Ero sivun ”Stormbringer (albumi)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p replacing png file version by svg file version for quality, size and scalability reasons; all the icons were newly processed as svg, now size equal |
taulukot artikkelin loppuun pois leipätekstin joukosta |
||
Rivi 16:
{{lippu|Yhdysvallat}}: 20. <br>
| artistin = Deep Purplen
| tarkkatyyppi = studio
Rivi 69:
''Stormbringer''-albumista on usein sanottu, että se ei kuulosta Deep Purplelta. Vaikka yhtyeen musiikki oli saanut funk-vaikutteita jo vuoden 1971 ''[[Fireball (albumi)|Fireball]]''-albumilla ja paikoin myös seuraavan vuoden ''[[Machine Head (albumi)|Machine Head]]'' -albumilla, ''Stormbringerilla'' funkin vaikutus oli ennenkuulemattoman peittelemätöntä.<ref name="kansi">Deep Purple: ''Stormbringer''-albumin 35-vuotisjuhlapainoksen CD-version kansilehti (EMI 50999 2 64645 2 7)</ref> Funk-vivahteiden lisäksi mukana on vaikutteita myös soulista ja [[blues]]ista.<ref name="classic"/> ''Stormbringeria'' on pidetty studiotekniikan puolesta parempana kuin ''Burnia'', ja siinä on katsottu olevan myös enemmän syvyyttä.<ref name="kansi"/> Kosketinsoittaja Lord käyttää albumilla huomattavan paljon [[syntetisaattori]]a; tosin [[Moog-syntetisaattori|Moog]]in käyttö oli tuolloin muutenkin hyvin yleistä.<ref name="Ekblad/47"/> Lord on myöhemmin kertonut, että hänen mielestään Deep Purplen olisi pitänyt funk-vaikutteiden sijaan jatkaa samalla tiellä kuin ''Burn''-albumia tehdessään.<ref name="kansi"/>
===
Avausraita ”[[Stormbringer (kappale)|Stormbringer]]” on albumin raskain ja samalla tunnetuin kappale.<ref name="Ekblad/115">Sironen: s. 115</ref> Hughesin mukaan se myös äänitettiin ensimmäisenä. Coverdale, joka ihaili [[kreikkalainen mytologia|kreikkalaista mytologiaa]], kirjoitti sanoitukset Stormbringer-nimisestä hahmosta.<ref name="kansi"/> Kuten myös ''[[Burn (albumi)|Burn]]''-albumin monessa kappaleessa, ”Stormbringerin” kitarasoolo on soitettu päällekkäin eri soundeilla.<ref name="Ekblad/115-116">Sironen: s. 115–116</ref> ”Love Don’t Mean a Thing” on rauhallinen, yhtyeen uudelleen sovittama kappale. Sen aiheena on raha, ja se päätyi levylle Ritchie Blackmoren aloitteesta. Hän oli kuullut sen juhlissa tuntemattoman mustan miehen soittamana.<ref name="kansi"/> ”Holy Man” on toinen niistä albumin kappaleista, joiden tekemisessä Blackmore ei ollut mukana. Hughes laulaa sen kokonaan, ja hänen laulusuoritustaan on myös kehuttu. A-puolen päättävä ”Hold On” on toinen kappale, jota Blackmore ei ollut tekemässä. Hän on siinä kuitenkin kitaristina vahvasti esillä ja soittaa soolo-osuuksia kosketinsoittaja Lordin lisäksi.<ref name="Ekblad/116">Sironen: s. 116</ref> Kappale oli Lordin idea, ja kaikki muut paitsi Blackmore pitivät siitä. [[David Bowie]] suunnitteli kappaleen levyttämistä tuoreeltaan.<ref name="kansi"/> Laulun sanoitusta on pidetty samantyyppisenä kuin mitä Coverdale teki myöhemmin [[Whitesnake]]-yhtyeessä.<ref name="Ekblad/116"/>
Rivi 76:
”High Ball Shooteria” seuraa rauhallinen blues-soul-kappale ”The Gypsy”, joka on tehty yhteistyössä.<ref name="Ekblad/116"/> Hughes on kertonut rakastavansa kappaletta ja antavansa tunnustuksensa Paicen rumpujensoitolle.<ref name="kansi"/> Blackmoren kitarasoolon on huomattu olevan hyvin samanlainen kuin ''Burnin'' ”Sail Away” -kappaleessa,<ref name="Ekblad/47"/> joskin levyn kvadrofonisessa versiossa soolo on erilainen.<ref name="highway"/> Albumin päättää sen toiseksi tunnetuin kappale, herkkä [[balladi]] ”Soldier of Fortune”, joka oli jäädä kokonaan levyttämättä. Vasta Coverdalen ja Blackmoren tekemä demoversio innosti muitakin työstämään sitä.<ref name="Ekblad/47"/><ref name="Ekblad/117">Sironen: s. 117</ref> Kvadrofonisella albumilla on hieman erilaisia lauluosuuksia.<ref name="highway"/>
