Ero sivun ”Klassinen liberalismi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta 
→‎Yleistä: Parannettu lauserakenteita, lisätty linkkejä
Rivi 10:
Liberalismin tavoite on laajentaa ihmisten vapauksia, vapaaehtoisuuden maksimointi ja julkisen pakon minimointi. Liberalismi suhtautuu kielteisesti uusien [[Laki|lakien]] säätämiseen ja poliittisten ohjelmien käynnistämiseen, sillä liberalistien mukaan poliittiset ohjelmat muuttuvat miltei aina vapauden keinotekoisiksi rajoitteiksi.<ref name=":0" /> Lähtökohtaisesti liberalismi hyväksyy lait, jotka kohtelevat kaikkia ihmisiä [[Tasa-arvo|tasa-arvoisesti]], mutta fyysisille esteille liberalismi ei voi mitään. Huonosta laulajasta ei tule oopperatähteä, eikä lyhyestä ja huonosta koripalloilijasta tule NBA-tason tähteä, eikä liberalismi halua että [[valtio]] alkaa lainsäädännöllä keinotekoisesti puuttumaan ihmisten erilaisiin olosuhteisiin ja tasapäistämään heitä.<ref name=":0" /> Liberalismia kiinnostavat nimenomaan sellaiset vapauden rajoitukset, jotka ovat ihmisten itse aiheuttamia ja joihin siksi on mielekästä puuttua. Tätä kriteeristöä vasten liberalismia kiinnostaa varsinkin se miten hyvin tai huonosti [[Yrittäjyys|yrittämisen vapaus]] toimii yhteiskunnassa, minkälaiset [[Perustuslaki|perustuslailliset järjestelyt]] rajoittavat vallan [[Korruptio|korruptoitumista]] ja kuinka vapaata on [[Markkinatalous|markkinoiden toiminta]] hintamekanismin ja muiden rajoitusten (tullit, tariffit, ulkomaankaupan sääntely EU:n ulkopuolelle) osalta.
 
Klassisen liberalismin synty liittyy [[Teollinen vallankumous|teolliseen vallankumoukseen]] ja [[kapitalismi]]n nousuun. Hayekin ohella myös toista itävaltalaista taloustieteilijää, [[Ludwig von Mises|Ludwig von Misesia]], voidaan pitää klassisen liberalismin puolestapuhujana. Misesin mukaan esikapitalistisella aikakaudella ei ollut markkinoita, vaan kartanot ja tilat tuottivat [[hyödyke|hyödykkeitä]] myynnin sijaan pääosin omaan käyttöönsä, ja valtio takasi yrityksille [[monopoli|monopoliaseman]].<ref name=":0" /><ref name=":3">{{Kirjaviite|Tekijä=Ludwig von Mises|Nimeke=Liberalism: In the Classical Tradition|Vuosi=1985|Sivu=|Selite=Saksankielinen alkuperäisteos vuodelta 1927, käännetty englanniksi Ralph Raicon toimesta vuonna 1985|Julkaisupaikka=Irvington, NY|Julkaisija=The Foundation for Economic Education|www=https://www.mises.org/library/liberalism-classical-tradition}}</ref> Tälle aikakaudelle olikin tunnusomaista [[Kilpailu (taloustiede)|kilpailun]] kieltäminen. Klassisen liberalismin vaikutus on ollut niin laaja-alaista, että suurin osa [[länsimaat|länsimaista]] katsotaan nykyään liberaalidemokratioiksi, vaikka vastoin klassisen liberalismin ihannetta "liberaaleina" itseään pitävissä valtioissa [[julkinen sektori|julkisen talouden]] osuus kansantaloudessa on kasvanut lähes poikkeuksetta jatkuvasti.