Ero sivun ”Aleksanteri III (Venäjä)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Skjölker (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Valtionjohto
| nimi = Aleksanteri III
| kuva = [[Kuva:Kramskoy_Alexander_III.jpg|200px]]
| kuvateksti = [[Ivan Kramskoi]]n maalaama Aleksanteri III:n muotokuva vuodelta 1886.
| arvo = [[Venäjän keisari]], [[Kongressi-Puola|Puolanmaan kuningas]] ja [[Suomen suuriruhtinas]]
| virassa = [[13. maaliskuuta]] [[1881]] – [[1. marraskuuta]] [[1894]]
Rivi 16 ⟶ 17:
| allekirjoitus =[[Tiedosto:SignatureAlexanderIII.jpg|170px]]
}}
[[KuvaTiedosto:Alexander-Maria.jpg|thumb|200px|Aleksanteri III ja [[Maria Fjodorovna]] Tanskassa vuonna 1893.]]
'''Aleksanteri III''' ([[10. maaliskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 26. helmikuuta)</small> [[1845]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari ]] – [[1. marraskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 20. lokakuuta)</small> [[1894]] [[Jalta]]) oli [[Venäjän keisari]] ja [[Suomen suuriruhtinas]] vuosina [[1881]]–[[1894]]1881–1894.
 
==Ennen valtaannousua==
Aleksanteri syntyi vuonna 1845 keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] ja keisarinna [[Maria Aleksandrovna]]n (Hessen-Darmstadtin prinsessa Marie) toisena poikana. Aleksanteri III ei ollut kruununperijä ensimmäisen 20 ikävuotensa aikana. Kun hänen vanhempi veljensä Nikolai kuoli 1865, hän alkoi opiskella lakia ja poliittista filosofiaa. Hänen opettajanaan toimi pääasiassa [[Konstantin Pobedonostsev]], [[Pyhä Synodisynodi|Pyhän synodin]] prokuraattori, joka oli yksinvaltiuden vannoutunut tukija.
 
Kuolinvuoteellaan Tsarevitš Nikolai toivoi, että hänen morsiamensa, Tanskan [[Kristian IX|Kristian IX:n]] tytär, prinsessa Dagmar naisi hänen seuraajansa. Aleksanterin ja nimen [[Maria Fjodorovna]] (1847–1928) ottaneen prinsessan avioliitosta tuli onnellinen.
Rivi 26 ⟶ 27:
Aleksanteri esitteli mielellään voimiaan, sillä hän pystyi paljain käsin repimään korttipakan ja rutistamaan hopearuplan kasaan.
 
Aleksanteri III ei ollut yhtä vapaamielinen kuin isänsä. Hän oli venäläisen [[nationalismi]]n ja [[ortodoksisuusOrtodoksinen kirkko|ortodoksisuuden]] tukija. Hän oli ulkomaisia, erityisesti saksalaisia, vaikutteita vastaan. [[Ranskan-PreussinRanskan–Preussin sota|Preussin-RanskanPreussin–Ranskan sodan]] aikana hän vastusti julkisesti isäänsä, joka oli [[Preussi]]n puolella. [[Turkin sota|Turkin sodassa]] 1877–1878 Aleksanteri komensi hyökkäävän armeijan vasenta sivustaa. Aleksanteri oli pikkutarkka komentaja, ja pettynyt kuten muutkin, kun Berliinin konferenssi vei suuren osa Venäjän voitoista.
 
== Keisarina ==
Rivi 32 ⟶ 33:
Aleksanteri III nousi valtaistuimelle 1881, kun hänen isänsä murhattiin.<ref name="k1881"/> Hän peruutti isänsä valmisteleman itsevaltiaan valtaa rajoittavan [[perustuslaki|perustuslain]] ja ilmoitti, ettei aikonut rajoittaa valtaansa. Nationalistien mukaan löyhä kuri ja vapaamielisyys johtivat hajanaisuuteen ja vähemmistökansojen omavaltaisuuteen. Aleksanteri II:n vapaamieliset uudistukset taas olivat johtaneet vallankumoukselliseen toimintaan ja hänen surmaansa. Keisarin murhasta järkyttynyt kansa suhtautuikin aluksi myönteisesti kurinpalautukseen. Entinen keisarin kanslian III osasto järjestettiin [[ohrana]]ksi. Maalaisia tulivat valvomaan aatelistosta valitut poliisiviranomaiset, maapäälliköt. [[Zemstvo]]jen valtaa vähennettiin ja talonpoikien edustusta niissä. Vallankumousliike saatiin kukistettua puoleksitoista vuosikymmeneksi.
 
Toukokuussa 1887 [[Aleksandr Uljanov]], [[Lenin]]in vanhin veli, joka oli ollut mukana ns.niin sanotussa [[narodnikit|narodnikinarodnikkiliikkeessä]]-liikkeessä, hirtettiin osallistumisesta keisari Aleksanteri III:n salamurhayritykseen.
 