== Albumin nimeäminen ja kansikuva ==
Albumille oli aluksi tarkoitus antaa nimeksi ''Silence'', mihin saatiin idea Musiclandin studion tarkkaamossa olleesta kyltistä. Kansikuvan suunnittelu aiheutti ongelmia, sillä edellisessä kokoonpanossa basisti Roger Glover oli suunnitellut alustavasti kansikuvituksen, mutta enää yhtyeessä ei ollut visuaalisesti ajattelevaa henkilöä. Aluksi kanneksi ajateltiin ottaa Dieter Zillin suunnittelema kuva mauttomasti meikatusta naisesta, joka piti sormea suunsa edessä. Ritchie Blackmore kertoi studiossa eräälle haastattelijalle yhtyeen haluavan sen kansikuvaksi, koska ”olemme kyllästyneet katsomaan omia naamojamme”. Tosiasiassa hän ajatteli naisen sormen olevan [[fallossymboli]].<ref name="kansi"/><ref name="Ekblad/48"/>
Rivi 175 ⟶ 87:
== Julkaisu ja vastaanotto ==
[[Kuva:Stormbringer poster.png|370px|thumb|right|''Stormbringerin'' mainosjuliste. Julisteen kuvaa käytettiin vuoden 2009 uusintapainoksen kannessa.]]
''Stormbringer'' julkaistiin sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa marraskuussa 1974.<ref name="purple.net">{{Verkkoviite | Osoite = http://deep-purple.net/discography/stormbringer/stormbringer.htm| Nimeke = Deep Purple, Stormbringer Discography| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = deep-purple.net | Viitattu = 4.11.2013}} {{en}}</ref> [[Ranska]]ssa levy oli ilmestynyt jo lokakuussa. Britanniassa ja muualla Euroopassa jakelijana toimi yhtyeen oma [[Purple Records]], Yhdysvalloissa ja [[Japani]]ssa [[Warner Brothers Records|Warner Bros. Records]].<ref name="highway">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.thehighwaystar.com/rosas/jouni/discos/studio09.html | Nimeke = Stormbringer | Tekijä = | Ajankohta= | Julkaisija = thehighwaystar.com | Viitattu = 4.11.2013}} {{en}}</ref> Levyn painokset erosivat toisistaan hieman eri valtioissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain-painoksen kannen väritys on brittiläistä sinertävämpi ja yhtyeen logo on siinä hieman erilainen. Yhdysvalloissa julkaistiin myös kvadrofoninen versio, jonka kappaleissa on pieniä eroja verrattuna stereoversioon. Varhaisiin Japanin-painoksiin puolestaan sisältyi juliste. [[Argentiina]]ssa ja [[Uruguay]]ssa albumin nimi oli käännetty espanjaksi muotoon ''Traetormentas'', kun taas [[Korean tasavalta|Etelä-Koreassa]] ”Stormbringer”-kappale puuttui albumilta ja levy levy julkaistiin nimellä ''Soldier of Fortune''.<ref name="purple.net"/>
Rivi 184 ⟶ 97:
Vuonna 2009 albumista julkaistiin 35-vuotisjuhlapainos, ''35th Anniversary Edition''. Se sisältää alkuperäisten kappaleiden lisäksi uudet versiot neljästä kappaleesta, jotka Glenn Hughes on remasteroinut [[Abbey Road Studios]]issa. Lisäksi mukana on erillinen DVD, joka sisältää levyn 5.1-miksauksen sekä muutaman valokuvan kappaleiden taustana.