Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 2000” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 44:
==Ehdokasasetelma==
Martti Ahtisaaren presidenttikauden puolivälistä saakka oli pohdittu, viitsisikö Ahtisaari asettua enää ehdolle presidentinvaaliin vuonna 2000, koska hänen osakseen saamansa kritiikki oli ollut kovaa, usein jopa ilkeää ja henkilökohtaisuuksiin menevää.<ref>Jouslehto & Okker, s. 168.</ref> Ahtisaari viivytti omaa ilmoitustaan pitkään, mutta lopulta vapun alla 1999 hän ilmoitti, ettei hän pyri enää toiselle presidenttikaudelle. Toukokuussa 1999 järjestetyssä SDP:n esivaalissa Lipposen hallituksen ulkoministeri Tarja Halonen voitti vastaehdokkaansa [[Pertti Paasio]]n ja [[Jacob Söderman]]in 58 prosentin ääniosuudella
Puolueista ensimmäisenä lähti liikkeelle [[Vihreä Liitto]], joka nimesi jo keväällä 1998 omaksi ehdokkaakseen EU-parlamentaarikko [[Heidi Hautala]]n. Keskustan esivaalissa syyskuussa 1999 puolueen puheenjohtaja Esko Aho voitti edeltäjänsä, EU-parlamentaarikko [[Paavo Väyrynen|Paavo Väyrysen]] kahden kolmasosan ääniosuudella.<ref name="hämäläinen"/>
Vaikeinta oman presidenttiehdokkaan löytäminen oli Kokoomukselle. Kun eduskunnan puhemies [[Riitta Uosukainen]] oli elokuussa 1999 kieltäytynyt ehdokkuudesta, vahvimmaksi nimeksi nousi valtiovarainministeri [[Sauli Niinistö]]. Kuitenkin myös Niinistö ilmoitti syyskuussa, ettei hän lähde tavoittelemaan tasavallan presidentin paikkaa. Tämän jälkeen Kokoomuksen ehdokasta etsittiin myös puolueen ulkopuolelta, ja välillä näytti siltä, että Kokoomus jäisi kokonaan ilman omaa presidenttiehdokasta. Puolueen naiset, etunenässä kansanedustaja [[Pirjo-Riitta Antvuori]], taivuttelivat Uosukaisen harkitsemaan ehdokkuuttaan uudelleen, ja lopulta lokakuussa 1999 Uosukainen suostui ehdolle.<ref name="hämäläinen"/>
| |||