Ero sivun ”Energian säilymislaki” versioiden välillä

p (p)
[[Karl Friedrich Mohr]] esitti vuonna 1837 julkaisemassaan artikkelissa ''Über die Natur der Wärme'' ensimmäisten joukossa energian yleisen säilymislain näin: ”54 tunnetun [[alkuaine]]en lisäksi fysikaalisessa maailmassa on vain yksi aines, jota sanotaan ”voimaksi” (energiaksi tai työksi). Se voi esiintyä olosuhteista riippuen liikkeenä, kemiallisena [[affiniteetti]]na, [[koheesio]]na, [[sähkö]]nä, [[valo]]na tai [[magnetismi]]na, ja mistä tahansa näistä muodoista se voi muuttua mihin tahansa toiseen.”
 
Nykyisen yleisen säilymislain kannalta erityisen tärkeä keksintö oli [[lämmön mekaaninen ekvivalenssiekvivalentti]]. Lämmön kalorikkiteorian mukaan lämpöä ei voinut syntyä eikä hävitä, mutta energian säilymislain mukaan mekaaninen energia voi muuttua lämmöksi tai päinvastoin. Mekaanisen ekvivalenssinekvivalentin periaatteen nykyaikaisessa muodossaan esitti ensimmäisenä saksalainen lääkäri [[Julius Robert von Mayer]].<ref>von Mayer, J.R. (1842) ”Remarks on the forces of inorganic nature”, ''Annalen der Chemie und Pharmacie'', '''43''', 233</ref> Mayer päätyi tähän tulokseen ollessaan [[Alankomaiden Itä-Intia]]ssa (nykyisessä [[Indonesia]]ssa), jossa hän havaitsi, että hänen potilaidensa veri oli voimakkaamman punaista kuin Saksassa, koska he kuluttivat vähemmän [[happi|happea]] ja sen mukaisesti vähemmän energiaa [[ruumiinlämpö]]nsä ylläpitämiseen kuumassa ilmastossa. Tästä hän päätteli, että sekä mekaaninen työ että lämpö olivat energian muotoja, ja myöhemmin, opiskeltuaan enemmän fysiikkaa, hän johti niiden välille myös kvantitatiivisen yhteyden.
 
[[File:Joule's Apparatus (Harper's Scan).png|thumb|right|Joulen laite lämmön mekaanisen ekvivalenssinekvivalentin mittaamiseksi. Lankaan kiinnitetty laskeutuva paino saa veteen upotetun pyörän pyörimään.]]
Mayerista riippumatta [[James Prescott Joule]] määritti myös lämmön mekaanisen ekvivalenssinekvivalentin sarjalla kokeita. Tunnetuimman niistä hän teki lankaan kiinnitetyllä painolla, joka laskeutuessaan sai veteen upotetun pyörän pyörimään. Tällä hän osoitti, että painon laskeutuessaan menettämä [[potentiaalienergia]] vastasi tiettyä määrää lämpöä, joka kehittyi veden vastuksen vaikuttaessa pyörään. Vastaavia kokeita teki myös [[Ludwig A. Colding]], joskaan ne eivät saaneet osakseen sanottavaa huomiota hänen kotimaansa [[Tanska]]n ulkopuolella.
 
Vuonna 1844, [[William Robert Grove]] esitti, että mekaaninen työ, lämpö, valo, sähkö ja magnetismi olivat kaikki saman ”voiman” (nykyisen termin mukaan energian) ilmenemismuotoja. Grove esitti teoriansa kirjassa ''The Correlation of Physical Forces''.<ref>{{ kirjaviite | Tekijä=Grove, W. R. | Nimeke=The Correlation of Physical Forces, 6. painos | Julkaisupaikka=Lontoo | Julkaisija=Longmans, Green | Vuosi=1874 }}</ref> Vuonna 1847 [[Hermann von Helmholtz]] päätyi Joulen, [[Sadi Carnot]]'n ja [[Émile Clapeyron]]in aikaisempien tutkimusten perustella saman­kaltaisiin johto­päätöksiin, jotka hän julkaisi kirjassaan ''Über die Erhaltung der Kraft'' (''Voiman säilymisestä''). Tämä teos teki energian säilymislain nykyisessä muodossaan lopullisesti yleisesti hyväksytyksi.
105 841

muokkausta