<ref name="classic">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.classicrocksuomi.com/crs/index.php?option=com_content&task=view&id=693&Itemid=31| Nimeke = Classic Rock Suomi - Deep Purple: Stormbringer 35th Anniversary Edition CD/DVD (EMI)| Tekijä = Kuokkanen, Jouni| Ajankohta = 18.3.2009| Julkaisija = classicrocksuomi.com | Viitattu = 4.8.2011}} {{fi}}</ref> Albumi julkaistiin sekä CD- että LP-formaatissa, ja sen kansikuva on hieman erilainen, sillä alkuperäistä maalausta ei löydetty ja sen tilalla jouduttiin käyttämään vanhan mainosjulisteen kuvaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.deep-purple.net/features/stormbringer/stormbringer.htm| Nimeke = Deep Purple, Stormbringer| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = deep-purple.net | Viitattu = 4.11.2013}} {{en}}</ref> ''35th Anniversary Edition'' nousi Britanniassa 7. maaliskuuta 2009 sijalle 99.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://chartarchive.org/a/deep+purple| Nimeke = ChartArchive - Deep Purple|Julkaisija = ChartArchive.org | Viitattu = 4.11.2013}} {{en}}</ref>
=== Kritiikki ===
''[[Billboard]]''-lehden arvostelija antoi vuonna 1975 albumista hyvää palautetta: se on Deep Purplen monipuolisin levy ja sen balladi-, blues- ja [[jazz]]vaikutteet toimivat erinomaisesti. Blackmore ja Lord soittavat uudesta tyylistä huolimatta yhtä vahvasti kuin aiemminkin. ''[[Rolling Stone]]'' -lehdessä 30. tammikuuta 1975 julkaistu arvostelu, jonka on kirjoittanut Alan Niester, oli sävyltään maltillisempi. Sen mukaan albumilla on vahvat hetkensä, kuten Blackmoren turvallisen tuttu riffittely ja Jon Lordin koskettimien ”huudatus”, mutta yhtyeen soundin monipuolistaminen on onnistunut vain osittain. Kokonaisuutena Niester sanoo ''Stormbringerin'' olevan kaukana Deep Purplen parhaista tuotoksista.<ref name="super">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.superseventies.com/spdeeppurple4.html| Nimeke = Deep Purple - Stormbringer |Julkaisija = superseventies.com | Viitattu = 4.11.2013}}| {{en}}</ref> Samoin ''[[Allmusic]]in'' kriitikko Alex Henderson toteaa, ettei albumi yllä yhtyeen huippuhetkien erinomaiselle tasolle ja sen kappaleet ovat enimmäkseen heikohkoja, vaikka siltä löytyykin myös hyviä hetkiä. Hän antaa albumille kaksi tähteä viidestä.<ref name="allmusic">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.allmusic.com/album/stormbringer-mw0000201754 | Nimeke = Stormbringer - Deep Purple | Tekijä = Henderson, Alex | Julkaisu = AllMusic.com | Julkaisija = All Media Guide | Viitattu = 4.11.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Sputnikmusicin Matthijs van der Lee pitää ''Stormbringeria'' yhtyeen rauhallisimpana albumina ja pettymyksenä ''Burnin'' jälkeen. Kuitenkin hän antaa levyn arvosanaksi viidestä täydestä hyvän 3,5.<ref name="sputnik">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sputnikmusic.com/review/32920/Deep-Purple-Stormbringer/| Nimeke = Deep Purple - Stormbringer (album review)| Tekijä = van der Lee, Matthijs| Ajankohta = | Julkaisija = sputnikmusic.com | Viitattu = 4.11.2013}} {{en}}</ref>
Deep Purplea käsittelevässä kirjassa ''Deep Purple – Syvän purppuran vuodet 1967–2004'' albumin arvostelee Mika Sironen. Hänen mielestään Ritchie Blackmoren haluttomaksi väitetty kitaransoitto ei kuulosta niin huonolta kuin väitetään, kappaleet ovat sopivan pituisia ja koko levy on tasapainoinen ja laadukas. Hän toteaa ''Stormbringerin'' olevan Deep Purplen melodisin albumi. Sitä ei voi kutsua heavy metaliksi, mitä hän pitää myös levyn heikkoutena.<ref name="Ekblad/115-117">Sironen: s. 115–117</ref>
