Ero sivun ”Vitamiini” versioiden välillä

Vitamiinit opittiin tuntemaan vasta 1900-luvun alkupuolella. Niiden [[puutostaudit]] on tunnettu satoja, jopa tuhansia vuosia, ja joitakin ruoka-aineita, joiden nykyisin tiedetään sisältävän runsaasti vitamiineja, on jo vanhastaan pidetty terveellisinä. [[Muinainen Egypti|Muinaiset egyptiläiset]] tiesivät, että [[hämäräsokeus]], jonka nykyisin tiedetään tavallisimmin johtuvan A-vitamiinin puutteesta, voitiin parantaa syömällä [[Maksa (ruoka)|maksa]]a.<ref name="Challem"/> Kun [[renessanssi]]aikana alettiin tehdä suuria [[löytöretki]]ä ja muita entistä pidempiä meri­matkoja, niihin osallis­tuneet eivät pitkään aikaan saaneet syödäkseen tuoreita [[Hedelmä (ruoka)|hedelmiä]] tai [[vihannes|vihanneksia]], mistä aiheutui vitamiinien puutos­tauteja.<ref>{{lehtiviite | Kirjoittaja = R. A. Jacob | Otsikko = Three eras of vitamin C discovery | Julkaisu = Subcell Biochem | Numero = 25 | Sivut = 1–16 | Vuosi = 1996 |pmid Pmid = 8821966 |doi Doi = 10.1007/978-1-4613-0325-1_1 | Julkaisusarja = Subcellular Biochemistry | Tunniste = ISBN 978-1-4613-7998-0}}</ref>

[[Itä-Aasia]]ssa, jossa kiillotettu valkoinen [[riisi]] oli keskiluokan yleinen päivittäinen ruoka, esiintyi [[endeeminen|endeemisenä]] tautina [[beriberi]]ä, joka johtuu B₁-vitamiinin puutteesta. Vuonna 1884 japanilainen, Britanniassa opiskellut [[Japanin keisarillinen laivasto|Japanin keisarillisen laivaston]] lääkäri [[Takaki Kanehiro]] totesi, että beriberiä esiintyi erityisen runsaasti laivaston miehistöllä, joka ei useinkaan syönyt mitään muuta kuin riisiä, mutta ei upseereilla, jotka noudattivat länsi­maisen kaltaista ruoka­valiota. Japanin laivaston tuella hän teki kokeita kahden [[taistelulaivasto]]n miehistöllä, joista toisen miehistö sai ravinnokseen vain valkoista riisiä, kun taas toisessa syötiin riisin lisäksi myös lihaa, kalaa, [[ohra]]a ja [[papu]]ja. Edellisellä laivalla 161 miehistön jäsentä sairastui beri­beriin ja 25 kuoli, kun taas jälkimmäisessä vain 14 sairastui beri­beriin eikä yksikään kuollut. Tästä Takaki ja Japanin laivasto tulivat vakuuttuneeksi, että beriberi johtui ruoka­valiosta, mutta he uskoivat virheellisesti, että se aiheutuisi proteiinin puutteesta.<ref name=Rosenfeld>{{lehtiviite | Kirjoittaja = L. Rosenfeld | Otsikko = Vitamine—vitamin. The early years of discovery|Julkaisu = Clin Chem|Numero = 43|issue = 4|Sivut = 680–685|Vuosi = 1997|pmidPmid = 9105273}}</ref> Puutostauteja tutki tarkemmin [[Christiaan Eijkman]], joka vuonna 1897 havaitsi, että jos kanoja ruokittiin kuorimattomalla riisillä kuoritun sijasta, ne eivät sairastuneet beri­beriin. Seuraavana vuonna [[Frederick Hopkins]] esitti, että jotkin ruoat sisälsivät "lisä­ravinto­aineita"&nbsp;- aineita, jotka tunnettujen ravinto­aineiden kuten proteiinien, hiili­hydraattien ja rasvojen lisäksi olivat myös välttämättömiä elimistön toiminnalle.<ref name="Challem"/> Hopkins ja Eijkman saivat vuonna 1929 [[Nobelin lääketieteen palkinto|Nobelin lääke­tieteen palkinnon]] useiden vitamiinien löytämisestä.<ref name= Carpenter>{{verkkoviite | Kirjoittaja = Kenneth Carpenter | Nimeke = The Nobel Prize and the Discovery of Vitamins|Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/articles/carpenter/index.html|publisher = Nobelprize.org|Ajankohta = 22.6.2004 | Viitattu = 4.9.2013}}</ref>

Vuonna 1910 japanilainen tutkija [[Umetaro Suzuki]] eristi ensimmäisen vitamiini­kompleksin uutatamalla riisin kuoresta siinä pienenä määränä esiintyvän vesi­liukoisen aineen, jota hän nimitti [[abeerihappo|abeeri­hapoksi]], myöhemmin nimellä ''Orizanin''. Hän julkaisi löytönsä eräässä japanilaisessa tieteellisessä aika­kaus­kirjassa.<ref>{{lehtiviite | Kirjoittaja = U. Suzuki, T. Shimamura | Julkaisu = Tokyo Kagaku Kaishi | Vuosi = 1911 | Numero = 32 | Sivut = 4-7, 144-145, 335-358 | www = https://www.jstage.jst.go.jp/browse/nikkashi1880/32/1/_contents}}</ref> Kun artikkeli käännettiin saksaksi, käännöksestä puuttui alku­peräisessä artikkelissa esiintynyt tieto, että kyseessä oli vastikään löydetty ravinto­aine, ja sen vuoksi se ei saanut osakseen julkisuutta. Vuonna 1912 puolalainen biokemisti [[Casimir Funk]] eristi saman aine­kompleksin ja ehdotti sille nimeä "vitamiini".<ref name= Nierenstein>{{kirjaviite | Tekijä = Gerald Combs | Nimeke = The vitaminsVitamins: fundamentalFundamental aspectsAspects in nutritionNutrition and healthHealth | Julkaisija = Elsevier | www = http://books.google.com/?id=1CMHiWum0Y4C&pg=PA16 |Tunniste =Isbn ISBN= 9780121834937 | Vuosi = 2008}}</ref><ref>Funk, C. and Dubin, H. E. (1922). ''The Vitamines''. Baltimore: Williams and Wilkins Company.</ref> Nimi tuli nopeasti käyttöön, vaikka myöhemmin ilmenikin, etteivät kaikki vitamiinit ole [[amiini|amiineja]].<ref name=Rosenfeld/>