Suomessa katolinen kirkko on erittäin kansainvälinen ja sen vuoksi jokaisessa seurakunnassaseurakunnissa vietetään messuaainakin useillasilloin tällöin messua eri kielillä. Suomalainen papisto on reformaation jälkeen ollut hyvin kansainvälistä: aikaisemmin suurin osa liettualaisia, sittemmin hollantilaisia ja nykyään puolalaisia. Siitä lähtien kun Suomessa on ollut reformaation jälkeen katolinen piispa, on hän ollut ulkomaalainen ja tähän on liittynyt hyvin paljon närkästystä seurakuntalaisten taholta. Suomalaiset mielellään näkisivät suomalaissyntyisiä miehiä piispoina ja kirkkoherroina, mutta ikävä tosiasia on ettei heitä ole juurikaan tarjolla. Kaikki neljä reformaation jälkeistä piispaa ovat joutuneet kamppailemaan ankarasti saadakseen hiippakuntalaisten luotamuksen<ref>Kalevi Vuorela: Vuosi vuodelta: Katolisen kirkon vaiheita Suomessa reformaation jälkeen, Katolisen kirkon tiedotuskeskus 2005, Helsinki</ref>.
KatolistenKatolilaisten määrä on ollut merkittävässä kasvussa 1970-luvun jälkeen niin maahanmuuttajien kuin katoliseen kirkkoon liittyvienkin vuoksi. Kirkon jäsenmäärä oli 1970-luvulla hieman alle 3000 henkeä, mutta vuonna 2005 se oli jo lähemmäs 10 000. Joka vuosi kirkkoon liittyy arvioltakymmeniä sata aikuistaaikuisia.
Suomessa Katolisellakatolisella kirkolla on ollut poikkeuksellisen vahva ekumeeninen ote,. muttaTilannetta viimeon vuosinaaivan ekumeeninenviime suuntausaikoina onheikentänyt ollutPyhän hiipumaanHenrikin päin.katedraalin Tätäpääalttariin tilannettasijoitettua ei suinkaan paranna Pyhänpyhän Henrikin reliikkejäreliikkiä koskevat erimielisyydet. Katolinen kirkko on Suomessa jäsenenä [[Suomen ekumeeninen neuvosto|Suomen ekumeenisessa neuvostossa]], vaikka katolinen kirkko ei maailmanlaajuisesti ole [[Kirkkojen maailmanneuvosto]]n jäsen.