Deep-purple.fi-sivustolla Petri Myllylä sanoo ''Stormbringerin'' olevan laadukas levy, jonka kappaleet ovat kiistatta hyviä. Se on hänen mukaansa myös yksi Deep Purplen onnistuneimmista sekä parhaiten äänitetyistä ja tuotetuista levyistä. ''Stormbringeriä'' ei kuitenkaan voi suositella sellaiselle hard rock -fanille, joka ei pidä lainkaan mustasta juurimusiikista. Myllylä toteaa, että mikäli ''Fireball'' on ollut ilmestyessään vaikea pala purtavaksi, on ''Stormbringer'' sitä potenssiin kymmenen. Samalla sivulla Hannu Juutilainen sanoo, että levy on tavallaan hyvin erilainen ja ehkä hieman hämmentäväkin. ”Paketti kuitenkin toimii” ja kokonaisuus muodostuu erittäin mielenkiintoiseksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.deep-purple.fi/levyt.php?id=10| Nimeke = Stormbringer - Deep Purple Saitti| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Deep-Purple.fi | Viitattu = 9.1.2014}} {{en}}</ref>
[[Intro (lehti)|Intro]]-lehteen arvioita tehnyt "Record Eater" l. Tapio Korjus kirjoitti albumista:<ref>Intro-lehti 1/1975</ref>
"'' Kun joku yhtye on saavuttanut suosionsa jollakin tietyllä ja selvästi tunnistettavalla tyylillä, ei sen muuttaminen yhtäkkiä ole kovinkaan helppoa. Edellinen albumi Burn ei vielä paljon poikennut parista edellisestä, vaikka pientä, kaivattua uusiutumista oli havaittavissa. Stormbringer meenee hieman pidemmälle, vaikka myös vanhoja tuttuja Purple-elementtejä ja sata kertaa käytettyjä riffejä ja kappalekaavoja linjalla ''Highway Star - Fireball - Burn - Stormbringer'' on olosuhteiden pakosta vielä mukana. ''Love Don't Mean A Thing'' ja ''Holy Man'' ovat uudenlaista, varsin soul-vaikutteista ja laidbackia rennosti taakse nojaavaa musaa. ''Hold On''issa uudet ja vanhat vaikutteet on yhdistetty maukkaasti, biisi svengaa ja kulkee vanhojen Purple- jyrien tavoin mutta ei yhtä junnaavasti. ''Lady Double Dealer'' on vanhatyylistä Purple- sähinää täydeltä laidalta, musiikillisesti se on Blackmoren kitaroinnin varassa. ''You Can't Do It Right'' yhdistelee soul- vaikutteita ja Purple- riffejä. ''High Ball Shooter'' on tavanomainen ja mitäänsanomaton pala, jonka Blackmoren kitarointi pelastaa osittain. ''Soldier Of Fortune''lla yhtye pääsee uudenlaiseen tunnelmaan. Coverdale laulaa pehmeästi ja hyvin. Stormbringer on parasta Purplea pitkään aikaan ja ehkä yhtyeen kaikkein musikaalisin levy. Se luo vahvasti uudelleen uskoa tähän jo välillä pahasti itseään toistaneeseen yhtyeeseen, jota näköjään vielä sittenkin tarvitaan jytämusan parissa.''"
Huhtikuussa 2006 [[Classic Rock]] -lehti valitsi ''Stormbringerin'' kaikkien aikojen 62:nneksi parhaaksi brittiläiseksi rock-albumiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rocklistmusic.co.uk/steveparker/classicrock2.htm| Nimeke = 100 Greatest British Rock Album Ever | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Rocklistmusic.co.uk | Viitattu = 24.12.2013}} {{en}}</ref>
== Julkaisun jälkeen ==
Deep Purple oli aloittanut uutta albumia markkinoivan kiertueen jo ennen sen julkaisua. Esityslistaan uudelta albumilta pääsivät ”Stormbringer”, ”Lady Double Dealer” ja ”The Gypsy”. Kiertueen aikana Coverdale ja Hughes kiistelivät lauluosuuksien jakamisesta, mikä häiritsi yhtyeen työskentelyä, ja Blackmoren motivaatio heikkeni jatkuvasti. Tammikuussa 1975 yhtye esiintyi [[Australia]]ssa [[Sunbury Pop Festival|Sunburyn festivaaleilla]]; [[AC/DC|AC/DC:nkin]] piti esiintyä tapahtumassa, mutta esiintyminen peruttiin Deep Purplen ennakoitua pidemmän setin vuoksi.<ref name="Ekblad/49">Heino: s. 49</ref>
[[kuva:Ritchie Blackmore 1977.jpg|210px|thumb|left|Perustajajäsen, kitaristi Ritchie Blackmore, erosi Deep Purplesta huhtikuussa 1975 perustaakseen Rainbow-yhtyeen.]]