Aleksanteri III:n valtakaudella kansallisia vähemmistöjä alettiin venäläistää. Valtakunnan asukkaista noin puoletvenäläisiä oli venäläisiänoin puolet tai 2/3kaksi kolmannesta, kun ”[[Ukrainalaiset|vähävenäläiset]]” ja [[valkovenäläiset]] laskettiin mukaan. Näiden seutujen paikallisia murteita ei saanut julkisesti käyttää. Veikselin kuvernementtien (ts. [[Puola]]n) hallinto ja koulut muutettiin venäjänkielisiksi ja [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] toimintaa vaikeutettiin. Kapinoihin osallistuneita [[liettua]]laisia pidettiin samalla tavalla ahtaalla. [[Itämerenmaakunnat|Itämerenmaakunnista]] peruutettiin saksankielisen aatelin keskiajalta periytyvä itsehallinto. [[Viro]]laiset ja [[latvia]]laiset vapautuivat näin tilanherrojen sorrosta, ja hallinto oli tavanomaista kuvernementtihallintoa. Valtiolliset määräykset [[juutalaiset|juutalaisten]] syrjimiseksi tulivat jälleen voimaan.
 
Aleksanteri III:n valtakauden lopussa [[teollistuminen]] alkoi toden teolla. [[Katovuosi|Katovuodet]] näännyttivät kuitenkin joukoittain ihmisiä vielä [[1891]]–[[1892]]1891–1892. Maan talous saatiin lopulta tasapainoon, kun sotia ei käyty. [[panssarilaiva|Panssarilaivoja]] rakennettiin kuitenkin määrätietoisesti. [[Mustameri|Mustallamerellä]] oli oltava voimakkaampi kuin Turkki, ja [[Itämeri|Itämerellä]] tavoitteena oli lyödä Ruotsin ja Saksan yhdistyneet laivastot. Nopeasti kehittyvän tekniikan myötä vanhentunutta laivastoa siirrettiin Tyynenmeren laivastoksi.
 
Saksan ja Venäjän välit katkesivat 1887 Saksan tuettua Itävaltaa [[Balkan]]illa. Pietari lähestyi Pariisia, ja molempien maiden nationalistit innostuivat liittoajatuksesta. Innostusta ei vähentänyt edes Ranskan jumalaton tasavaltalaisuus eikä se, että Venäjän alamainen olisi saanut [[Marseljeesi]]n esittämisestä karkotuksen Siperiaan. Puolustussopimus maiden välillä solmittiin 1894.
 
Aleksanteri III kuoli [[1. marraskuuta]] (20.10.) [[1894]] palatsissaan [[Krim]]illä, luultavasti vammaan, jonka hän oli saanut junaonnettomuudessa [[Borki]]ssa ja joka oli kehittynyt [[munuainen|munuaissairaudeksi]].
 
Aleksanteri III oli myös innokas [[Baritonitorvi|baritonitorvensoiton]] harrastaja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.kaartinsoittokunta.fi/seitsikko.html | Nimeke = Kaartin Seitsikko | Julkaisija = kaartinsoittokunta.fi }}</ref>
Rivi 46 ⟶ 47:
==Aleksanteri III:n ruumis nostetaan haudasta==
 
Vuonna 2015 uutisoitiin, että Aleksanteri III:n ruumis nostetaan haudasta tutkimuksia varten. Toimenpiteen tarkoituksena on saada selvyys ovatko vuonna 2007 löydetyt luunpalat mahdollisesti hänen lapsenlapsille Alekseille ja Marialle kuuluvia.<ref> Ilta-Sanomat netti 27.10.2015.</ref>{{päivitettävä tieto}}
 
== Aleksanteri III:n lapset ==
* keisari [[Nikolai II]], Venäjän viimeinen tsaari ([[6. toukokuuta]] [[1868]][[17. heinäkuuta]] [[1918]])
* suuriruhtinas [[Aleksanteri Alekandrovitš Romanov]] ([[7. kesäkuuta]] [[1869]][[2. toukokuuta]] [[1870]])
* suuriruhtinas [[Georgi Aleksandrovitš Romanov]] ([[6. toukokuuta]] [[1871]][[9. elokuuta]] [[1899]])
* suuriruhtinatar [[Ksenia AlexandrovnaAleksandrovna Romanova]] ([[6. huhtikuuta]] [[1875]][[20. huhtikuuta]] [[1960]])
* suuriruhtinas [[Mikael Aleksandrovitš |Mikael Aleksandrovitš Romanov]] ([[22. marraskuuta]] [[1878]][[12. kesäkuuta]] [[1918]])
* suuriruhtinatar [[Olga Aleksandrovna Romanova]] ([[13. kesäkuuta]] [[1882]][[24. marraskuuta]] [[1960]]).
 
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Nimeke = Suuriruhtinaan Suomi: Vapauttajasta sortajaan : Aleksanteri II:n, Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n aika| Julkaisija = Tammi| Vuosi =2004 | Tekijä = Linnilä, Kai, Tiirakari, Leeni, Turpeinen, Oiva ym. (toim.)| Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite = Osa 5 | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn =951-31-2759-1 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}
 
===Viitteet===
Rivi 64 ⟶ 66:
 
==Aiheesta muualla==
{{Commonscat|Alexander III of Russia|Aleksanteri III (Venäjä)}}
* {{Kansallisbiografia|id =3110 |nimi = Aleksanteri III (1845–1894) |tekijä =Markku Tyynilä |ajankohta = 26.6.2006|viitattu = }}
 
Rivi 74 ⟶ 76:
|Titteli=Venäjän keisari
|Kommentti=[[1881]]–[[1894]]}}
 
[[Luokka:Romanov-suku]]
[[Luokka:Venäjän keisarit]]