Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 2000” versioiden välillä

Valmistauduttaessa vuoden 2000 presidentinvaaliin tiedettiin, että uusi [[Suomen perustuslaki|perustuslaki]] oli siirtänyt valtaoikeuksia tasavallan presidentiltä lähinnä [[Suomen pääministeri|pääministerille]] ja [[valtioneuvosto]]lle, mutta osittain myös [[eduskunta|eduskunnalle]]. Tästä seurasi, että suomalaisten kärkipoliitikkojen mielenkiinto presidentin tehtävää kohtaan näytti hiipuvan. SDP:n puheenjohtaja [[Paavo Lipponen]] ei missään vaiheessa osoittanut kiinnostusta vaihtaa pääministerin tehtävää [[Mäntyniemi|Mäntyniemen]] isännän paikkaan.<ref>Olavi Jouslehto ja Jaakko Okker: ''Tamminiemestä Mäntyniemeen'', s. 165. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24355-8.</ref> Toisaalta [[Elisabeth Rehn]]in menestys vuoden 1994 presidentinvaalissa avasi tietä muille naispoliitikoille.<ref name="hämäläinen">[[Unto Hämäläinen]]: ''Kansa teki historiaa ja valitsi Tarja Halosen''. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2001, s. 192–196. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16737-5.</ref>

Martti Ahtisaaren presidenttikauden puolivälistä saakka oli pohdittu, viitsisikö Ahtisaari asettua enää ehdolle presidentinvaaliin vuonna 2000, koska hänen osakseen saamansa kritiikki oli ollut kovaa, usein jopa ilkeää ja henkilökohtaisuuksiin menevää.<ref>Jouslehto & Okker, s. 168.</ref> Lopulta vapun alla 1999 Ahtisaari ilmoitti, ettei hän pyri enää toiselle presidenttikaudelle. Toukokuussa 1999 järjestetyn SDP:n esivaalin voitti Lipposen hallituksen ulkoministeri Tarja Halonen 58 prosentin ääniosuudella. Keskustan esivaalissa syyskuussa 1999 puolueen puheenjohtaja Esko Aho voitti EU-parlamentaarikko [[Paavo Väyrynen|Paavo Väyrysen]] selvin luvuin. [[Vihreä Liitto]] oli nimennyt omaksi ehdokkaakseen EU-parlamentaarikko [[Heidi Hautala]]n jo keväällä 1998.<ref name="hämäläinen">[[Unto Hämäläinen]]: ''Kansa teki historiaa ja valitsi Tarja Halosen''. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2001, s. 192–196. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16737-5.</ref>

Vuoden 1994 presidentinvaalin toisella kierroksella Martti Ahtisaaren vastaehdokkaana ollut [[Suomen ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]:n [[Elisabeth Rehn]] epäröi pitkään lähtöään uuteen yritykseen. Rehnin kausi [[Yhdistyneet Kansakunnat|YK:n]] apulaispääsihteerinä päättyi kesällä 1999, ja asiaa harkittuaan hän suostui RKP:n ehdokkaaksi syyskuun alussa. Suurempien puolueiden varjossa [[Remonttiryhmä]] asetti ehdokkaakseen puheenjohtajansa, [[Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto|AKT]]:n entisen puheenjohtajan [[Risto Kuisma]]n ja [[Perussuomalaiset]] Suomen EU-jäsenyyden vastustajana tunnetun valtiotieteen tohtori [[Ilkka Hakalehto|Ilkka Hakalehdon]]. Eduskuntapuolueista [[Vasemmistoliitto]] asettui SDP:n Tarja Halosen taakse ja [[Suomen Kristillisdemokraatit|Kristillinen liitto]] antoi kannattajilleen vapaat kädet.<ref name="hämäläinen"/>