Ero sivun ”Taikahuilu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ääninäytteet laatikkoon, pientä parantelua ja koodin siistimistä |
laajempi johdanto, maininta elokuvasta |
||
Rivi 23:
}}
{{tämä artikkeli|kertoo oopperasta. Ingmar Bergmanin elokuvasta on oma [[Taikahuilu (elokuva)|artikkelinsa]].}}
'''''Taikahuilu''''' ({{k-de|Die Zauberflöte}}) ([[Köchelin luettelo|KV]] 620) on [[Wolfgang Amadeus Mozart]]in säveltämä kaksinäytöksinen [[ooppera]], jonka [[libretto]] on [[Emanuel Schikaneder]]in nimissä. Teos kantaesitettiin [[Wien]]in esikaupungissa sijaitsevassa Schikanederin johtamassa [[Freihaus auf der Wieden|Freihaus-teatterissa]] 30. syyskuuta 1791. ''Taikahuilu'' on ensimmäinen suuri saksankielinen ooppera ja se saavutti heti suuren suosion. ''Taikahuilu'' on yksi kaikkien aikojen esitetyimmistä oopperoista ja kuuluu edelleen oopperatalojen vakio-ohjelmistoon. ''Taikahuilun'' musiikki sisältää monenlaisia aineksia kansanomaisista lauluista vaativiin koloratuuriaarioihin. Oopperan tapahtumat sijoittuvat myyttiselle, sadunomaiselle tasolle. Tapahtumapaikkoina ovat Yön kuningattaren hallitsema metsä ja Sarastron hallitsema Viisauden temppeli. Prinssi Tamino lähtee Yön kuningattaren palveluksessa pelastamaan hänen tytärtään Paminaa pahalta Sarastro-velholta. Viisauden temppelissä hänelle selviää että Sarastro onkin vanginnut Paminan pelastaakseen hänet pahalta äidiltään. Lopuksi rakastavaiset Tamino ja Pamina vihitään Viisauden temppelin mysteereihin.
== Oopperan synty ==
Rivi 47:
=== Oopperan vastaanotto ===
''Taikahuilun'' ensi-ilta [[Freihaus auf der Wieden|Freihaus-teatterissa]] 30. syyskuuta 1791 oli menestys, vaikka muutamia soraääniäkin kuultiin. Yksi wieniläisen musiikkielämän julkisista makutuomareista, kreivi Karl Zinzendorf, kirjoitti päiväkirjaansa: ”Musiikki ja lavastus ovat sieviä, muu uskomatonta farssia”.<ref name="hildesheimer1983" /> Suuri yleisö kuitenkin piti teoksesta, ja alle kuukauden kuluttua ensi-illasta sitä oli esitetty jo 20 kertaa. Schikaneder toi ''Taikahuilun'' näyttämölle 100. kerran jo vuoden 1792 marraskuussa, ja 6. toukokuuta 1801 oli teosta esitetty Wienissä 223 kertaa.
[[Johann Wolfgang von Goethe]] arvosti ''Taikahuilua'' erittäin paljon, ja tuotti sen näyttämölle lähes sata kertaa ollessaan [[Weimar]]issa teatterinjohtajana. Neljä vuotta Mozartin kuoleman jälkeen (1795) Goethe alkoi kirjoittaa ''Taikahuilun'' jatko-osaa, mutta työ ei edistynyt toisen näytöksen alkua pidemmälle.<ref name=osten1991>Osten 1991.</ref> Myös [[Ludwig van Beethoven]], [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. F. Hegel]] ja [[Johann Gottfried von Herder]] kuuluivat ''Taikahuilun'' ihailijoihin. ''Taikahuilu'' on yksi kaikkien aikojen esitetyimmistä oopperoista ja kuuluu edelleen oopperatalojen vakio-ohjelmistoon.
Rivi 153:
Yön kuningatar seurueineen tunkeutuu Viisauden temppeliin Monostatoksen avulla, mutta auringon säteet kukistavat hyökkääjät.
== Elokuva ==
{{Pääartikkeli|[[Taikahuilu (elokuva)]]}}
[[Ingmar Bergman]] ohjasi 1975 suositun elokuvan ''Trollflöjten'', joka ei ole pelkkä taltiointi oopperan esityksestä, vaan selvästi elokuvallisempi tarina. Elokuvassa oopperan alkuperäistä librettoa on huomattavasti muokattu ja nykyaikaistettu. Pamina on elokuvassa Yön kuningattaren ja Sarastron avioerolapsi.
== Taikahuilu Suomessa ==
Rivi 184 ⟶ 188:
* [http://www.dogstar.dantimax.dk/magflute/index.htm The Magic Flute Project: nuotteja ja midi-karaoketiedostoja].
* [http://www.internetloge.de/zaujpg/zaudia58.htm Libreton kansilehden kuvan analyysi]. {{en}}
* [http://www.operadis-opera-discography.org.uk/CLMOZAUB.HTM Luettelo Taikahuilun levytyksistä].
{{Wolfgang Amadeus Mozartin oopperat}}
| |||