Ero sivun ”Napoleon III” versioiden välillä

 

Oikeudenkäynti ei mennyt kuten Ranskan hallitus oli suunnitellut. Hallitus oli kuvaillut nuorta vallankaappaajaa lähinnä "itsepäiseksi hölmöksi", mutta Louis Napoleon piti oikeudenkäyntiä tilaisuutena saada puhua suoraan Ranskan kansalle. Hän saikin monet kuulijoistaan, mukaan lukien tuomarit, kiinnostumaan sanomastaan, joka käsitti paitsi [[Waterloo]]n tappion hyvittämistä, myös kansan oikeudesta päättää asioistaan.<ref>Corley, T.A.B.: Democratic Despot, 1961, 42</ref> Louis Napoleon tuomittiin elinkautiseen vankeuteen [[Ham (Somme)|Hamin]] linnaan. Tänä aikana hän kirjoitti kirjan ''Köyhyyden poistaminen''. Tässä teoksessan hän yhdisti vanhat ajatuksensa sosialistisiin ajatuksiin. Kirjassaan hän esittää huolensa Ranskan maatalouden heikosta tuotosta, työläisten huonosta elintasosta ja esittää valtion radikaalia puuttumista talouspolitiikkaan. Ajan radikaalit ajattelijat ottivat teoksen innolla vastaan. Sosialisti [[Louis Blanc]] innostui teoksesta niin, että kävi jopa tapaamassa Louis Napoleonia vankilassa.<ref>Corley, T.A.B.:Democratic Despot, 1961, 45, Grimberg, C: Kansojen historia, osa 19, 215, 1984</ref>

Vankeus ei ollut mitään kosteassa sellissä istumista vaan välillä lähes miellyttävää. Rutiineihin kuului herätys kello kuudelta, työntekoa, lounas, työtä, päivällinen ja ulkoilua. Vankilalinnan komentaja piti epäonnisesta vallankaappaajasta ja pelasi tämän kanssa shakkia ja korttipelejä. Lisäksi hänen huoneensa sisustettiin ja kunnostettiin. Hänen sallittiin tavata vierailijoita ja käydä kirjeenvaihtoa. Prinssi käytti aikaansa myös opintoihin ja myöhemmin, valtansa huipulla hän sanoi Hamin olleen hänen yliopistonsa.<ref>Corley, T.A.B.: Democratic Despot, 1961,44-47</ref> Kuitenkin vankeuden loppupuolella hän kirjoitti eräälle ystävälleen tuntemuksistaan että elämä on lyijyn raskasta sekä monotonista ja tuntemuksistaan että monet ystävät ovat hylänneet hänet. Lisäksi huoli isän terveydestä varjosti hänen mieltään. Oltuaan kuusi vuotta vankina Louis Napoleon pakeni vankilasta linnan korjaustöiden aikana pukeutuneena työvaatteisiin ja lankkua kantaen. Häneltä kesti vain 12 tuntia päästä turvaan Isoon-Britanniaan.<ref>Corley,T.A.B.: Democratic Despot, 1961,47-49</ref>

 

Pakonsa jälkeen Louis Napoleon oli uudelleen paossa [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]]. Napoleon III:n asunto, numero 6 Clarendon-aukiolla [[Royal Leamington Spa]]ssa, jossa hän asui vuosina 1838–1839 ja 1846–1848, kutsutaan Napoleonin taloksi. Lontoossa hän eli äitinsä jättämän suuren perinnön turvin ja järjesti hienoja juhlia, ajeli upeilla vaunuilla ja tapaili tyylikästä rakastajatartaan. Hän tapasi myös [[Benjamin Disraeli]]n, jolle esitelmöi aikeestaan hallita Ranskaa. Disraeli muisteli myöhemmin, että uskoi puhuvansa mielipuolen kanssa. Louis Napoleon on Disraelin kirjoittaman romaanihahmon, prinssi Florestanin, esikuva.<ref>Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 19, 212-2131984</ref>

 

== Presidenttinä ==

* Alexandrine Éléanore Vergot, Hamin vankilalinnoituksen pyykkäri. Suhteesta syntyivät pojat Alexandre Louis Eugéne ja Louis Ernest Alexandre.

* Elisa Rachel Felix, "Euroopan kuuluisin näyttelijätär".

* Harriet Howard, Louis Napoleonin merkittävä taloudellinen tukija.

* Virginia Oldoni, Castiglionin kreivitär, valokuvaaja ja Italian hallituksen Ranskaan lähettämä vakooja.

* Justine Marie La Boeuf, alias Marguerite Bellanger, akrobaatti ja näyttelijätär.

* Kreivitär Louise de Mercy-Argententau. Suhde oli luultavasti täysin platoninen. Kirjoitti teoksen "''Keisarin viimeinen rakkaus''"

 

==Lähteet==