Ero sivun ”George Armstrong Custer” versioiden välillä

Poistettu turha div-tagi
p (Botti siirsi Viitteet osion oikealle tasolle.)
(Poistettu turha div-tagi)
 
==Nuoruus ja avioituminen==
 
George Custer syntyi vanhempiensa ensimmäisenä yhteisenä lapsena. Hänen isänsä Emanuel Henry Custer oli [[seppä]]. Äidin nimi oli Maria Kirkpatrick Ward. Perheen lapsien määrä kasvoi myöhemmin kolmella pojalla ja yhdellä tytöllä. Heidän nimensä olivat syntymäjärjestyksessä Nevin, Thomas, Boston ja Margaret. Jo pienenä Georgea alettiin kutsua toisen etunimensä mukaan Armstrongiksi. Hän itse ei osannut lausua nimeään oikein, vaan siitä tuli ”Autie”, josta muodostui yleisesti käytetty lempinimi.<ref name="Hatch 1"/>
 
 
===Mustien vuorten kultalöydöt===
 
Vuonna 1874 kenraali Sheridan lähetti Custerin rykmentteineen tutkimusmatkalle [[siouxit|sioux-intiaanien]] pyhille maille [[Black Hills]]iin, jossa oli huhun mukaan tehty kultalöytö. Custer vahvisti asian, ja tietoa levitettiin tehokkaasti lehdistölle. Asia eteni aivan kuten Washingtonin päämajassa oli laskettukin. Kullanhimon sokaisemia onnenonkijoita ja seikkailijoita alkoi virrata [[Dakotan territorio]]on päämääränään Black Hills. Pienelle alueelle kertyi lyhyessä ajassa 15&nbsp;000 kullankaivajaa.<ref name="New"/> Custer joukkoineen oli valmiina avaamaan tulen, jos intiaanien ja kullankaivajien välille syntyisi erimielisyyksiä. Vaikka Custerin tehtävänä olikin ”suojella” alueen intiaaniväestöä, sotilaat eivät kyenneet tai edes halunneet estää kullankaivajien toimia.<ref>Henriksson s. 123.</ref>
 
 
===Custer ja Grant===
 
Grantin rauhanpolitiikan ohella esille noussut [[Bureau of Indian Affairs]] (intiaaniasiain virasto) sai ikävää julkisuutta, kun muutamat siihen kuuluvat henkilöt joutuivat syytteeseen [[korruptio]]sta. Reservaatti-intiaaneille tarkoitetuista vuotuisista korvauksista suurin osa oli käytetty muihin tarkoituksiin. Eräs syytetyistä oli presidentin veli Orvin T. Grant.<ref name="Anderson 16">Anderson s. 16.</ref> Custer matkusti Washingtoniin keväällä [[1876]] ja esiintyi [[tuomioistuin|tuomioistuimen]] edessä todistajana syytettyjä vastaan. Tapaus kiristi Custerin ja presidentti Grantin välejä.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.pbs.org/wgbh/amex/grant/peopleevents/p_custer.html| Nimeke = People and Events: George Armstrong Custer | Julkaisu=American Experience| Viitattu=15.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref> Grant oli raivoissaan ja halusi kostaa Custerille veljensä puolesta. Presidentin käskystä Custer menetti määräysvallan ratsuväkeensä. Kenraalit Sheridan ja [[Alfred H. Terry]] ryhtyivät puhumaan Custerin puolesta ja onnistuivat muuttamaan Grantin päätöksen.<ref name="Anderson 16" /> Terry oli nimitetty johtamaan kolonnaa, jonka tehtävänä oli laittaa kuriin reservaateistaan karanneet intiaanit, keinoja kaihtamatta. Sheridan, jonka kuuluisin [[mietelause]] oli ”Ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani”, luotti täysin Custerin taitoihin tulevissa yhteenotoissa.<ref name="Waldman 157">Waldman s. 157.</ref> Sisällissodassa ansioituneelta Terryllä ei ollut kokemuksia intiaaneja vastaan käydyistä sodista, ja siksi hän halusi ottaa Custerin mukaan tasangoille suuntautuvalle matkalle.<ref>Teilas s. 276.</ref><ref name="Leckie 134"/>
 
Custer ei ilmeisesti käsittänyt vastassa olevan vihollisjoukon suuruutta ja määräsi joukkonsa piirittimään leirin, vaikka vastassa oli noin 1&nbsp;800 soturia.<ref name="Waldman 157"/> Päätöksensä tehtyään hän jakoi rykmenttinsä kolmeen erilliseen taisteluyksikköön.<ref>Teilas s. 74.</ref>
{{Sitaatti2|right|
Custeria ei oltu silvottu lainkaan. Hän makasi selällään ja hänen asentonsa oli hyvin luonnollinen. Olimme nähneet hänet monesti samanlaisessa asennossa ottamassa torkkuja sotaretkien aikana. Hänellä oli luodinreikä vasemmassa ohimossaan ja vasemmalla rinnassa lähellä sydäntä.| Edward S. Godfrey, K-komppania.<ref>Teilas s. 16.</ref>}}
</div>
}}
Operaatio ei mennyt niin kuin Custer oli suunnitellut. Hän odotti helppoa voittoa, mutta hän yliarvioi itsensä ja aliarvioi intiaanit, jotka monien kauppa- ja reservaattisuhteittensa avulla olivat hankkineet Yhdysvaltain armeijalta tuon ajan uusinta asetekniikkaa. Yllätetty Custer ja hänen hieman yli 200 miestään joutuivat pahaan alakynteen. He olivat vailla mahdollisuuksia, kun Hullun Hevosen joukot pakottivat heidät perääntymään kukkulalle, jossa heidät surmattiin tunnin sisällä.<ref name="Luhrmann 62">Luhrmann s.62.</ref> Custer ja hänen miehensä löydettiin tiistaiaamuna 27. kesäkuuta. Eräs paikalle ensimmäisenä tulleista oli kapteeni [[Edward S. Godfrey]], joka kuvaili näkyä kammottavaksi.<ref>Taylor s. 96.</ref>
 
 
== Custer fiktiossa ==
 
Ohjaaja [[Raoul Walsh]] teki vuonna 1941 Custerista elokuvan ''[[He kuolivat saappaat jalassa]]'' (''They Died with Their Boots On''). Custerina esiintyi [[Errol Flynn]] ja Elizabeth Baconia esitti [[Olivia de Havilland]]. Elokuvassa ei ole oikeastaan mitään muuta totta kuin nimet, perhesuhteet ja osa historiallisesta kaavasta. Tarina on pitkälti romantisoitu ja totuuden sivuuttava.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.guardian.co.uk/film/2009/feb/11/reel-history-errol-flynn-little-bighorn-general-custer | Nimeke =They Died with Their Boots On | Julkaisu = Guardian.co.ok | Viitattu =5.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
* Tieteen Kuvalehti 4/1995, s. 52–57.
* Dee Brown: ''Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen''.
 
 
{{AAKKOSTUS:Custer, George Armstrong}}
10 183

muokkausta