Ero sivun ”Nikolai Bobrikov” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 114:
Suuri yleisö otti tiedon Bobrikovin murhasta vastaan lähinnä hämmentynein tuntein, eikä ainakaan suoraa iloa uskallettu ilmaista aivan heti. Aktivisti [[Adolf Törngren (nuorempi)|Adolf Törngren]]in mukaan tunnelma Esplanadin [[Kappeli (ravintola)|Kappelissa]] attentaattipäivän iltana oli iloinen ja ravintolan jokainen pöytä täynnä. Ilmassa oli kuitenkin monia kysymyksiä, joista suurin oli luonnollisesti Venäjän reaktio, mutta myös kotimaan eri ryhmittymien käsitykset askarruttivat mieliä. Sensuurin vuoksi sanomalehdet eivät voineet ainakaan ilmaista iloaan tapahtuneesta. Ainoa pääkaupungin lehti, joka puuttui seuraavana päivänä asiaan, oli [[Uusi Suometar]], joka varusti uutisensa otsikolla "Rikos". Lehti tuomitsi teon jyrkin sanoin, mihin vaikutti se, että kyseessä oli hallituspuolueen lehti. Uuden Suomettaren toimituksen kokouksessa mukana ollut valtiokonttorin pääjohtaja [[J. K. Paasikivi]] kirjoitti, että Bobrikovin murha "ei ole hyväksyttävä, ei poliittisista syistäkään" ja että se "voi tuottaa maalle raskaita seurauksia".<ref name="Virtanen"/>
 
Venäjän kiihkokansalliset piirit vaativat Bobrikovin murhan johdosta erittäin ankaria rankaisutoimia suomalaisia kohtaan. Toisaalta mitään salaliittoa Bobrikovia vastaan ei saatu paljastetuksi, vaan Eugen Schaumanin todettiin toimineen täysin yksin, minkä hän itsekin vakuutti keisari Nikolai II:lle osoittamassaan, hänen taskustaan attentaatin jälkeen löydetyssä kirjeessä. Venäjän yleinen mielipide vaati joka tapauksessa hyvitystä tapahtuneesta. Pietarissa oli Bobrikovin murhan aikoihin tapahtumassa kuitenkin muutakin. Bobrikoviin ei Pietarissakaan oltu täysin tyytyväisiä, ja hänet oli senaattori [[Michael Leonard von Blom]]in välittämien tietojen mukaan ollut tarkoitus kutsua pois Helsingistä aivan lähiaikoina ja siirtää kenraalikuvernööriksi [[Varsova]]an. Lisäksi liikkui huhuja Bobrikovin ja ministerivaltiosihteeri [[Vjatšeslav von Plehwe]]n välirikosta.<ref>Virtanen 1974, s. 188–189.</ref>
 
Bobrikovin murha oli ensimmäisen [[sortokaudet|sortokauden]] vastarinnan huipentuma. Myöhempinä tapahtumina voitaneen mainita ainakin prokuraattori [[Eliel Soisalon-Soininen|Soisalon-Soinisen]] murha [[6. helmikuuta]] [[1905]]. Soisalon-Soinisen murhaaja oli [[Eugen Schauman]]in aatetoveri [[Lennart Hohenthal]]. Ensimmäinen sortokausi päättyi varsinaisesti vasta vuoden 1905 [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|Venäjän vallankumoukseen]] ja Suomen [[Vuoden 1905 suurlakko|suurlakkoon]].