Ero sivun ”Manihiki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
p siistiminen, typos fixed: alunp → alun p using AWB
p typo
Rivi 2:
| nimi = Manihiki
| kuva = Manihiki_Aerial.jpg
| kuvateksti = Manihiki [[NASA]]n sateeliittikuvassasatelliittikuvassa.
| väkiluku = 243
| pinta-ala = 5,4
Rivi 14:
 
==Maantiede==
[[kuva:Manihiki in Cook Islands.svg|220px|thumb|vasen|ManhikiManihiki ja muut Cookinsaaret kartalla. ManhikiManihiki korostettuna.]]
ManhikiManihiki on osa Cookinsaarten pohjoista saariryhmää. Se koostuu 40:stä pienestä saarekkeesta, jotka ympäröivät noin 4 kilometrin levyistä [[laguuni]]a. Pinnanmuodostukseltaan saari on hyvin matala ja vain vähän meren pinnan yläpuolella.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ck/manihiki.htm | Nimeke = Manihiki - The Island of Pearls | Julkaisija = | Viitattu = 18.8.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref> Korkeimmat kohdat ovat vain neljän metrin korkeudella merenpinnasta. ManhikinManihikin pinta–ala on 5,4 km² ja se on muodostunut vedenalaisen noin 4000 metriä korkean vuoren huipulle.<ref name="cook">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cookislands.org.uk/manihiki | Nimeke = Manihiki | Julkaisu = cookislands.org.uk | Viitattu = 18.8.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref> Monista muista pohjoisen saariryhmän saarista poiketen ManhikinManihikin laguunista löytyy särkkiä muualtakin kuin sen reunoilta. Huolimatta särkkien hiekkaisesta maaperästä niillä kasvaa runsaasti palmuja.<ref name="Lonely Planet 1998, s. 150">Lonely Planet 1998, s. 150</ref> ManhikinManihikin lähin naapurisaari on [[Rakahanga]] 44 kilometrin päässä pohjoisessa.
 
==Historia==
[[kuva:Manihiki.jpg|220px|thumb|Manhikin kartta vuodelta 1943.]]
Saaren syntylegendan mukaan ManhikiManihiki ja Rakahanga olivat alun perin kiinni toisissaan. [[Rarotonga]]lainen Huku löysi silloin vielä veden alaisenvedenalaisen saaren, ja saaren nosti ylös jumala [[Maui]]. Nämä kaksi rupesivat kamppailemaan saarten hallinnasta ja ne erkanivat tämän takia toisistaan. Polynesialaiset asuttivat saaren todennäköisesti 1500-luvulla. ManhikinManihikin ja RakahinganRakahangan välillä oli tiiviit yhteydet ja saarten asukkaat muodostivat yhtenäisen yhteisön. He asuivat suurimman osan ajastaan RakahingallaRakahangalla, mutta tulivat tarpeen vaatiessa täydentämään ruokavarastojaan ManhikilleManihikille.<ref name="Lonely Planet 1998, s. 150" />
 
Ensimmäinen saaren havainnut eurooppalainen saattoi olla [[espanja]]lainen löytöretkeiliälöytöretkeilijä [[Pedro Fernández de Quirós]] jo vuonna 1606, mutta tavallisesti saaren löytäjänä pidetään vuonna 1822 alueella purjehtineen yhdysvaltalaisen ''Good Hope'' &nbsp;-laivan kapteeni Patricksonia. Myöhemmin saarelle tulivat valaanpyytäjät ja lähetyssaarnaajat.<ref name="Lonely Planet 1998, s. 150" /> Lähetyssaarnaajat olivat käänyttäneetkäännyttäneet suurimman osan asukkaista vuoteen 1852 mennessä, ja samalla he asettuivat täysiaikaisesti ManhikilleManihikille lopettaen RakahinganRakahangan ja ManhikinManihikin väliset retket. Vuonna 1889 [[Ranska]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta]] kilpailivat alueen saarista ja Manhikilaisetmanihikilaiset pyysivät Ranskan suojelua. Ranskalaiset lähettivätkin sotalaivan saarelle [[Tahiti]]lta käsin, mutta lähetyssaarnaajien nostettua tankoon [[Union Jack]]in laiva kääntyi takaisin. Myöhemmin samana vuonna saari päätyi Britannian hallintaan ja vuonna 1901 Cookinsaaret siirtyivät [[Uusi-Seelanti|Uuden-Seelannin]] haltuun.<ref name="Lonely Planet 1998, s. 151">Lonely Planet 1998, s. 151</ref>
 
Vuoden 1997 marraskuussa sykloni Martin teki suurta tuhoa saarella. Myrskyssä kuoli 19 henkilöä, ja Uuden-Seelannin ilmavoimat evakuoi 400 paikallista Rarotongalle.<ref name="cook" /> Suurin osa saarta jälleenrakennettiin myrskyn jälkeen, mutta osa evakoiduistaevakuoiduista ei koskaan palannut takaisin koteihinsa. Toisaalta saarelle on myös muuttanut asukkaita muualta. Tämä on johtunut etenkin mustien helmien tuotannosta saarella, joka on tarjonnyt työpaikkoja.<ref name="Lonely Planet 1998, s. 151" /> Vuonna 2011 tämä teollisuus tuotti arviolta 85&nbsp;000 [[Uuden-Seelannin dollari]]a. Joka vuosi saarella tuotetaan neljännesmiljoona helmeä. Tulevaisuudennäkymät ovat kuitenkin heikentyneet japanilaisen ja kiinalaisen kilpailun takia.<ref name="cook" />
 
==Lähteet==