Versio 14. syyskuuta 2017 kello 23.21 muokkaa 84.248.91.56 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: Visuaalinen muokkaus ← Vanhempi muutos		Versio 23. tammikuuta 2018 kello 17.30 muokkaa kumoa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 220 muokkausta kirjasta uusiksi Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Tiedosto:Jiang qing yanan 001.JPG\|thumb\|Jiang Qing 1940-luvun alussa]]▼ ~~{{Lähteetön}}~~ ▲[[Tiedosto:Jiang qing yanan 001.JPG\|thumb\|Jiang Qing]] '''Jiang Qing''' ({{k-zh\|江青}}, [[pinyin]]: Jiāng Qīng; [[14. maaliskuuta]] [[1914]]–[[14. toukokuuta]] [[1991]]) oli [[Mao Zedong]]in neljäs vaimo ja [[Kiinan kansantasavalta\|Kiinan kansantasavallan]] poliittinen johtaja, joka parhaiten tunnetaan [[Neljän kopla]]n muodostamisesta. == Elämäkerta == ===Varhainen elämä=== Jiang Qing syntyi vuonna 1913 Zhuchengissä [[Shandong]]in provinssissa. Hänen nimensä lapsena oli Lǐ Shūméng (李淑蒙). Hänen isänsä oli varaton kauppias ja vaunuseppä, ja äiti oli prostituoitu. Vanhempien erottua Jiang muutti äitinsä ja isosiskonsa kanssa [[Jinan]]iin isoisänsä luokse.<ref>Windgassen 2006, s. 110.</ref> ===Näyttelijänura=== Hän syntyi nimellä '''Li Shumeng''' (李淑蒙, Lǐ Shūméng) [[Zhucheng]]issä (诸城), [[Shandong]]in maakunnassa. Hänet tunnetaan myös nimillä Li Jin (李进, Lǐ Jìn) ja Li Yunhe (李云鹤, Lǐ Yúnhè), ja hän toimi näyttelijänä taiteilijanimellä Lan Ping (蓝苹, Lán Píng). Jiang liittyi [[Kiinan kommunistinen puolue\|Kiinan kommunistiseen puolueeseen]] vuonna 1933 ja työskenteli [[Shanghai]]ssa näyttelijättärenä vuosina 1933–37. Vuonna 1939 hän meni naimisiin Maon kanssa [[Yan’an]]issa. [[Kuva:Lan Ping666.jpg\|thumb\|left\|130px\|Näyttelijänä taiteilijanimellä Lán Píng 1930-luvulla Shanghaissa]] Kansakoulun jälkeen Jiang liittyi joksikin aikaa kiertävään teatterseurueeseen. 16-vuotiaana hän muutti Taianiin teatterikouluun, johon hän pääsi vapaaoppilaana aloitettuaan suhteen koulun johtajan kanssa. Vuoden kuluttua Jiang seurasi miestä [[Tsingtao]]on, missä hän opiskeli teatteriakatemiassa ja työskenteli yliopiston kirjastossa. Tsingtaosta hän muutti [[Shanghai]]hin uuden miesystävänsä kanssa. Hän tutustui miehen kautta paikallisiin kommunisteihin, vaikka ei itse ollutkaan silloin politiikasta kiinnostunut.<ref>Windgassen 2006, s. 110–113.</ref> Jiang aloitti Shanghaissa suhteen kuuluisan elokuva-arvostelijan Tang Nan kanssa, ja he menivät vuotta myöhemmin naimisiin. Miehen kautta Jiang sai pääroolin [[Ibsen]]in näytelmässä ''Nora''. Samalla Jiang alkoi käyttää taiteilijanimeä Lán Píng (蓝苹, ’sininen omena’). Hän pyrki luomaan elokuvauraa mutta joutui tyytymään sivuosiin. Hän erosi miehestään ja aloitti suhteen erään elokuvamogulin kanssa. Mies ei kuitenkaan ryhtynytkään edistämään rakastajattarensa uraa vaan jätti naisen pian.<ref>Windgassen 2006, s. 113.