Sunburyn festivaalien jälkeen Deep Purplen jäsenillä alkoi puolentoista kuukauden pituinen loma. Blackmore matkusti yhdysvaltalaisen [[Elf (yhdysvaltalainen yhtye)|Elf]]-yhtyeen kanssa Müncheniin äänittämään lainakappaletta ”Black Sheep of the Family”, jonka levyttämisestä Deep Purplen muut jäsenet olivat kieltäytyneet. Se oli tarkoitus julkaista singlenä, joten kappaleelle tarvittiin myös B-puoli. Niinpä Blackmore kirjoitti yhdessä Elfin laulusolistin [[Ronnie James Dio]]n kanssa kappaleen ”Sixteenth Century Greensleeves”. Blackmore ja Dio huomasivat yhteistyön sujuvan, joten lopulta he äänittivät kokonaisen albumin, joka sai nimekseen ''[[Ritchie Blackmore’s Rainbow]]''.<ref name="Ekblad/49"/> Vielä ennen levytystä Blackmore oli vakuuttanut lehdistölle, ettei hän ollut eroamassa Deep Purplesta.<ref name="Bloom/225-226">Bloom 2009: s. 225–226</ref>
Yhtyeen muut jäsenet eivät juurikaan huomioineet Blackmoren sooloprojektia, sillä heilläkin oli vastaavia hankkeita. Lord työskenteli klassisvaikutteisen ''[[Sarabande (albumi)|Sarabande]]''-projektin parissa. Hughes puolestaan aikoi tehdä sooloalbumin, jonka olisi tuottanut David Bowie, mutta suunnitelma ei toteutunut. Vähitellen alkoi kuitenkin paljastua, ettei Blackmore jatkaisi Deep Purplessa sen jälkeen, kun Euroopan-kiertue päättyisi huhtikuussa 1975. Yhtyeen piti aloittaa uuden albumin äänitykset vielä samassa kuussa Rolling Stone Mobile Studiolla, mutta siitä luovuttiin Blackmoren lähtöaikeiden paljastuttua.<ref name="Ekblad/49-50">Heino: s. 49–50</ref> Blackmoren eropäätöstä oli jo aiemmin vahvistanut se, että Hughes oli huutanut hänelle erään konsertin kitarasoolon aikana: ”Paskaa!” Hughes itse on kiistänyt pilkanneensa Blackmoren soittoa, vaikkakin myöntää käyttäneensä tuolloin runsaasti huumeita.<ref name="Bloom/223">Bloom: s. 223</ref> Blackmore kertoi päätöksestään ensin kiertuehenkilökunnalle, jonka kautta tieto levisi muille yhtyeen jäsenille, vaikka asia olikin tarkoitus salata.<ref name="Bloom/226">Bloom: s. 226</ref>
{{sitaatti|Bändin rapautumiseen oli monia syitä: naiset, huumeet, egot sekä tietysti Ritchien [Blackmore] tyytymättömyys siihen, että hän oli menettänyt musiikillisen vaikutusvaltansa.|Glenn Hughes, basisti-laulaja<ref name="Bloom/220">Bloom: s. 220</ref>}}
Koska äänityslaitteisto tulevaa albumia varten oli jo varattu, päätettiin kiertueen kolme viimeistä konserttia nauhoittaa, mihin Blackmore suostui. [[Graz]]issa, [[Saarbrücken]]issä ja [[Pariisi]]ssa äänitetyistä nauhoista oli tarkoitus julkaista tupla-albumi vielä saman vuoden puolella, mutta lopulta livealbumi ''[[Made in Europe]]'' ilmestyi vasta loppuvuodesta 1976 yhden LP-levyn laajuisena. Vuonna 1996 samoista äänityksistä tehtiin laajempi julkaisu ''[[MK III The Final Concerts]]'' (1996), mutta parhaana taltiointina on pidetty albumia ''[[Live in Paris 1975]]''.<ref name="Ekblad/49-50"/>
Pariisin konsertin jälkeen 7. huhtikuuta 1975 kiertue oli ohi, eikä yhtyeen jatkosta ollut varmuutta. Seuraavista konserteista ei ollut sovittu, mutta tarkoitus oli joka tapauksessa pitää pari kuukautta lomaa. Toukokuussa 1975 julkaistiin pelkästään edellisen kokoonpanon, niin sanotun Mark II:n, esittämiä kappaleita sisältänyt kokoelma ''[[24 Carat Purple]]'', jota pidettiin lähes muistokirjoituksena.<ref name="Ekblad/50">Heino: s. 50</ref> Lopulta yhtye päätti jatkaa uuden kitaristin, yhdysvaltalaisen [[Tommy Bolin]]in kanssa, ja levytti albumin ''[[Come Taste the Band]]''.<ref name="Ekblad/52">Heino: s. 52</ref>
