Ero sivun ”Isaac Newton” versioiden välillä

Newtonin viimeiset vuodet olivat raskaita. Hänen ja Leibnizin välille puhkesi kiista siitä, kumpi keksi [[differentiaalilaskenta|differentiaalilaskennan]] ensimmäisenä. Newton työskenteli laskennan parissa paljon aikaisemmin mutta julkaisi tavalliseen tapaansa tulokset myöhään. Leibniz oli sillä välin ehtinyt jo julkaista oman tutkimuksensa. Nykyään kunnia laskentatavan keksimisestä annetaan molemmille. Newtonia arvostettiin hyvin paljon, vaikka hän sai osakseen myös kritiikkiä.

[[27. toukokuuta]] [[1722]] Newton muutti Etelä-Lontooseen [[Kensington]]iin keuhkotulehduksen takia.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Robert A. Hatch| Nimeke =Newton timeline | Osoite = http://web.clas.ufl.edu/users/rhatch/pages/13-NDFE/newton/05-newton-timeline-m.htm| Selite = | Julkaisija = | Viitattu = 7. elokuuta 2007| Kieli ={{en}} }}</ref> Hän kuoli 83-vuotiaana Kensingtonissa [[20. maaliskuuta]] [[1727]], ja hänet haudattiin suurin juhlallisuuksin [[Westminster Abbey]]n hautausmaalle. [[Voltaire]] oli läsnä Newtonin hautajaisissa, ja hänen mukaansa hautajaiset olivat kuin kuninkaan, joka oli tehnyt työnsä hyvin.<ref name="vigyanprasar.gov.in" /> Newton ei koskaan mennyt naimisiin, eikä hänellä ollut lapsia. Hän oli tosin kerran kihloissa, mutta kihlaus ei johtanut avioliittoon.<ref>Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'', s. 18</ref>

Newtonin matemaattiset työt merkitsivät monien 1600-luvun matemaatikkojen, kuten [[Pierre de Fermat|Pierre de Fermat'n]], [[Francesco Cavalieri]]n ja [[Blaise Pascal]]in kehittämien tangentinmääräys- ja pinta-alalaskentamenetelmien yhtenäistämistä kalkyyliksi. Newtonista riippumatta [[Gottfried Leibniz]] kehitti myös samantapaisen kalkyylin, joka tunnetaan nykyään [[differentiaalilaskenta|differentiaali-]] ja [[integraalilaskenta]]na. Näiden kehitys oli välttämätöntä nykyaikaisen [[analyysi (matematiikka)|matemaattisen analyysin]] ja fysiikan synnylle.<ref name="Tähti.sanakirja s.117"/>

Newtonin sisäpiirin mukaan Newton oli työskennellyt metodinsa parissa vuosia ennen Leibniziä. Toisaalta on epäilty, että Newton olisi plagioinut Leibnizin töitä, mutta Leibnizin ei uskota plagioineen Newtonia.<ref name="solmu" /> Toisen teorian mukaan [[Jean Bernoulli]] oli antanut sekä Newtonille että Leibnizille kaksi matemaattista ongelmaa ratkaistavaksi. Newton ratkaisi ne nopeammin ja todisti näin keksineensä laskennan itse.<ref name="Rudolf Klemetti" /> Newton ei kuitenkaan julkaissut mitään uuden laskutavan keksimiseen viittaavaa työtä ennen vuotta [[1693]]. Leibniz taas oli julkaissut jo yhdeksän vuotta aiemmin omiin menetelmiinsä perustuvia teoksia. Tämä johti Leibnizin ja Newtonin väliseen ikävään riitaan.

Newtonin tieteellisten tutkimusten pohjana oli [[luonnontieteellinen menetelmä]]. Newton loi kokeelliseen tutkimukseen perustuvan induktiopäättelyn avulla kvantitatiivisen matemaattisen teorian, jonka avulla mittaustuloksista johdetaan yksinkertaisia perushypoteeseja sekä ennustetaan uusia ilmiöitä. Samaa periaatetta oli käyttänyt [[Galileo Galilei]] jo aiemmin tutkimuksissaan. Newtonin ohjenuora oli ''Hypotheses non fingo'', "en tee hypoteeseja". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hänen näkemyksensä perustuivat kokeellisiin tuloksiin ja vain niihin. Newtonin ja Galilein käyttämä menetelmä on myöhemmin muuttanut maailman niin maailmankatsomuksellisesti kuin materiaalisestikin.

Myöhemmin Royal Societyn puheenjohtajana hän kirjoitti, että luonnontieteiden perusperiaatteet ovat ”luonnon kehyksien ja toiminnan löytäminen, sen pelkistäminen yleisiksi säännöiksi ja laeiksi, näiden sääntöjen kokeellinen todentaminen ja siten syiden ja seurauksien johtaminen”. Luonnontieteellisestä menetelmästä tuli [[valistusaika|valistusajan]] keskeisimpiä periaatteita.<ref>Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'', s. 331</ref>