</ref> Jiangista tuli politbyroon jäsen vuonna 1969. Hänet nimitettiin [[Kulttuurivallankumous\|Kulttuurivallankumouksen]] varajohtajaksi vuonna 1966 ja hän perusti [[Zhang Chunqiao]]n, [[Yao Wenyuan]]in ja [[Wang Hongwen]]in kanssa kuuluisan ''Neljän koplan''. Siitä lähtien hän oli Maon viimeisien vuosien aikana Kiinan voimakkain hahmo. [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)\|Kiinan ja Japanin sodan]] puhjettua vuonna 1937 Jiang lensi teatteriryhmän mukana [[Nanjing]]iin. Sieltä hän pakeni [[Nanjingin verilöyly\|japanilaisten miehitystä ja verilöylyä]] ensin [[Hankou]]hun ja sieltä [[Chongqing]]iin. Hän seurasi maata hallinnutta [[Guomindang]]in puoluetta tuhansia kilometrejä, sillä se oli aikeissa tehdä elokuvia. Jiang esiintyi useissa hallituksen teettämissä propagandaelokuvussa, joissa katsojia kehotettiin taistelemaan lujina japanilaisia ja kommunisteja vastaan.<ref>Windgassen 2006, s. 113–114.</ref> Jiang usutti radikaalinuoria muita vanhempia poliittisia johtajia ja valtion virkamiehiä, kuten presidentti [[Liu Shaoqi]]ta varapääministeri [[Deng Xiaoping]]ia vastaan. Jiang teki ensin yhteistyötä tuolloin toiseksi ylintä valtaa pitävän [[Lin Biao]]n kanssa, mutta tämän vuonna 1971 lento-onnettomuudessa tapahtuneen kuoleman jälkeen Jiang kääntyi julkisesti Liniä vastaan. Jiang pidätettiin Kulttuurivallankumouksen päättymisen jälkeen vuonna 1976. ===Avioliitto Maon kanssa=== Oikeudenkäynnissään vuonna 1981 hän oli Neljän koplan jäsenistä ainoa, joka puolusti itseään tarmokkaasti. Samana vuonna hänet tuomittiin kuolemaan kahden vuoden armonajalla ja myöhemmin tuomio muutettiinkin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Hänet vapautettiin vuonna 1991 kun hänelle todettiin [[Ruokatorven syöpä\|kurkkusyöpä]] ja kymmenen päivää vapautumisensa jälkeen hän teki [[itsemurha]]n sairaalan kylpyhuoneessa. [[Kuva:Young Jiang Qing with Mao in Yan'an.jpg\|thumb\|Mao ja Jiang 1940-luvulla Yan'anissa]] Jiang muutti tuntemattomasta syystä vuoden 1938 lopulla idässä sijainneeseen [[Yan’an]]iin, jossa kommunistipartisaanit pitivät majaansa. Jiang liittyi kommunistiseen puolueeseen ja aloitti työt Yan’anin taideakatemian teatteritaiteen laitoksella. Hän hakeutui puheisiin puolueen puheenjohtajan [[Mao Zedong]]in kanssa, ja he tutustuivat toisiinsa. Maon vaimo oli tuolloin sairaalahoidossa Neuvostoliitossa, ja Mao aloitti rakkaussuhteen Jiangin kanssa. Samalla hän antoi Jiangille nimen Jiang Qing, ’vihreä joki’. Jiang alkoi odottaa Maolle lasta, ja keskuskomitea myöntyi antamaan Maolle avioeron ja luvan uuteen avioliittoon. Jiangia kiellettiin kuitenkin kutsumasta itseään ”rouva Maoksi”, osallistumasta politiikkaan tai tuomaan itseään esille millään tavalla. Avioliitto solmittiin vuonna 1939.<ref>Windgassen 2006, s. 114–118.</ref> Jiang synnytti Maolle vuoden sisällä kaksi tytärtä. Hän lopetti näyttelijänuransa ja alkoi tavoitella vaikutusvaltaa poliittisen uran kautta. Hänestä tuli Maon sihteeri, joka oli läsnä kaikissa Maon asunnossa käydyissä poliittisissa neuvotteluissa. Pian Mao alkoi käyttää vaimoaan epävirallisena neuvonantajanaan kaikissa päätöksissään.<ref>Windgassen 2006, s. 118–119.</ref> Maosta tuli Kiinan johtaja vuonna 1949, ja perhe muutti [[Kielletty kaupunki\|Kiellettyyn kaupunkiin]] kuuluneeseen Zhongnanhaihin [[Peking]]iin. Jiang nimitettiin aluksi kommunistisen puolueen propagandaosaston keskuselokuvaviraston johtajaksi. Vuoden kuluttua hänestä tuli kulttuuriministeriön elokuvaviraston jäsen, ja hän toimi elokuvataiteen ohjailuosastolla vuoteen 1954 saakka.