Ero sivun ”Pyreneiden niemimaan sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lis lähde, pois lähdepyyntö |
laajennus lähteen mukaan |
||
Rivi 21:
| muut_taistelut =
}}
'''Pyreneiden niemimaan sota''' oli sotilaallinen selkkaus [[Ranskan ensimmäinen keisarikunta|Napoleonin Ranska]]n ja [[Espanja]]n, [[Britannia]]n ja [[Portugali]]n liiton välillä [[Pyreneiden niemimaa]]n hallinnasta
Ranska ja espanja olivat 1700-luvun lopussa liittolaisia. Espnajan pääministeri [[Manuel de Godoy]] oli tosin 1972–1795 vienyt maansa [[Kolmas liittokunta|kolmanteen liittokuntaan]] ja sen mukana sotaan Ranskaa vastaan, mutta sen jälkeen maiden suhteet paranivat. Tästä todisteina olivat Aranjuezin sopimus 1801, sotilasliitto 1801 ja Fontainebleaun sopimus 1807, jossa maat sopivat hyökkäävänsä yhdessä Portugaliin. Ranskalainen kenraali Junot vei 20 000 miehen joukkonsa Lissaboniin marraskuun 1807 lopussa, jolloin Portugalin kuningasperhe pakeni Brasiliaan. <ref name=myk />
Ranskalaisjoukkoja tuli yhä lisää, ja sopimuksen mukaisesti ne kulkivat Espanjan läpi. Godoyn politiikka synnytti kuitenkin vastustsusta Espanjan hovissa, ja kruununprinssi [[Ferdinand VII]] teki maaliskuussa 1808 palatsivallankaappauksen. Ranska ryhtyi asiassa sovittelijaksi: ensin Ferdinand pakotetiin luopumaan kruunusta ja sitten Kaarle pakotettiin luovuttamaan kruununsa Napoleonille. Kuninkaaksi tuli 6. kesäkuuta 1808 Napoleonin veli Joosef.<ref name=myk />
[[Kuva:El Tres de Mayo, by Francisco de Goya, from Prado in Google Earth.jpg|thumb|left|Ranskalaiset kukistavat Espanjan kapinaa vuonna 1808. [[Francisco de Goya|Francisco de Goyan]] maalaus (teoksen osa).]]
Madridissa puhkesi Ranskan-vastainen kapina 2. toukokuuta 1808. Ranska vastasi siihen teloittamalla satoja kapinallisia. Tämä johti kansannousun laajenemiseen. Espanjan armeijan jäänteet alottivat sodan ranskalaisia vastaan, ja siihen liittyi suuri määrä siviilejä. Vapaaehtoiset organisoituivat paikallisiksi kapinajuntiksi, jotka tekivät yllätyshyökkäyksiä ranskalaisten kuljetuksia ja pikku varuskuntia vastaan. Britannia sekaantui tilanteeseen, ja heinäkuussa 1808 alueelle tuli 35 000 brittisotilasta [[Arthur Wellesley Wellington|Arthur Wellesley Wellingtonin]] komennossa. <ref name=myk />
Sekä Espanjan että Portugalin paikalliset armeijat löivät Ranskan joukot. Vuoden 1808 heinäkuussa 17 000 ranskalaista valiosotilasta antautui Bailénissa ja elokuussa 9 000 miestä [[Sintra|Sintrassa]]. Napoleon teki kuitenkin diplomaattisen operaation, jolla hän saattoi säilyttää asemansa: lokakuun 1808 Erfurtin kokouksessa hän kasvatti “kuninkaiden katsomon” edessä luottamusta Ranskan politiikkaan. Tämän jälkeen hän toi Espanjaan 200 000 miehen armeijan. Hän valloitti Madridin joulukuussa ja löi brittiarmeijan 16. tammikuuta 1809 [[La Coruña|La Coruñassa]]. Tämän jälkeen hän veti joukkonsa pois Espanjasta. Tilanne oli kuitenkin edelleen Napoleonin kannalta vaarallinen, koska kansa oli valmis kapinoimaan.<ref name=myk />
Wellingtonin brittijoukot alkoivat vuonna 1813 saada yliotteen Ranskan joukoista. Tammikuussa Wellington valtasi Madridin ja karkotti Napoleonin nimittämän kuninkaan Joosefin. Ratkaisutaistelu käytiin 21. kesäkuuta 1813 [[Vitoria-Gasteiz|Vitoriassa]]. Brittien, espanjalaisten ja portugalilaisten joukot voittivat ylivoimaisesti. Sota niemimaalla päättyi [[Napoleon]]in tappioon [[kuudes liittokunta|kuudetta liittokuntaa]] vastaan. Brittijoukot jatkoivat tosin sotaan tunkeutumalla Ranskan alueelle.<ref name=myk>{{Kirjaviite | Tekijä = Knut Mykland| Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset| Vuosi = 1985| Luku=Kuninkaallinen farssi ja Espanjan murhenäytelmä| Sivu = 247–250, 253, 269, 276 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 951-1-08772-X | Viitattu = 30.11.2016 }}</ref>
==Lähteet==
| |||