Ero sivun ”Struven ketju” versioiden välillä

'''Struven ketju''' on 1800-luvun alkupuolella rakennettu [[kolmiomittaus]]ketju [[Pohjoinen jäämeri|Pohjoisen jäämeren]] ja [[Mustameri|Mustanmeren]] välillä. Sen tarkoituksena oli selvittää yhden pituuspiirin pituus mahdollisimman pitkältä matkalta ja mahdollisimman pohjoisessa. Tuon tiedon avulla voitiin entistä luotettavammin laskea [[maapallo]]n tarkka muoto ja koko. Nimensä hanke sai ideoijansa ja päätoimeenpanijansa [[Friedrich Georg Wilhelm von Struve|F. G. W. Struven]] mukaan. Ketju toteuttiin pääosin silloisen Venäjän alueella; pohjoisintavain osaapohjoisin lukuun ottamatta, jokaosa sijoittui osin [[Ruotsi-NorjanNorja]]n alueelle. Nykyisin ketju kulkee kymmenen eri maanvaltion kautta. Hanke tunnetaan myös nimellä ''Venäläis-skandinavinenskandinaavinen astemittaus''. Sen tuloksilla oli myöhemmn suuri merkitys itsenäisen Suomen oman geodeettisen runkoverkon ja karttatuotannon perustana.

Struven kolmioketju muodostui 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä nykyisten [[Norja]]n, [[Ruotsi]]n, [[Suomi|Suomen]], [[Venäjä]]n, [[Viro]]n, [[Latvia]]n, [[Liettua]]n, [[Valko-Venäjä]]n, [[Moldova]]n ja [[Ukraina]]n alueella. Mittaukset kestivät 40 vuotta ja ne saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketjussa on yhteensä 265 pistettä, joistaPeruspisteistä 34 parhaiten säilynyttä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkainta on valittu suojeltaviksi [[Unesco]]n [[maailmanperintöluettelo]]on.<ref name="Struve Geodetic Arc">{{Verkkoviite | Osoite = http://whc.unesco.org/en/list/1187/ | Nimeke = Struve Geodetic Arc | Tekijä = | Selite = Struven ketju - UNESCOn Maailmanperintöluettelon kuvaus| Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = UNESCO World Heritage Centre | Viitattu = 4.10.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="Struve Geodetic Arc - points">{{Verkkoviite | Osoite = http://whc.unesco.org/en/list/1187/multiple=1&unique_number=1364 | Nimeke = Struve Geodetic Arc. Multiple Locations - Maps | Tekijä = | Selite = Struven ketjun pisteet | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = UNESCO World Heritage Centre | Viitattu = 4.10.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="Struve-1187.pdf">{{Verkkoviite | osoite =http://whc.unesco.org/uploads/nominations/1187.pdf | Nimeke = Nomination of the Struve Geodetic Arc for inscription on the World Heritage List| tiedostomuoto= pdf | Selite = Struven ketjun pisteet s. 2-3, siajitikartat ketjun suojelluista pisteistä julkaisun liitteessä Appendix II ja valokuvia liitteessä Appendix III | Ajankohta = January 2004| Julkaisija = UNESCO World Heritage Centre | Viitattu = 9.12.2016 | Kieli = {{en}} }}</ref>

NimensäStruve ketju on saanutoli [[Baltiansaksalaiset|baltiansaksalaisenbaltiansaksalainen]] matemaatikonmatemaatikko ja tähtitieteen professorin, [[Friedrich Georg Wilhelm von Struve]]n, mukaanprofessori. Hän suunnitteli kolmiomittausketjun [[Vertausellipsoidi|maapallon koon ja muodon]] selvittämiseksi tarkemman kolmiomittausketjun kuin ranskalainen matemaatikko ja tiedemiesranskalaista [[Pierre-Louis Moreau de Maupertuis]],’ta jokatarkemmin. Maupertuis oli osoittanut [[1736]]1730-luvulla muun muassa [[Tornionjokilaakso]]onssa tekemiensä tekemälläänmittausten tutkimusmatkallaavulla, että maapallo on navoiltaan litistynyt.

Struven ketjun Suomen -osuus alkoi [[Suursaari|Suursaaresta]] ja päättyi Tornioon[[Tornio]]on. Mittaukset tällä osuudella toimitettiin lähes kokonaan suomalaisin voimin. Vuonna 1819 Struve oli ollut yhteydessä Turun observatorion päällikköön H. J. Walbeckiin, joka lähti hankkeeseen mukaan. Hän teki tiedustelumatkoja Etelä-Suomen eri osiin selvittääkseen kolmiopisteiksi sopivia korkeita paikkoja. Kenttätyöt alkoivat vuonna 1830. Niitä tekemään palkattiin kolme suomalaista upseeria: Alexander Rosenius, David Oberg ja Karl Melan. Aluksi he määrittivät pisteiden lopulliset paikat etelärannikolta Kajaaniin ja rakennuttivat kolmiomittaustornit ja viitat. Vuosina 1832–1835 Oberg ja Melan tekivät kulmamittauksia. Heidän siirryttyään muihin tehtäviin työtä Suomessa jatkoi Helsingin yliopiston observatorion amanuenssi [[Fredrik Woldstedt]]. Vuosina 1836–1845 Woldstedt, saattoi muutaman maanmittarin avustuksella, saattoi päätökseen Struven ketjun Suomen osuuden työt.