<ref>Windgassen 2006, s. 120.</ref> ===Poliittinen ura=== Jiang alkoi osallistua politiikkaan vuodesta 1959 alkaen, kun Mao oli menettänyt asemansa valtionpäämiehenä vaikka pysyikin puolueen johdossa. Jiang uudisti miehensä käskystä [[Pekingin ooppera]]n klassisen muodon ja toi siihen vallankumouksellista sanomaa. Jiang nimettiin vuonna 1966 perustetun [[Kulttuurivallankumouksen pienryhmä\|kulttuurivallankumouksen työryhmän]] varajohtajaksi, ja ryhmä alkoi valmistella ”suurta proletaarista [[kulttuurivallankumous]]ta”. Jiangin nauhoitettuja palopuheita esitettiin kaikkialla Kiinassa. Puheissaan ja puhekiertueillaan Jiang yllytti massoja suurmielenosoituksiin sekä [[Punakaarti (kulttuurivallankumous)\|Punakaarti]]n nuoria taistelijoita hävittämään kulttuurivallankumouksen viholliset: vanhat ajatukset, kulttuurin, tavat ja tottumukset. Maon ja Jiangin ympärille kehittyi henkilökultti, ja heidän kuviaan oli julisteissa kaikkialla.<ref>Windgassen 2006, s. 121–125.</ref> Jiang nimitettiin tammikuussa 1967 Kansan vapautusarmeijan kulttuurityön neuvonantajaksi. Vuonna 1969 Maosta tuli Kiinan johtaja rajoittamattomin valtaoikeuksin, ja Jiang nimitettiin kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan jäseneksi. Tässä asemassaan hän oli Kiinan kansantasavallan ja koko kommunistisen maailman mahtavin nainen.<ref>Windgassen 2006, s. 125.</ref> Vuonna 1973 Mao oli jo alkanut vetäytyä politiikasta, ja samalla Jiangin vaikutusvalta oli vähentynyt. Maan johtoon nousivat uudistusmieliset [[Zhou Enlai]] ja [[Deng Xiaoping]]. Jiang kuului ”[[neljän kopla]]an” yhdessä [[Yao Wenyuan]]in, [[Zhang Chunqiao]]n ja [[Wang Hongwen]]in kanssa. Neljän kopla sai Dengin menettämään asemansa, ja Jiang nousi maan hierarkiassa neljännelle sijalle. Maon kuoltua syyskuussa 1976 neljän kopla kuitenkin hävisi valtataistelun, ja ryhmän jäsenet erotettiin puolueesta ja vangittiin lokakuussa 1976. Jiang tuomittiin vuosina 1980–1981 oikeudenkäynnissä levottomuuksien lietsomisesta, sabotaasista ja Maon oppien tahallisesta väärintulkinnasta kuolemaan. Kuolemanrangaistus oli tarkoitus panna täytäntöön kaksi vuotta myöhemmin, jotta Jiang ehtisi katua tekojaan. Hän ei katunut mitään, mutta kuolemanrangaistus muutettiin kuitenkin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi, jotta Jiangista ei tulisi marttyyriä.<ref>Windgassen 2006, s. 126–128.</ref> Jiang sairasti vankeutensa aikana [[kurkkusyöpä]]ä. Jiang kuoli 14. toukokuuta 1991 hirttäytymällä. Kiinalaisen uutistoimisto [[Xinhua]]n mukaan hän oli ollut silloin jo yli seitsemän vuotta vapaalla jalalla.<ref>Windgassen 2006, s. 128–129.</ref> ==Lähteet== * {{Kirjaviite \| Tekijä = Windgassen, Antje \| Nimeke = Diktaattorien naiset \| Vuosi = 2006 (alkuteos 2002) \| Sivu = \| Julkaisupaikka = \| Julkaisija = Atena \| Suomentaja = Nykyri, Ilona \| Tunniste = ISBN 951-796-447-1 }} ===Viitteet=== {{viitteet}} == Aiheesta muualla == {{~~Commons~~Commonscat-rivi\|Jiang Qing}} [[Luokka:Kiinan kansantasavallan johtajat]]

Ero sivun ”Jiang Qing” versioiden välillä