Ero sivun ”Renault” versioiden välillä

'''Groupe Renault''' on [[ranska]]lainen [[auto]]nvalmistaja. Groupe Renault tuottaa [[henkilöauto|henkilö]]- ja [[pakettiauto]]ja, mutta on aiemmin valmistanut myös [[kuorma-auto]]ja, [[bussi|busseja]], [[kiskobussi|kiskobusseja]] ja [[traktori|traktoreita]]. Groupe Renault omistaa lähes puolet [[japani]]laisesta [[Nissan]]ista, lähes kokonaan venäläisen [[AvtoVAZ]]in,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/uutiset/talous/426105/RenaultNissan+nousi+Ladan+paaomistajaksi | Nimeke = Renault-Nissan nousi Ladan pääomistajaksi | Julkaisija = | Julkaisu = Turun Sanomat |Ajankohta = 12.12.2012 | Viitattu =14.3.2017}}</ref> neljänneksen japanilaisesta [[Mitsubishi Motors]]ista<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.moottori.fi/ajoneuvot/jutut/virallista-mitsubishista-osa-renault-nissania/ | Nimeke = Nyt se on virallista: Mitsubishistä osa Renault-Nissania | Julkaisija = | Julkaisu = Moottori | Ajankohta = 21.10.2016 | Viitattu =14.3.2017}}</ref> sekä kokonaan ranskalaisen [[Alpine (automerkki)|Alpinen]], [[romania]]laisen [[Dacia]]n ja [[korea]]laisen [[Renault Samsung Motors]]in. Nämä kaikki yhteenlaskettuina Groupe Renault on maailman neljänneksi suurin autonvalmistaja.{{milloin}}

Groupe Renault’n pääkonttori sijaitsee [[Boulogne-Billancourt]]issa [[Pariisi]]n länsiosissa. Kuorma-autotuotantonsa Renault myi vuonna 2001 [[Volvo]]lle ja maatalouskonetuotantonsa [[saksa]]laiselle [[Claas]]ille vuonna 2008.

Veljekset [[Louis Renault (yrittäjä)|Louis]], Marcel ja Fernand Renault perustivat yhtiön '''Société Renault Frères''' [[25. helmikuuta]] [[1899]]. Autojen valmistus oli aloitettu jo vuotta aiemmin. Voitettuaan erään autokilpailun [[24. marraskuuta]] [[1898]] veljekset saivat ensimmäiset 12 tilausta. Yritys kasvoi heidän voittaessaan kaupunkienvälisiä kilpa-ajoja, kuten Pariisi–[[Berliini]] ja Pariisi–[[Wien]]. Renault'n eräs tekninen saavutus oli [[vaihdelaatikko]], joka ei tarvinnut ketjuja eikä hihnoja toimiakseen.

Vuonna [[1905]] Renault sai ensimmäisen suuren tilauksensa,: 250 [[taksi]]a. Tällöin Renault aloitti massatuotantonsa.

[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] syttyessä Renault aloitti [[Renault FT-17]] -[[panssarivaunu]]jen valmistuksen. Myös [[Suomen maavoimat]] hankki Renault’n panssarivaunuja vuonna [[1920]]. Osa vaunuista oli varustettu tykein ja osa konekiväärein. Renault-panssarivaunut olivat Suomen puolustusvoimien käytössä [[jatkosota]]an saakka vuoteen 1942, jolloin suurin osa niistä asennettiin kiinteiksi tulipesäkkeiksi [[Karjalankannas|Karjalankannaksen]] puolustuslinjaan. Muutamat yksilöt palvelivat koulutuskäytössä vielä tämän jälkeen.<ref name="suutarinen">Leila Suutarinen (toim.): ''Vehoniemeläinen 8/1991'', s. 24. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö.</ref>

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana yhtiö toimi Saksan aseteollisuuden alihankkijana. Ranskan vapautuksen jälkeen vuonna [[1944]] Louis Renault pidätettiin syytettynä yhteistoiminnasta miehittäjien kanssa. Hän kuoli vankilassa epäselvissä olosuhteissa; hänet mahdollisesti murhattiin.

Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan [[autovero]] perustui moottorin tehoon eli [[Verohevosvoima|verohevosvoimiin]] ([[Ranskan kieli|ransk.]] ''chevaux fiscaux'', lyh. CV). Renault esitteli [[Renault 4CV|4CV]] -mallinsa ja kilpailija [[Citroën]] kuuluisan "Rättisitikan" eli [[Citroën 2CV|2CV]]-mallinsa. Myöhemmin [[1960-luku|1960-luvun]] alussa esitellystä "Tipparellusta" eli [[Renault 4]]|Renault 4:stä]] (ei sama auto kuin 4CV) tuli kaikkien aikojen myydyin ranskalainen automalli. Renault esitteli uudenlaisen monikäyttökorin mallissaan [[Renault 16|16]], joka valittiin [[Vuoden Auto Euroopassa|Vuoden Autoksi Euroopassa]] vuonna 1966.<ref> Olli J. Ojanen: ''Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla'', s. 119. Helsinki: Alfamer, 2002.</ref>

