Ero sivun ”Jatkotutkinto” versioiden välillä

Jatko-opinnot eivät ole sidottuja paikkaan eivätkä aikaan. Tyypillisesti kuitenkin on niin, että työelämässä jo mukana olevat henkilöt tyytyvät kevyempään lisensiaatintutkintoon, sillä väitöskirja vaatii useimmilta kokopäiväistä paneutumista. Tämä on käytännössä mahdollista vain yliopistossa, tutkimuslaitoksessa tai, tosin harvoin, suuryrityksen tutkimuslaboratoriossa. Tyypillisesti tällaisia työtilaisuuksia ei ole yhteiskunnallisilla ja humanistisilla aloilla vaan niiden jatko-opiskelijat ovat [[apuraha|apurahojen]] varassa. Teknillisillä, luonnontieteellisillä sekä lääketieteellisillä aloilla jatko-opiskelijat ovat tyypillisesti [[tutkija]]n, [[assistentti|assistentin]], apulaislääkärin, tutkijalääkärin tms. nimikkeellä. Osa tutkijoista työllistyy tutkimusprojektien varoilla, kun taas osa nauttii [[Suomen Akatemia]]n tutkijakoulujen rahoitusta, jota on saatavilla myös yhteiskunnallisilla ja humanistisilla aloilla. Tutkijoiden palkat vaihtelevat suuresti alasta, yliopistosta ja rahoituslähteestä riippuen. Verovapaan apurahan vuotuinen enimmäismäärä oli vuonna 2005 n. 14 000 €, mutta teknillisillä aloilla on mahdollista päästä jopa yli 2500 € (verolliseen) kuukausipalkkaan. Sen sijaan huonoimmin palkatut humanististen alojen jatko-opiskelijat saattavat saada jopa alle 1000 € kuukausipalkkaa. Erityisesti naisia koskeva ongelma on, että apurahat eivät kartuta sosiaaliturvaa. Tämän vuoksi työttömäksi, äitiyslomalle tai sairaslomalle jäävä apurahatutkija saa vain peruspäivärahan suuruisen avustuksen.

 

 

==Taiteellinen ala==