Ero sivun ”Kungfu” versioiden välillä

Tyylejä on useita; ne saattavat poiketa toisistaan hyvinkin suuresti. Jotkin tyylit sisältävät paljon [[akrobatia]]a; toisissa [[ase]]illa harjoittelu aloitetaan varhain ja joissakin vasta vuosien harjoittelun jälkeen. Jotkin suuntaukset keskittyvät yksinkertaisiin käsitekniikoihin, toiset taas monimutkaisiin liikesarjoihin. Suomessa harrastettavia tyylejä ovat [[Tai Shin Mun]], [[Wing Tsung|wingtsung]], [[Shaolin Kungfu|shaolin]], [[Bajiquan Kung Fu|bajiquan]], [[Changquan Kungfu|changquan]], [[Shaolin Wing Chun Kungfu|Shaolin-wing chun]], [[Wing Tsun Kungfu|wing tsun]], [[Jun Fan Kungfu|junfan]], [[Man Seer Kung|man seer kung]], [[Wing Chun Kungfu|wing chun]], [[Man Xiong Kungfu|manxiong]], [[Wan Kam Leung Practical Wing Chun Kung Fu]], [[Chi Kung|qigong/chikung]], [[sanda/sanshou]], [[Shaolinquan Kungfu|shaolinquan]], [[Choy Lee Fut|choyleefut]], [[Tanglang-kungfu|tanglang]], [[Baji Kungfu|baiji]], [[Tanglangquan Kungfu|tanglangquan]], [[Taijiquan|taijiquan]], [[Yi Quan Kungfu|yiquan]] ja [[Thieu Lam|thieulam]]. Osa tyyleistä on nimetty eläinten mukaan kuten lohikäärme, kotka, tiikeri, kurki, apina, leopardi, käärme ja rukoilijasirkka. Eläintyyleissä pyritään hyödyntämään kyseisen eläimen liikeratojakyseisensarvikuonoliikeratoja ja hyökkäystekniikoita.

Perinteisesti joissakin tyylisuunnissa kiinalaiset kungfu-mestarit ovat olleet myös [[lääkäri|lääkäreitä]]. Näissä tyyleissä käsitelläänkin jonkin verran [[anatomia]]a ja [[perinteinen kiinalainen lääketiede|kiinalaista lääketiedettä]], mutta erot eri opettajien ja tyylien välillä ovat suuria: Toisissa korostetaan teknisen muodon puhtautta, kun taas toisissa keskitytään epämuodollisemman kamppailuvalmiuden omaksumiseenomakseen.