Ero sivun ”Hans Frank” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 15:
 
==Sota-aika: Puolan kenraalikuvernööri==
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] puhjettua syksyllä 1939 Frank nimitettiin 26. lokakuuta [[Puola]]n miehitettyjen keskiosien (''Generalgouvernement für die besetzten polnischen Gebiete'') kenraalikuvernööriksi[[kenraalikuvernööri]]ksi. Puolan länsiosat oli liitetty suoraan Saksaan, itäosat oli 17. syyskuuta 1939 anastanut [[Neuvostoliitto]], ja osaa hallittiin kenraalikuvernöörin alaisuudessa. Hän sai [[SS|SS:n]] ''Obergruppenführer''in arvon. Frank muutti perheineen ensin [[Varsovan linna|Varsovan kuninkaanlinnaan]] ja sieltä 7. marraskuuta 1939 Kenraalikuvernementin pääkaupungiksi nimettyyn [[Krakova]]an [[Wawelin linna|Wawelin kuninkaanlinnaan]]. Linnasta tuli pian loisteliaiden vastaanottojen, päivällisten ja tanssiaisten pitopaikka. Frank ei pihistellyt edustuskuluissa, ja hän takavarikoi häpeämättä linnansa huonekaluja, mattoja, tauluja ja koriste-esineitä puolalaisista yksityiskodeista ja kokoelmista. Frank perheineen rikastui myös takavarikoimalla tai ostamalla pilkkahintaan [[juutalaiset|juutalaisten]] omaisuutta.
 
Puolalaisia kohtaan Frank noudatti ”kepin ja porkkanan” -periaatetta. Yhtäältä vähäisinkin vastarinta murskattiin säälimättä, toisaalta puolalaisille suotiin myös tiettyjä vapauksia. Juutalaisia [[kenraalikuvernementti|kenraalikuvernementissä]] sen sijaan kohdeltiin täysin säälimättä. Frank valvoi juutalaisten siirtoa [[getto]]ihin ja siviilien käyttöä pakkotyössä.<ref name=iims>{{Kirjaviite | Tekijä =Drakenlordh, Rikard| Nimeke =Toisen maailmansodan avainhenkilöt | Suomentaja =Kortesuo, Petri | Vuosi =2005 | Sivu = 53 | Julkaisija =Karisto | Tunniste =ISBN 951-23-4674-5}}</ref> Vuonna 1942 hän menetti eri kunniatehtävänsä kenraalikuvernementin ulkopuolella ärsytettyään Hitleriä puheillaan, joissa hän arvosteli ankarin sanoin puolalaisväestön kohtelua ja saksalaisten toimia miehitetyssä maassa. Osaksi kyse oli myös sisäisestä valtakamppailusta [[Friedrich Wilhelm Krüger]]in kanssa. Ollessaan kenraalikuvernöörinä Frank pyysi Hitleriltä eroa 14 kertaa. Hän pakeni hallintoalueeltaan 17. tammikuuta 1945.