Yhdysvaltalainen [[Chrysler Corporation]] myi kaikki Euroopan toimintonsa vuonna 1978 [[PSA Peugeot Citroën|PSA-yhtymälle]], jolta kuorma-autoliiketoiminta siirtyi RenaultilleRenault’lle vuonna 1981. Tämän jälkeen [[Luton]]in kaupungissa [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]] valmistetut [[Dodge]]-hyötyajoneuvot tehtiin Renault-Dodge -nimisinä vuoteen 1989 saakka. Tämän jälkeen Britanniassa koottiin Renault Midliner -kuorma-autoja, kunnes Renault myi tehtaan [[Kiina]]an vuonna 1993.<ref>Markku Mäkipirtti: ''Brittiautot'', s. 195. Tampere: Apali Oy, 2010.</ref>

Renault yritti vuonna [[1993]] fuusioitua [[Volvo]]n kanssa, mutta yhdistyminen ei toteutunut.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Lapola, Maija | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1995 | Vuosi = 1994 | Sivu = 8–9 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-13254-7}}</ref> Maaorganisaatiot oli jo muutettu, ja Autorex oli yhdistetty Volvon kanssa Bilia Oy:ksi. Volvon pienosakkaat kaatoivat fuusion. Volvon kuorma-autodivisioona kuitenkin meni Renault'lle. Bilia toimi Volvon ja Renault'n maahantuojana, kunnes Renault-emoyhtiö siirsi Skandinavian maahantuonnin itselleen,; Suomen maahantuonnin hoiti Renault Suomi. EU-lainsäädännön muuttuessa automerkkien maahantuonnin yksinoikeudet poistuivat.

Volvo-yhtymä ei fuusion kaatumisen jälkeen kestänyt pitkään itsenäisenä ruotsalaisena yhtiönä, vaan henkilöautoryhmä myytiin vuonna 2000 Fordille 6,45 miljardilla dollarilla. Volvo sijoitettiin Fordin premier-divisioonaan Jaguarin ja Aston-Martinin seuraksi. Vuonna 2007 Ford möi Jaguar- ja Aston-Martin -ryhmänsä, ja Volvo-henkilöautot oliolivat vuorossa vuonna 2008. Ostaja oli kiinalainen Geely 1,8 miljardilla dollarilla. Renault on edelleen Volvo-yhtymän suurin osakkeenomistaja 18,7 %:n ääniosuudella.

Vuonna 2017 [[Libération|''Libération'']]-lehti julkaisi uutisen, että Renault on käyttänyt autoissaan samanlaista päästöjen mittaustuloksia vääristävää laitetta kuin [[Volkswagen#P.C3.A4.C3.A4st.C3.B6huijaus|Volkswagen]]. Lehden mukaan Renault'n johto tietää asiasta, samoin viranomaiset. Renault on kiistänyt syytökset.<ref>[http://yle.fi/uutiset/3-9512682 Ranskalaisviranomaiset: "Renault on huijannut päästötesteissä 25 vuoden ajan"] Yle, 2017</ref>

Toimitusjohtaja Ragnar Paulsson perusti vuonna 1949 Oy Autorex Ab:n, joka sai samana vuonna Renault'n edustuksen. Ensimmäisen vuoden aikana maahan tuotiin 75 Renault-autoa. Aluksi yhtiön toimitilat olivat muutaman vuoden ajan [[Kaartin maneesi]]ssa ja sen jälkeen [[Eteläesplanadi]]lla Helsingin keskustassa. Vuodesta 1968 yhtiön pääkonttori sijaitsi [[Etelä-Haaga]]ssa, jonne oli vuonna 1957 valmistunut yhtiön huoltokorjaamo. Autorex toimi koko historiansa ajan perheyhtiönä, ja vuonna 1960 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä toimitusjohtajaksi tuli Ragnar Paulssonin poika, diplomi-insinööri Harry Paulsson. Vuonna 1981 Oy Autorex Ab:ssa työskenteli 102 henkilöä ja sen liikevaihto oli 101,3 miljoonaa markkaa. Oy Autorex Ab ylläpiti vuosina 1967–1973 suomalaista Renault-kilpatallia, jossa ajoivat muiden muassa [[Jorma Lusenius]] ja [[Pentti Airikkala]].<ref> Moisala 1983, s. 356.</ref><ref name="laitinen">Timo Laitinen: ''Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä'' (3. painos), s. 150–153. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.</ref> Vuonna 1989 Autorexin koko osakekanta siirtyi [[Volvo]]a tuoneelle Oy Volvo-Auto Ab:lle (nykyisin Bilia Oy).<ref>Heikki Laurell (toim.): ''Suomen henkilöautot 1990'', s. 460. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.</ref>