Ero sivun ”Ghedi Lönnberg” versioiden välillä

Äidinkieleltään [[ruotsin kieli|ruotsinkielinen]] Lönnberg näytteli opiskelunsa aikana pieniä rooleja Ruotsalaisessa teatterissa ja rintamakiertueilla. Hän siirtyi teatterikoulun päätyttyä ensin [[Vaasa]]n (1944–1946) ja sitten [[Turku|Turun]] ruotsalaisen teatterin kaartiin kaudeksi 1946–1947. Helsingissä Lönnbergin maineikkain työ oli Titania [[William Shakespeare]]n ''[[Kesäyön unelma]]ssa''. Svenska Teaterniin Lönnberg oli kiinnitettynä 1947–1952 ja 1966–1968, mutta hänen teatteriuransa jatkui vuoteen 1984 asti.

 

 

Ensimmäisen taiteellisesti merkittävän roolinsa Lönnberg sai [[Orvo Saarikivi|Orvo Saarikiven]] ohjaamassa [[melodraama]]ssa ''[[Kuudes käsky]]''. Hän näytteli nuorta emäntää, Lenteelän Sinikkaa, joka ajautuu suhteeseen naapurin isännän kanssa aviomiehensä ollessa sotarintamalla. Se oli ensimmäinen Lönnbergin tyypillisesti esittämistä vahvoista naisista, jotka kamppailevat yhteiskunnan moraalisten normien ja rakkauselämän ongelmien kanssa. Lönnberg sai osastaan suitsutusta aikalaiskriitikoilta. Vuonna 1948 seurasi Lönnbergin uran tunnetuin rooli, kun talvella astui ensi-iltoihin ''[[Haaviston Leeni]]''. Lönnbergin tulkitsema maalaistyttö lähtee etsimään onneaan kaupungista, mutta ajautuukin lukuisiin vaikeuksiin. Rooli oli Lönnbergille taiteellinen voitto; hän vakuutti sekä ulkoisella että sisäisellä tulkinnallaan, ja suoritus sai jälleen kiitosta arvostelijoilta. Hänen arvioitiin näyttelemisen osalta kehittyneen ja kypsyneen, ulkomuotoa taas pidettiin ”harvinaisen 'filmillisenä'”; uhkeaa säteilyvoimaa ja raikasta sensualismia hehkuvana. Seuraavaksi Lönnberg näytteli Sandkullan kartanon tytärtä Särkän [[romanttinen komedia|romanttisessa komediassa]] ''[[Neljästoista vieras]]''.