainti jokien suhteen ja metsien ja suoalueiden tarjoama suoja, mutta päätekijä oli sen yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa. Mongolit nimittivät Moskovan hallitsijat suuriruhtinaiksi ja antoivat näille oikeuden kerätä veroa muilta ruhtinaskunnilta. Myöhemmin ruhtinaskunnan etuoikeuksia yhä lisättiin tekemällä siitä Venäjän ortodoksisen kirkon keskus. <!-- Merkittävä tekijä tässä vaiheessa oli se, että Mongolitmongolit vaativat veronsa hopeassa. Omia hopeavaroja ei vielä riittävästi tunnettu, joten ne jouduttiin ostamaan läntisestä Euroopasta ja antamaan eteenpäin verottajalle. Kun Mongolivaltamongolivalta alkoi pienentyä ja hävitä, tuo verotus kuitenkin "jäi päälle" pysyi voimassa, ja se nosti Moskovan alueen erittäin vauraaksi ja ohi muiden alueiden. lähde, selkeytys -->

[[Kuva:X1-109 1.jpg|thumb|240px|[[Iivana Julma]]n aikainen taistelu.]]

Hallitsijan itsevaltaisuus sai huippunsa [[Iivana IV Julma]]n hallituskaudella (1547&ndash;1584). Pitkän valtakautensa aikana Iivana IV liitti alueeseensa Volgan rannoilla sijainneet tataarien kaanikunnat ([[Kazanin kaanikunta|Kazanin]] ja [[Astrahanin kaanikunta|Astrahanin]]) ja muutti Venäjän monikansalliseksi valtioksi, jossa oli nyt myös merkittävä määrä islaminuskoisia. Iivana IV sääti uuden lakikokoelman, perusti ensimmäisen Venäjän feodaalihallinnon edustuselimen ja myönsi maaseudun alueille paikallisen itsehallinnon.<ref name=solovyov>{{cite book|last=Solovyov|first=Sergey|title=History of Russia from the Earliest Times|publisher=AST|date=2001|location=pp.562–604, volume 6|isbn=5170021429}}</ref><ref>{{cite book|last=Skrynnikov|first=R.|title=Ivan the Terrible|publisher=Academic Intl Pr (March 1981)|date=1981|location=p.58|pages=219|isbn=0875690394}}</ref> Iivana IV:n valtakautta varjosti kuitenkin pitkä ja epäonnekas [[Liivinmaan sota]], jossa Venäjä taisteli [[Puola-Liettua|Puolaa]], [[Liettuan suuriruhtinaskunta|Liettuaa]] ja [[Ruotsi]]a vastaan päästäkseen Itämeren rannikoille ja sen myötä paremmin käsiksi kaupankäyntiin meriteitse.<ref>{{cite book|last=Solovyov|first=Sergey|title=History of Russia from the Earliest Times|publisher=AST|date=2001|location=v.6, pp.751–908|isbn=5170021429}}</ref> Sama tarkoitus oli diplomatialla Englannin [[Elisabet I|Elisabetin]]in suuntaan: Englantilaisetenglantilaiset perustivat [[Vienanmeri|Vienanmerelle]] merireitin ja saivat Venäjällä tilapäisen kauppamonopolin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Isabel de Madariaga | Nimeke = Iivana Julma| Vuosi = 2009| Luku = VII| Sivu = 139–157| Selite = 2. painos| Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Gummerus| Tunniste = ISBN 978-951-20-8111-0| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.12.2015 | Kieli = }}</ref>. Sotatappiot, epidemiat ja katokaudet<ref>Borisenkov E, Pasetski V. The thousand-year annals of the extreme meteorological phenomena. ISBN 5-244-00212-0, p.190</ref> heikensivät valtiota, ja [[Krimin kaanikunta|Krimin tataarit]] onnistuivat polttamaan Moskovan vuonna 1571.<ref>{{cite book|last=Solovyov|first=Sergey|title=History of Russia from the Earliest Times|publisher=AST|date=2001|location=v.6, pp.751–809|isbn=5170021429}}</ref> Iivana Julman poikien kuolema sekä [[nälänhätä]] vuosina 1601–1603<ref>''Nighttime temperatures in all summer months, often below freezing, wrecked crops.'' Borisenkov E, Pasetski V. The thousand-year annals of the extreme meteorological phenomena. ISBN 5-244-00212-0, p.190</ref> johtivat maan sisällissotaan ja ulkovaltojen sekaantumiseen 1600-luvun alkupuolen "[[sekasorron aika]]na".<ref>{{cite book|last=Solovyov|first=Sergey|title=History of Russia from the Earliest Times|publisher=AST|date=2001|location=v.7, pp.461–568|isbn=5170021429}}</ref>