Ketjunsa jatkamiseksi [[Tornio]]staTorniosta [[Jäämeri|Jäämerelle]] Struve sai sovittua Ruotsin ja Norjan viranomaisten kanssa yhteistyöstä siten, että Ruotsi vastasi jatkotöistä Torniosta [[Kautokeino]]on ja Norja sieltä eteenpäin [[Nordkapp]]iin. Ruotsin osuudella mittauksia johti tiedeakatemian astronomi Selander ja Norjan osuudella Oslon observatorion johtaja Hansten. Ruotsalaisten mittaukset [[Lappi|Lapissa]] toteutettiin vuosina 1846–1851. Kolmioketju seurasi Tornionjoki-[[Tornionjokilaakso|Tornionjoen]]–[[Muonionjoki|Muonionjoen]] -laaksoa. Se sijoittui alkuosaltaan puoliksi Suomen puolelle ja käsivarren[[Käsivarsi Lapissa(Suomi)|Käsivarren]] jopaLapissa kokonaan Suomeen.

1880-luvulla Suomessa heräsi ajatus Struven pisteiden käyttämisestä Suomen omissa kartoitustöissä. Kun ei tiedetty, olivatko yli 50 vuotta aiemmin maastoon tehdyt merkinnät säilyneet, päätettiin selvittää asia. Vuosina 1886 ja 1888 ylioppilas (myöhemmin teknillisen[[Teknillinen korkeakoulunkorkeakoulu|Suomen Teknillisen Korkeakoulun]] ensimmäinen maanmittauksen professori) [[Alfred Petrelius]] teki kaksi tutkimusmatkaa, joiden tarkoituksena oli löytää mahdollisimman moni Struven pisteistä. Kaikkiaan 64:stä Suomen osuudella maastoon merkitystä pisteestä hän löysi 52 ja parin muun pisteen sijainnin pystyi muutoin paikallistamaan. Löytyneet merkit suojattiin kivistä muuratulla päällysrakenteella. Vuonna 1913 TeknisenTeknillisen korkeakoulun geodesian assistentti K. H. Mannermaa teki Petreliuksen esimerkkiä seuraten vastaavan tutkimusmatkan Struven Suomenketjun Lapin pisteille.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Venäjän Suomi-kuva – Venäjä Suomen kartoittajana 1710–1942 | Vuosi =2014 | Tekijä =Strang, Jan | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Antiikki-Kirja | Selite = – Kirjan sivut 126–129 ja 210 | Isbn =978-951-98135-1-6 }} (16.1.2017 lisätyn ''Struven ketju Suomessa'' -kappaleen lähde).</ref>

Suomeen mitattiin kolme ketjun kymmenestä perusviivasta. [[Elimäki|Elimäen]] [[Ratula (Kouvola)|Ratulan]]n perusviiva on 2 &nbsp;629 metriä pitkä ja Oulun perusviiva 2 &nbsp;934 metrin pituinen. Molempien perusviivojen vaakatarkkuus oli 2 millimetriä. Ylitornioon mitattiin 2 &nbsp;962 metriä pitkä perusviiva Aavasaksan[[Aavasaksa]]n lähelle <ref>[http://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/teemat/struven-ketju/historia] Maanmittuslaitos: Struven ketjun historia</ref>.

Unescon kohdeluettelonMaailmanperintöluetteloon Suomen alueelta listaamatlistatut pisteet sijaintitietoineen ovat seuraavat:<ref name="Struve Geodetic Arc - points" /><ref name="Struve-1187.pdf"/>

!Nro !! Struven nimi !! nykyinenNykyinen<br>nimi !! kuntaKunta ja täsmennys !! pl !! ip !! NroSijaintikoordinaatit

| 9 || ''Stuor-Oivi'' || [[Stuorrahanoaivi]] || [[Enontekiö]]n, Tarvantovaaran erämaa-alueellaalue || {{Coord|68°|40'|57" |N| 22°|44'|45" |E |region:FI-18_type:landmark|nimi 9.= Stuorrahanoaivi}}

| 10 || ''Avasaksa'' || [[Aavasaksa]] || [[Ylitornio]]n [[Aavasaksa]] || {{Coord|66°|23'|52" |N| 23°|43'|31" |E |region:FI-18_type:landmark|nimi 10.= Aavasaksa}}

| 11 || ''Tornea'' || [[Alatornion kirkko]] (kellotorni) || [[Tornio]] || {{Coord|65°|49'|48" |N| 24°09'|9|26"|E |region:FI-18_type:landmark|nimi 11.= Alatornion kirkko}}

| 12 || ''Puolakka'' || [[Oravivuori]] || [[Jyväskylä]]n, [[Korpilahti]] || {{Coord|61°|55'|36" |N| 25°|32'01"|1|E |region:FI-18_type:landmark|nimi 12.= Oravivuori}}

| 13 || ''Porlom II'' || [[Tornikallio]] || [[Lapinjärvi|Lapinjärven]], [[Porlammi]] || {{Coord|60°|42'|17" |N| 26°00'|0|12"|E |region:FI-18_type:landmark|nimi 13.= Tornikallio}}

| 14 || ''Svartvira'' || [[Mustaviiri]] || [[Pyhtää]], [[Itäisen Suomenlahden kansallispuisto|Suomenlahden kansallispuisto]] || {{Coord|60°|16'|35" |N| 26°|36'|12" |E |region:FI-18_type:landmark|nimi 14.= Mustaviiri}}