<ref name=":0" /> Alunperin liberalismin klassinen aatesuunta tarjosikin tilaisuuden tarkastella [[valtio]]n järkevää roolia, sen kohtuullista kokoa ja tarkasti rajattuja tehtäviä yhteiskunnassa uudelleen. [[Ludwig von Mises]] luonnehti klassista liberalismia seuraavalla tavalla:<blockquote>"Liberalismi ei ole poliittinen oppi, johon puolueet voisivat saada yksinoikeuden. Se ei ole uskonto, koska siihen ei liity mitään mystistä. Se ei ole maailmankuva, koska sen tavoitteena ei ole ylittää ihmisen järkeä eikä tietoisuutta. Se ei ole erityisintressi, koska se ei tavoittele mitään, mitä ei voitaisi antaa samalla kaikille muille. Liberalismi on oppi ihmisten keskinäisistä suhteista todellisessa yhteiskunnassa. Se ei lupaa mitään, mitä ei saataisi aikaan yhteiskunnassa. Se yrittää antaa ihmisille vain yhden asian, aineellisen hyvinvoinnin rauhanomaisena ja häiriöttömänä prosessina ja poistaa kipua ja kärsimystä aiheuttavat ulkoiset tekijät siinä määrin kun se on mahdollista yhteiskunnallisille instituutioille." </blockquote><blockquote>- Ludwig von Mises (1927)<ref name=":3" /></blockquote>
 
== Pääpiirteet ==
Rivi 33:
Liberalismin kukoistuksen kynnyksellä on syytä myös esitellä muutama [[Irlanti|irlantilainen]] taloustieteilijä: [[William Petty (lääkäri)|William Petty]] (1623–1687) ja [[Richard Cantillon]] (1680?–1734), joiden ajattelussa yhdistyi elementtejä sekä vanhasta [[Merkantilismi|merkantilismista]] että uudesta [[Klassinen liberalismi|liberalismista]].<ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Robert B. Ekelund, Jr. ja Robert F. Hébert|Nimeke=A History of Economic Theory and Method - International edition|Vuosi=1990|Sivu=65–67, 73–83|Selite=3rd edition|Julkaisija=McGraw-Hill Publishing Company|ISBN=0-07-019416-5}}</ref> Molempien ajatukset herättivät kiinnostusta [[Fysiokratismi|fysiokraattien]] keskuudessa Ranskassa. [[Fysiokratismi|Fysiokraatit]] omaksuivat Pettyn ja Cantillonin ajatuksia, mutta suhtautuivat vieläkin jyrkemmin merkantilismin hylkäämiseen ja vieläkin avosylisemmin [[Laissez-faire|vapaaseen markkinatalouteen]]. Tietyssä mielessä Pettyn, Cantillonin ja fysiokraattien transformationaalisten ajatusten voidaan katsoa edustavan merkantilismin ja liberalismin käännekohtaa.<ref name=":1" />
 
Historiallisesti tarkasteltuna liberalismi syntyi [[1700-luku|1700-luvulla]] vastareaktiona vuosisatoja kestäneille esikapitalistisille yhteiskuntarakenteille, joissa [[Monopoli|monopoliyritykset]] olivat riippumattomia kuluttajien valinnoista ja ainoa tapa rikastua oli syntyä varakkaaseen sukuun.<ref name=":0" /> Liberalistit kritisoivat vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä, ja heidän tavoitteenaan oli poistaa inhimillistä aloitteellisuutta rajoittavat esteet, vapauttaa ihmiset [[Sortaminen|sorrosta]], [[Itsevaltius|mielivaltaisesta hallintovallasta]] ja [[Maaorjuus|maaorjuudesta]].<ref name=":0" /> [[Merkantilismi]] oli yksi tämän esikapitalistisen aikakauden merkittävimmistä taloudellisista aatesuunnista, ja sen yksinkertaisena tavoitteena oli tehdä [[Valtio|valtiosta]] rikas keinoja kaihtamatta.<ref name=":0" /> Se salli [[Valtionpäämies|valtioiden päämiesten]] ja [[Virkamies|virkamiehien]] järjestellä taloudellisia asioita mielin määrin; ja lisäksi merkantilismi suosi tulleja, tariffeja ja tuonnin rajoituksia oman valtion viennin edistämiseksi.<ref name=":0" /> Merkantilismin sanotaan talousaatteena hävinneen liberalismille, sillä se menetti älyllisen kunnioitettavuuden.<ref name=":1" /> Merkantilismin kovaäänisimpiä kriitikkoja oli [[Satiiri|satiirista]] runollisuutta kirjoittava [[Bernard Mandeville|Bernard de Mandeville]], joka vuonna 1705 julkaisi ''The Grumbling Hive or Knaves Turned Honest'' -nimisen allegorian.