== Arvostelut ==
*Allmusic: {{arvostelutähdet|2|5}}<ref name="allmusic"/>
*Billboard: (sävyltään positiivinen)<ref name="super"/>
*Rolling Stone: (sävyltään maltillisen negatiivinen)<ref name="super"/>
*Sputnikmusic: {{arvostelutähdet|3.5|5}}<ref name="sputnik"/>
== Listasijoitukset ja sertifiointi ==
{{palsta-a}}
{{palsta-2}}
{| class="wikitable"
Rivi 271 ⟶ 221:
{{palsta-2}}
{| class="wikitable"
!align="left" width="
!align="left" width="100px"|Palkinto
!align="left" width="60px"|Luovuttaja
Rivi 303 ⟶ 250:
{{palsta-l}}
{{Kappalelista
| piilotettu =
| otsake = A-puoli
| ylim_sarake = Laulu
| sarake_säv&san = yes
| nimi1 = [[Stormbringer (kappale)|Stormbringer]]
| säv&san1 = [[David Coverdale]], [[Ritchie Blackmore]]
| ylim1 = Coverdale & [[Glenn Hughes]]
| pituus1 = 4.03
| nimi2 = Love Don’t Mean a Thing
| säv&san2 = Coverdale, Blackmore, Hughes, [[Jon Lord]], [[Ian Paice]]
| ylim2 = Coverdale & Hughes
| pituus2 = 4.23
| nimi3 = Holy Man
| säv&san3 = Coverdale, Hughes, Lord
| ylim3 = Hughes
| pituus3 = 4.28
| nimi4 = Hold On
| säv&san4 = Coverdale, Hughes, Lord, Paice
| ylim4 = Coverdale & Hughes
| pituus4 = 5.05
}}
{{Kappalelista
| piilotettu =
| otsake = B-puoli
| ylim_sarake = Laulu
| sarake_säv&san = yes
| nimi5 = Lady Double Dealer
| säv&san5 = Coverdale, Blackmore
| ylim5 = Coverdale & Hughes
| pituus5 = 3.19
| nimi6 = You Can’t Do It Right (with the One You Love)
| säv&san6 = Coverdale, Blackmore, Hughes
| ylim6 = Coverdale & Hughes
| pituus6 = 3.24
| nimi7 = High Ball Shooter
| säv&san7 = Coverdale, Blackmore, Hughes, Lord, Paice
| ylim7 = Coverdale & Hughes
| pituus7 = 4.26
| nimi8 = The Gypsy
| säv&san8 = Coverdale, Blackmore, Hughes, Lord, Paice
| ylim8 = Coverdale & Hughes
| pituus8 = 4.13
| nimi9 = Soldier of Fortune
| säv&san9 = Coverdale, Blackmore
| ylim9 = Coverdale
| pituus9 = 3.14
| kokonaiskesto = 36.31
}}
{{Kappalelista
| piilotettu = yes
| otsake = 35th Anniversary Edition -bonuskappaleet
| ylim_sarake = Laulu
| sarake_säv&san = yes
| nimi1 = Holy Man <small>(Glenn Hughes -remix)</small>
| säv&san1 = Coverdale, Hughes, Lord
| ylim1 = Hughes
| pituus1 = 4.32
| nimi2 = You Can’t Do It Right <small>(Glenn Hughes -remix)</small>
| säv&san2 = Coverdale, Blackmore, Hughes
| ylim2 = Coverdale & Hughes
| pituus2 = 3.27
| nimi3 = Love Don’t Mean a Thing <small>(Glenn Hughes -remix)</small>
| säv&san3 = Coverdale, Blackmore, Hughes, Lord, Paice
| ylim3 = Coverdale & Hughes
| pituus3 = 5.07
| nimi4 = Hold On <small>(Glenn Hughes -remix)</small>
| säv&san4 = Coverdale, Hughes, Lord, Paice
| ylim4 = Coverdale & Hughes
| pituus4 = 5.11
| nimi5 = High Ball Shooter <small>(instrumentaali)</small>
| säv&san5 = Coverdale, Blackmore, Hughes, Lord, Paice
| ylim5 =
| pituus5 = 4.30
}}
*''35th Anniversary Edition'' sisältää lisäksi DVD-audion, jolla on albumin alkuperäinen kvadrofoninen miksaus 5.1 ja PCM stereo 48/24-formaatissa.
== Singlet ==
Rivi 420 ⟶ 418:
== Painoksia ==
[[Kuva:Stormbringer label.jpg
{| class="wikitable"
| |||