Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 2000” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 50:
Vaikeinta oman presidenttiehdokkaan löytäminen oli Kokoomukselle. Kun eduskunnan puhemies [[Riitta Uosukainen]] oli elokuussa 1999 kieltäytynyt ehdokkuudesta, vahvimmaksi nimeksi nousi valtiovarainministeri [[Sauli Niinistö]]. Kuitenkin myös Niinistö ilmoitti syyskuussa, ettei hän lähde tavoittelemaan tasavallan presidentin paikkaa. Tämän jälkeen Kokoomuksen ehdokasta etsittiin myös puolueen ulkopuolelta, ja välillä näytti siltä, että Kokoomus jäisi kokonaan ilman omaa presidenttiehdokasta. Puolueen naiset, etunenässä kansanedustaja [[Pirjo-Riitta Antvuori]], taivuttelivat Uosukaisen harkitsemaan ehdokkuuttaan uudelleen, ja lopulta lokakuussa 1999 Uosukainen suostui ehdolle.<ref name="hämäläinen"/>
Vuoden 1994 presidentinvaalin toisella kierroksella Martti Ahtisaaren vastaehdokkaana ollut [[Suomen ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]:n [[Elisabeth Rehn]] epäröi pitkään lähtöään uuteen yritykseen. Rehnin kausi [[Yhdistyneet Kansakunnat|YK:n]]
Verrattuna vuoden 1994 presidentinvaalin ehdokasasetelmaan kaikki ehdokkaat olivat nyt kokeneita poliitikkoja, ja lisäksi kaikki neljä naisehdokasta olivat olleet uranuurtajia eri aloilla. Elisabeth Rehn oli ollut Suomen ensimmäinen nainen [[puolustusministeri]]nä (vuosina 1990–1995), Riitta Uosukainen ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehenä (vuodesta 1994), Tarja Halonen ensimmäinen nainen ulkoministerinä (vuodesta 1995) ja Heidi Hautala ensimmäinen nainen eduskuntapuolueen puheenjohtajana (vuosina 1987–1991).<ref name="hämäläinen"/>
| |||