<ref name=":1" /> Runossa Mandeville perusteli, että [[Yksilö|yksilöiden]] oman edun tavoittelu maksimoi hyvinvoinnin yhteiskunnassa, aihe josta myöhemmin tuli yksi [[Adam Smith|Adam Smithin]] läpimurtoteoksen ''Kansojen varallisuus'' (1776) kantavista teemoista.<ref name=":1" /> Liberalistisen aatesuunnan yleistyessä valtiolta kiellettiin oikeus puuttua [[Kansainvälinen kauppa|vientiin ja tuontiin]], ihmiset alkoivat vapautua [[Sääty|säätylaitoksen]] [[Papisto|papistolle]] ja [[Aateli|aatelistolle]] myönnetyistä [[Erioikeus|privilegioista]] ja muista rajoitteista. Liberalismi kannusti hallitusta antamaan ihmisille vapauden joko tehdä työtä itse tai tarjota taitojaan yrityksille tuotannollisiin tarkoituksiin ilman pakkotyötä. Vapaamman [[Markkinatalous|markkinatalouden]] ja liberalismin ansiosta poliittisen ja taloudellisen elämän vallan keskittyneisyys alkoi hiljalleen murtua.<ref name=":0" /> Vanhat menestyksen osatekijät kuten [[Sääty|synnyinsääty]], [[Sukulainen|sukunimi tai sukulaissuhteet]] ja perityt ominaisuudet menettivät tehonsa, ja ihmiset olivat vapaita nousemaan köyhyydestä vauraampaan elintasoon ja kilpailemaan markkinoilla paremmuudestaan omien oivalluksiensa ja kädentaitojensa avulla.<ref name=":0" /> Hiljalleen yhteiskunta alkoi järjestyä uudelleen markkinoilla. Privilegiot ja valtion suomat monopoliasemat eivät enää taanneetkaan poliittiselle, taloudelliselle ja uskonnolliselle [[Eliitti|eliitille]] vaurautta, vaan sen säilyttämiseksi heidän oli mentävä [[Markkinat (taloustiede)|markkinoille]] kilpailemaan kuluttajien suosiosta muiden tavoin.<ref name=":0" /> Markkinoiden vapaus ja liberalismi edesauttoivat ihmisiä, jotka aiemmin kuuluivat osattomien suureen enemmistöön, nousemaan köyhyydestä vaurauteen. Huolimatta vapaamman markkinatalouden suunnattomista ihmiskunnalle suomistaan edistysaskelista, kuten omistuksen keskittyneisyyden ja köyhyyden vähenemisestä, [[Kapitalismi|kapitalismia]] on talousjärjestelmänä arvosteltu voimakkaasti. [[Ludwig von Mises|Ludwig von Misesin]] mukaan on erityisen tärkeää ymmärtää, miksi tietyt ihmiset kokevat kapitalismin niin vastenmielisenä järjestelmänä, sillä tästä tunteesta ei Misesin mukaan voida niinkään syyttää ihmismassoja eikä työntekijöitä, vaan saavutettuun etuasemaan tottuneita [[Aristokratia|aristokraatteja]], jolta liberalismin, markkinatalouden ja kapitalismin nousu riisti privilegiot ja valtion myöntämät monopoliasemat.<ref name=":0" /> KartanonomistajatMahtisukujen kartanonomistajat ja monopoliyrittäjät syyttivätkin kapitalismia siitä, ettei se palvellut enää heidän saavutettuja etujaan, ja että uudet yrittäjät tarjosivat työntekijöille parempaa palkkaa minkä vuoksi heidän oli vaikea pitää työntekijöitä palveluksessaan avoimemmilla työmarkkinoilla. [[1900-luku|1900-luvun]] ihmisten elintaso oli alhainen, olosuhteet ja johtaminen [[Tehdas|tehtaissa]] usein hirvittävää, asunnot surkeita ja kaupungit likaisia [[Slummi|slummeja]], mutta liberalismi eikä kapitalismin nousu itsessään aiheuttanut näitä olosuhteita.<ref name=":0" /> Nämä järkyttävät olosuhteet olivat jäänne esikapitalistisen aikakauden vanhentuneista käytännöistä, jotka olivat muovautuneet aikojen saatossa ennen [[Markkinatalous|markkinoita]] ja [[Kapitalismi|kapitalismin]] nousua.
