[[1960-luku|1960-luvun]] alkupuolella 18-vuotias Seija Simola esiintyi Leo Lindblomin yhtyeen solistina. Hänen seuraava kiinnityksensä oli [[Erkki Valaste]]en orkesterissa. Ensimmäinen single ''Kun”Kun hämärtäähämärtää” / Suurkaupungin”Suurkaupungin valot''valot” ilmestyi vuonna [[1966]]. Vuonna [[1969]] julkaistiin italialaisiskelmät ''Kun”Kun aika on''on”, ''Sulle”Sulle silmäni annan''annan” ja ''Rakkaus”Rakkaus kasvoista kasvoihin''kasvoihin”. Samana vuonna ilmestyivät myös ''Näkemiin''”Näkemiin” (Aranjuez-konserton teema) ja [[Claude Debussy]]n ''Kuutamo''”Kuutamo”.
Simola oli suosittu artisti koko [[1970-luku|1970-luvun]] ajan. Laulelmien ja iskelmien lisäksi hän levytti silloin tällöin myös pop-musiikkiapopmusiikkia, kuten tunnetut [[ABBAAbba]]-kappaleet ''”[[Waterloo'' (kappale)|Waterloo]]” ja ''Fernando''”Fernando”, joihin laulaja itse teki suomennokset. Suurimpia menestyksiä olivat ''Maritza''”Maritza” ja ''Et”Et itkeä saa Argentiina''Argentiina”. 1970-luvulla Seija Simola lauloi myös [[Pepe & Paradise]]n kanssa ja Lauluyhtye Fyrkassa, jonka [[Yleisradion_kantanauha|kantanauhaäänitteitä]] soitettiin ahkerasti radiossa. Parhaiten mieliin lienee jäänyt lastenlaulu ''Pippuri”Pippuri ja unikko''unikko”.
[[Vuonna 1978]] Simola edusti Suomea [[Euroviisut|Eurovision laulukilpailussa]] [[Reijo Karvonen|Reijo Karvosen]] sävellyksellä ''”[[Anna rakkaudelle tilaisuus]]''”. Laulu jäi kilpailuissa 18. sijalle, joka oli vuosikymmenen huonoin suomalaissijoitus.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.viisukuppila.fi/phpBB3/viisula/topic8120.html|Nimeke=Suomi 1978: Seija Simola – Anna rakkaudelle tilaisuus| Tekijä = | Julkaisu =Viisukuppila| Ajankohta =21.2.2012| Viitattu = 10.12.2016}}</ref> Huono menestys Euroviisuissa vaikutti laulajan suosioon ja levymyynti ja keikkatarjoukset vähenivät.<ref>https://yle.fi/uutiset/3-9808137</ref><ref>https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002764042.html</ref> Tämän vuoksi mm.Esimerkiksi vuonna [[1979]] julkaistu LP-levy ''Katseen kosketus'' ei menestynyt, vaikka se radiosoittoasoi saikinpaljon hyvinradiossa. LevyltäLevyllä löytyvätovat mm.Simolan sellaisettunnetut ikivihreätkappaleet kuin ''Kesytetty''”Kesytetty” ja ''Laulu”Laulu kuolleesta rakastetusta''rakastetusta”.
[[1980-luku|1980-luvulla]] Seija Simola levytti kaksi pitkäsoittoa, jotka sisälsivät diskopoljentoisia iskelmiä. ''Ei”Ei rakastaa voi tämän enempää''enempää” vuodelta [[1984]] jäi laulajan viimeiseksi hitiksi. Simola ei ole koskaan mieltänyt itseään varsinaisesti iskelmälaulajaksi, ja diskoalbumien vastapainoksi [[Esa Kaartamo]] sävelsi ja sanoitti vuonna [[1986]] hänelle levykokonaisuuden, jota artisti itse pitääpiti yhtenä uransa parhaista.{{lähde}} Levy jäi Simolan viimeiseksi pitkäsoitoksi ja sen kappale ''Sateenvarjo''”Sateenvarjo” soi usein radiossa. Artistin uusimmat levytykset löytyvät vuonna 2003 julkaistulta kokoelmalevyltä nimeltään ''50–70-luvun ladyt: 17 [[Erik Lindström]]in unohtumatonta iskelmää''.
Vuonna 2011 Seija Simola menetti lauluäänensä leikkauksessa, joka vaurioitti hänen äänihuuliaan. Tällöin hän myös vetäytyi julkisuudesta eikä juurikaan enää antanut haastatteluja.<ref>https://www.is.fi/musiikki/art-2000000790061.html</ref>
Rivi 16:
Opetusministeriö myönsi Seija Simolalle vuonna 2005 [[Taiteilijaeläke|taiteilijaeläkkeen]].
== Yksityiselämä ==
Seija Simolan toinen aviomies oli muusikko [[Pekka Hartonen]], joka soitti [[Solistiyhtye Suomi|Solistiyhtye Suomessa]] bassoa. Seijan ja Pekan poika Nico Hartonen on metalliyhtye Godsplaguen solisti. Laulaja [[Stina Girs]] on Nicon pikkuserkku.{{lähde}}
