Ero sivun ”Progressiivinen vero” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
historiatieto johdannosta historiaosioon
Rivi 2:
 
Progressiivisen verotuksen keskeisenä ajatuksena on sovittaa verot veronmaksajien maksukykyyn. Progressiivista verotusta puolustetaan usein sen tulonjakoa tasaavan ominaisuutensa vuoksi sekä [[hyvinvointitaloustiede|hyvinvointitaloustieteeseen]] nojaavilla argumenteilla.
 
Vuonna 1848 [[Karl Marx]] ja [[Friedrich Engels]] esittivät teoksessa ''[[Kommunistinen manifesti]]'' korkean progressiivisen veron.
 
==Määritelmiä==
Rivi 12 ⟶ 10:
==Progressiivinen verotuksen historiaa==
{{Neutraalius|varmasti myös saanut vastustusta?}}
Progressiivinen tulovero on saanut kannatusta monilta taloustieteilijöiltä ja muilta yhteiskuntatieteilijöiltä. Ensimmäisenä siihen viittasi taloustieteen isänä pidetty [[Adam Smith]] teoksessaan Kansojen varallisuus (1776). Vuonna 1848 [[Karl Marx]] ja [[Friedrich Engels]] esittivät teoksessa ''[[Kommunistinen manifesti]]'' korkean progressiivisen veron.
 
1900-luvulla veroprogressio eteni pisimmälle anglosaksisissa maissa. Yhdysvallat siirtyi progressiiviseen tuloverotukseen 1913. Maa kulki veroprogression eturintamassa ja siellä nähtiinkin ensimmäiset yli 70 prosentin verokannat, aluksi tuloverotuksessa (1919) ja myöhemmin perintöverotuksessa (1937). Ylin tuloverokanta laski 1920-luvulla, mutta vuonna 1937 se korotettiin 79 prosenttiin, vuonna 1942 edelleen 88 prosenttiin ja vuonna 1944 peräti 94 prosenttiin. Toisen maailmansodan jälkeen ylin verokanta pysyi 90 prosentin tuntumassa 1960-luvun puoliväliin. Sen jälkeen se vakiintui 70 % paikkeille aina 1980-luvun alkuun asti. Vuosina 1932–1980 liittovaltion tuloveron ylin verokanta oli keskimäärin 81 %.<ref>Piketty, s. 461–462</ref>