 
Liberalismin historiallinen kehitys jaetaan yleensä karkeasti ottaen kahteen leiriin: ''skottilaisen valistuksen'' piiriin ja ''mannermaiseen liberalismiin''.<ref name=":0" /> Liberalismia on mahdotonta ymmärtää tuntematta sen kahta leiriä, jotka eroavat yhtäläisyyksien ohella merkittävästi toisistaan. Klassista liberalismia kutsutaan usein myös skottilaiseksi valistukseksi, sillä sen johtavat ajattelivat - [[David Hume]], [[Adam Ferguson]] ja [[Adam Smith]] - työskentelivät [[Skotlanti|Skotlannin]] yliopistoissa 1700-luvulla.<ref name=":0" /> Sen sijaan mannermaista liberalismia kutsutaan usein myös ranskalaiseksi valistukseksi, sillä sen henkiset juuret ovat Skotlannin sijaan läntisen Euroopan mantereella, ja koska huomattava osa tämän leirin ajattelijoista oli ranskalaisia: [[René Descartes]], [[Jean-Jacques Rousseau]], [[Voltaire]], [[Anne Robert Jacques Turgot|Turgot]], Concordet ja [[Montesquieu]].<ref name=":0" />
Rivi 42:
Klassisen liberalismin mukaan ihmisen [[järki]] ei yksinkertaisesti riitä ratkaisemaan sitä mihin suuntaan yhteiskunnan kehitystä on ohjattava, vaan järjen sijaan klassinen liberalismi luottaa asteittain kumuloituvaan työnjaon [[Spontaani järjestys|spontaaniin prosessiin]] ja hajautettuun vapaaseen markkinatalouteen, jossa taloudelliset toimijat tavoittelevat kaikki omaa etuaan, mutta hyödyttävät samalla myös muita kuitenkaan tähän tietoisesti pyrkimättä tai suunnittelematta.<ref name=":0" /> Klassiset liberalistit eivät usko valtiovallan voivan tarjota yksilöille ylhäältä annetun [[Moraali|moraalin]] ja [[Arvo|arvot]], vaan ne ovat ihmisten henkilökohtaisten valintojen tahattomia tai ennakoimattomia seurauksia.<ref name=":0" /> Monet ihmisten hyvinvoinnin kannalta olennaiset instituutiot kuten [[raha]], [[yksityisomaisuus]], [[Markkinat (taloustiede)|markkinat]] ja [[valtio]] ovat syntyneet ja kehittyneet täysin [[Spontaani järjestys|spontaanisti]] yksilöiden omaehtoisten valintojen kumuloituneena seurauksena, eikä niitä kannata klassisten liberalistien mukaan ohjata "ylhäältä käsin" kuten sosialistisessa [[suunnitelmatalous|suunnitelmataloudessa]].<ref name=":0" /> Tämän vuoksi ihmiset eivät voi liberalistien mukaan nousta tietoineen ja taitoineen yhteiskunnallisen järjestyksen ulkopuolelle ja ryhtyä ohjailemaan rationaalisena voimana yhteiskunnan kehitystä oman mielensä mukaan "kokonaisuuden parhaaksi".<ref name=":0" /> Ne ihmiset jotka tätä yrittävät aiheuttavat väistämättä muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle kokonaisuudessaan enemmän harmia kuin hyötyä. Klassinen liberalismi näkee, että ihmiset ovat tiedoiltaan rajallisia, taidoiltaan puutteellisia ja ominaisuuksiltaan vajavaisia. Siksi yksilön tulisi saada tehdä niitä asioita, jotka hän parhaiten osaa tai jota hän pitää itselleen ja lähipiirilleen tarpeellisina, eli noudattaa omaa etuaan. Itseriittoinen yksilö ei kuitenkaan ole klassisen liberalismin hyväksymä näkemys, eikä aatesuunta hyväksy muista piittaamatonta individualismia. Klassisen liberalismin mukaan taloudellinen toimija voi yksilöityä terveesti ainoastaan suhteessa toisiin ihmisiin.<ref name=":0" /> Markkinamekanismissa pärjätäkseen yksilöt eivät voi tavoitella omaa etuaan niin sanotusti "tyhjiössä", vaan suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen muihin toimijoihin. Hajautettu vapaa markkinatalous onkin itseään korjaava järjestelmä, jossa yhteistyön, kilpailun ja vuorovaikutuksen seurauksena taloudelliset toimijat hyödyttävät yhteiskuntaa kokonaisuudessaan tavoittelemalla omaa etuaan.<ref name=":0" /> Kuten [[Ludwig von Mises]] on todennut, esikapitalistisella aikakaudella ei ollut markkinoita, vaan kaikki pitivät huolen ainoastaan itsestään ja lähiomaisistaan.
 
''Skottilainen liberalismi'' (eli liberalismin alkuperäinen "klassinen" aatesuunta) vastustaa autokraattista [[Itsevaltius|absolutismia]] ja yhteiskunnallisen vallan keskittämistä, suhtautuen dogmaattisen kielteisesti valtiojohtoisuuteen. Varoittavana esimerkkinä skottilainen liberalismi pitää mielivaltaisia, helposti [[korruptio|korruptoituvia]] ja [[opportunismi|opportunistisia]] valtiollisia johtajia ja hallituksia.<ref name=":0" /> Skottilaisen liberalismin mukaan kansalaiset voivat odottaa hallitukselta vain hyvin vähän, ja heidän tulisikin ensisijaisesti ponnistella markkinoilla hyvinvointiaan kasvattaakseen, eikä pyrkiä toteuttamaan tätä tavoitetta (hyvinvointia) ensisijaisesti poliittisen prosessin avulla.<ref name=":0" />
 
=== Mannermainen liberalismi ===